Tasa-arvoa on edistettävä – ei odoteltava

SDP iloitsi kotihoidontuen jakamisen molempien vanhempien kesken kaatumisesta Facebook-profiilissaan 31.1.2014.

SDP iloitsi kotihoidontuen jakamisen molempien vanhempien kesken kaatumisesta Facebook-profiilissaan 31.1.2014.

Sosialidemokraatit iloitsivat Facebook-tilillään tänään ja eilen, ettei kotihoidontuen tasaamista molempien vanhempien kesken tulla tekemään. Itse en tuota vilpitöntä iloa ymmärrä. Kyseessä oli suuri tasa-arvoteko, josta iloitsi päätöksentekohetkellä SDP:n piirissä suuri joukko. Liekö opportunismi iskenyt uusimpien galluplukujen myötä hallituksen kakkospuolueeseen, kun nyt – päätöksen kaaduttua – helpottuneet kansanedustajat julistavat, että: ”Loppu hyvin, kaikki hyvin.”

Kotihoidontukea käytetään melkein kaikissa, noin 88 prosentissa perheistä vanhempainvapaan jälkeen. Melkein aina lasta hoitaa kotihoidontuella oma vanhempi – joka on 97 tapauksessa sadasta äiti. Yli puolessa perheistä kotihoidontukea kätetään enintään 12 kuukautta, yleisimmin enintään 7 kuukautta. Yleisin tapaus on siis se, että lapsen ollessa noin 1,5 -vuotias, vanhemmat siirtyvät takaisin työelämään.

Meillä on käsissämme ongelma, jonka olemassaolon vähintään myöntävät kaikki. Naiset ovat lähes aina niitä, jotka jäävät hoitamaan lapsia kotiin, kun perheenlisäystä tulee. Olemme mahdollistaneet, antaneet mahdollisuuden valita ja kannustaneet, mutta silti kotihoidontuen lisäksi myös vanhempainvapaita käyttävät lähes yksinomaan naiset – vain noin 2-3 prosenttia isistä pitää isäkuukauteen sisältyvää kahta viikkoa pidemmän vanhempainvapaan, eikä tämä osuus ole muuttunut miksikään kahteenkymmeneen vuoteen.

Miksi tämä on ongelma? Kautta linjan se, että naiset viettävät lapsen syntyessä todennäköisesti vähintään 1,5 vuotta kotona, kasaa esteitä nuorten naisten työllistymisen tielle. Naisten työurat jäävät rikkonaisemmiksi kuin miesten. Naisten palkkakehitys ei seuraa miesten palkkakehitystä. Naisten ja miesten väliset tuloerot eivät rajoitu vain työelämään, vaan myös eläkeikään. Eläke kertyy tehdystä työstä, ja kun työtä on tehty vähemmän, on eläkekin pienempi. Kyllä, kotihoidontuki kartuttaa nykyään eläkettä, mutta kyse on lähinnä kosmeettisesta karttumasta, kun puhutaan alle 400 euron kuukausittaisesta etuudesta.

Kaikille niille, jotka nyt riemuitsevat perheiden valinnan”vapauden” säilymisen puolesta, haluan sanoa seuraavaa. Kun olemme itse luoneet järjestelmän, joka kannustaa naisten kotiin jäämiseen, emme voi puhua ”vapaasta” valinnasta. Emme oikeasti, emmekä kaikissa tapauksissa. Asenteet ovat edelleen hyvin perinteisiä, vaikka muutostakin on havaittavissa. Perinteiden ja tuloerojen puristuksessa naiset ja perheet ovat pakotettuja jatkamaan kehitystä, joka ei tosiaan ole omiaan lisäämään sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Mitä minä sitten tekisin? Siirtyisin malliin, jossa molemmille vanhemmille on kiintiöity oma 6 kuukauden vanhempainvapaa, ja sen lisäksi kumpi tahansa vanhemmista voisi hoitaa lasta kotona vielä yhdet 6 kuukautta – siis niin sanottuun 6+6+6-malliin. Lakkauttaisin kotihoidontuen kokonaan ja kattaisin 6+6+6-mallista koituvat kustannukset niillä säästöillä. Tämä mahdollistaisi sen, että lasta voisi hoitaa kotona sen 1,5 vuotta, mikä nytkin on yleisin pituus, kun otetaan huomioon käytetyn kotihoidontuen määrä. Samalla naisten ja miesten välinen tasa-arvo kohenisi, eikä erityisesti nuoren naisen palkkaaminen olisi enää riski. Kunkin lapsen kohdalla toinen vanhemmista voisi tuetusti olla kotona lapsen kanssa vuoden verran – useiden vuosien poissaolot työelämästä perhesyistä vähenisivät.

Jos haluamme oikeasti tehdä jotain naisten ja miesten välisen tasa-arvon lisäämiseksi työelämässä, tarvitaan muutakin kuin pehmeitä keinoja. Eiköhän suostuttelun, kannustuksen ja maanittelun aika ole jo tässä asiassa nähty. Tarvitaan järeämpiä keinoja. Jospa SDP heräisi näkemään tämän sitten vaalien jälkeen, kun uurnilla on taas hetkeksi käyty. Siihen asti häviäjinä pysyvät tasa-arvo ja naiset.

Love, Sini

Mainokset

13 thoughts on “Tasa-arvoa on edistettävä – ei odoteltava

  1. Henri K. sanoo:

    Jep, ja valtio myös säästäisi pitkän pennin, kun suuri(n?) osa perheistä päättäisi – ihan taloudellisesti syistä – jättää sen isälle merkityn 6 kk käyttämättä. Eli 6+6+6 -malli olisi ollut kaikin puolin hyvä!

    • Sini sanoo:

      Hyvä Henri K.,

      Haluaisin oikeastaan tässä nyt vain lainata muutamaa korkeasti koulutettua, oletettavasti myös korkeasti palkattua miestä Kauppalehden jutusta (15.10.2014).

      ”Yli vuoden poissaolo töistä kuulostaa pitkältä, mutta lapsen saaville naisillehan se on ihan normaalitilanne. On koko perheen dynamiikan kannalta hyvä, että molemmat ovat olleet vuorollaan päävastuullisia kodista ja lapsista”, sanoo asianajotoimisto Boreniuksen partneri Samuli Simojoki. Hän on ollut koti-isänä uransa aikana noin 1,5 vuotta.”

      ”Valinta oli ennen kaikkea oikeudenmukaisuuskysymys. Halusin tukea omassa perheessäni ratkaisua, jossa lähdimme siitä, että molempien puolisoiden mahdollisuudet tehdä uraa ovat samanlaiset. Jos kunnianhimoisesti uraa tekevä vaimoni pystyy järjestämään yli puolen vuoden poissaolonsa työstä, minun on pystyttävä samaan”, sanoo Mykkänen.” (Kyseessä siis Kai Mykkänen, EK:n Venäjästä vastaava johtaja.)

      Kyse on niin paljon suuremmasta asiasta kuin rahasta. Perheiden olisi hyvä varautua taloudellisesti lapsen syntymään. Tähän asiaan varautuminen on mielestäni osa sitä.

      Love, Sini

  2. kapu k. sanoo:

    Juu ei kiitos!
    En ole mikään super-lapsenhoitaja, siitä jos joutuisin kituuttamaan puoli vuotta ja pahimmassa tapauksessa vuoden kotona ei tulisi yhtään mitään. Voi ihmisten luontaisia rooleja yrittää pakottaa mihin vaan, mutta kohta ei ole enää miehiä eikä naisia ollenkaan, vaihdetaan kaikki sukupuolta lennosta kuin etanat tms. ja hillutaan. Ei.

    En ole vanhoillinen, mutta siitä jos joutuisin 6-12kk viettämään lapsenhoitoa leikkien ei koituisi muuta kuin haittaa ja harmia sekä minulle, lapselleni, parisuhteelleni ja perheelleni, sekä työlleni. Yksikään vanhempi ja vanhoillisempi työnantaja ei ymmärtäisi miksi miehen pitäisi jäädä kotiin, se tulkittaisiin vain laiskuudeksi ja työhaluttomuudeksi. Miehen uralle semmoinen pelleily olisi paljon tuhoisampaa kuin naiselle on. Miehiin kohdistetaan ihan erilaisia odotuksia työelämässä.

    Jo se kaksi viikkoakin on aika tiukka paikka.

    • Päivi sanoo:

      Nyt on pakko sitten vastata se mitä naisille sanotaan jos valittaa lasten hoitamisesta: Ei sit varmaan kantsi tehdä niitä lapsia.

      1) ei se sukupuolesta tule, se luontainen rooli. Itse olin seota lapsen kanssa kotona (olen nainen). Vai väitätkö että kaikki miehet osaa geneettisesti korjata ruohonleikkurin ja kaikki naiset ovat pullantuoksuisia kodintupsuttajia? Ja niillä sukupuolivälineillä ei ole mitään väliä lapsen hoidossa. Jos on se harhaluulo että lapsen hoitoon liittyy jotenkin sukupuolielimet niin kannattaa pysyä TODELLA kaukana lapsista

      2) Siitä että on kotona on haittaa työlle. Jes. Olemme samaa mieltä. Kerroppa seuraavaksi miksi se että se haittaa naisen työtä (rakehitystä, työllistymistä, palkkakehitystä) ei haittaa?

      3) Mies ei jää kotiin koska se tulkitaan työhaluttomuudeksi. No sitä tässä ehdotuksessa myös pyritään muuttamaan, eli tasaamaan kustannukset miehen ja naisen työnantajille. Yhdessä ne on sen lapsenkin aikaansaanut. Miksi ei myös muu kuuluisi jakautua tasaisemmin?

    • Sini sanoo:

      Hyvä kapu k.,

      Kiitos kommentistasi.

      Kyllä toveri Päivi tuossa yllä todistaa aivan oikein: Ei sillä ole mitään merkitystä lasten hoitamisessa, mitkä vehkeet on housuissa. Jos ei jaksa lapsensa kanssa hengailla tai kantaa vastuuta kodin pystyssä pitämisestä, ei varmaan kannata sitä perhettä perustaa.

      Vakavammin puutun tuossa kommentissasi siihen, että annat ikään kuin ymmärtää, että miehet ovat niitä OIKEITA työntekijöitä, eikä naisten kohdalla nyt ole niin väliksikään, että ovatko vuoden poissa vaiko eivät. Sehän ei pidä millään tasolla paikkaansa.

      Miksi ”pelleily” – joka on sinun termisi sille, mitä minä kutsun perhe-elämäksi – ei ole tuhoisaa naisten uralle sinun mielestäsi? Nimittäin näin on jo. Naiset kärsivät miehiä useammin pätkätöistä, naisten palkkakehitys ei seuraa samaa rataa miesten palkkakehityksen kautta, eikä taloudellista itsenäisyyttä ole odotettavissa edes eläkeiässä, kun työelämän sijaan on ollut kotona jokaisen lapsen kanssa vähintään vuoden. Minusta jokaisen miehen pitäisi olla valmis perhettä perustaessaan ottamaan hittiä omalla työurallaan ja taloudellaan ihan samalla tavalla kuin oma puoliso tekee äitiyslomalle jäädessään.

      Ja lopuksi. Kyllä tuo sinun kommenttisi on esimerkki juuri sellaisesta vanhoillisuudesta, josta sitten kuitenkin yrität pestä kätesi pois.

      Love, Sini

  3. Puhut ikäänkuin naisilla olisi huonompi elämänaikainen palkkakehitys kuin miehillä Eihän se keskimäärin näy palkoissa, sillä Suomessa normaalissa taloustilanteessa kokoaikatyötä tekevät miehet ja naiset saavat keskimäärin samaa tuntipalkkaa tehtyä vuosityötuntia kohden laskettuna.

    Tilastokeskuksen käyttämä palkka-aineisto on valitettavasti niin huonoa, ettei siitä saada järkevää kuvaa miesten ja naisten palkkaerosta.

    Ensinnäkin teidän poliitikkojen olisi ymmärrettävä Tilastokeskuksen tilastojen surkeus ja toiseksi toimittava niin, että Tilastokeskus parantaa tapansa. Muuten toistuu Sari Sairaanhoitaja – ilmiö, joka miltei tuhosi Suomen. Koko ilmiö sai alkunsa kehnoista Tilastokeskuksen palkkatilastoista.

    • Sini sanoo:

      Hyvä Pauli Sumanen,

      Kiitos kommentista.

      Sitten tietysti on hyvä muistaa myös se, että jokin rakenne sekin on, että naiset tekevät lyhyempää työpäivää. Jostain sekin epäsuhta syntyy, että miehet istuvat duunissa ja naiset ovat enemmän himassa kotitöitä tekemässä – työtunnit, mitkä eivät näy missään. Suomen virallisen tilaston ajankäyttötutkimuksen mukaan keskimääräinen nainen tekee päivässä kaksi tuntia ja 35 minuuttia kotitöitä, mies taas tunnin ja 47 minuuttia. Kyse on perheiden omista valinnoista, mutta myös rakenteista, jotka kannustavat tietynlaiseen työnjakoon.

      Minusta verovaroin ei pitäisi ylläpitää rakenteita, jotka jollain tavalla johtavat osaltaan sukupuolten väliseen epätasa-arvoon. Kotihoidontuki on yksi sellainen rakenne. Minulle usein tässä vaiheessa vastataan, että kyllähän miehetkin voivat sitä tukea käyttää. Mutta 97 prosentissa tapauksista näin ei ole. Ja sille on tehtävä jotain.

      Love, Sini

  4. alas sanoo:

    Mene vinkumaan muualle

    • väsynyt sanoo:

      Tämä on Sinin oma blogi, hän saa ”vinkua” siinä niin paljon kuin haluaa.
      Jos et itse kestä lukea niin kukaan ei pakota lukemaan.

  5. Kaisa Mäkinen sanoo:

    Hei! Melko myöhässä tämä kommentti, juuri löysin blogisi tasa-arvokeskustelun ollessa pinnalla (Teekkarimiesten herrakerhot, Metsägroup-case, Koffin julkaisu). Haluaisin puolustaa näkemystäsi 6+6+6 -mallista toteamalla tämän edistävän myös miesten tasa-arvoa. On kummallista, että esimerkiksi päätään entistä enemmän nostava miesasialiike ei ole ottanut Suomen perhelainsäädäntöä hampaisiinsa. Nykyinen lainsäädäntö tuntuu antavan viestin, että lastenhoidosta päävastuussa on vain ja ainoastaan nainen/lapsen äiti ja jos mies/kumppani siihen osallistuu, niin se on vain kiva lisä. Tuntuu kuin miehen asemaa tasavertaisena vanhempana ei kunnolla ole vieläkään tunnustettu. Toivoisin, että purettaisiin ensin jo olemassa olevat vanhanaikaiset rakenteet lainsäädännöstä, ennen kuin keskustellaan keinotekoisten naiskiintiöiden muodostamisesta nykyisen epätasa-arvoisen lainsäädännön päälle. Tällöin voitaisiin myös samalla muotoilla samat perhelait sukupuolineutraaleiksi.

    Kiitos muuten kirjoituksistasi, todella painavaa asiaa! Samalla myös rohkeaa, sillä vellovaa tasa-arvokeskustelua ja etenkin sen kommentteja lukiessa tuntuu pelottavimmalta ”akka hiljaa, mitä se kitisee, naiset on just tommosia herkkiä, vähän huumoria hei!” lausunnot. Onko Suomessa todella asioita, joista ei saa avata edes keskustelua? Jos kirjoittajien havaitsemia tasa-arvo-ongelmia ei olisi, olisivat keskustelut kuivuneet kasaan ilman sen suurempia hälinöitä.

    Hyvää kesän alkua!

    • Sini sanoo:

      Hyvä Kaisa Mäkinen,

      Kiitos – ajattelen täsmälleen samoin kuin sinä.

      Ja kiitos tsemppauksestasi. Antaa voimia ja hymyjä 🙂

      Love, Sini

  6. Justine sanoo:

    Meilläkin kävisi perheessä niin, että miehen 6kk jäisi käyttämättä. Tilanne kun sattuu olemaan se, että mies on freelancer, eli 6kk:n töistä poissaolon jälkeen hän olisi työtön, kun hänen palvelujaan tarvitsevat ovat etsineet työntekijän muualta. Sama ongelma lienee suurimmassa osassa yrittäjäperheitä. Jos kodinhoidontukea aletaan tuolla systeemillä jakaa, meidän perheen perustaminen jää vain haaveeksi 😦

    Sanot, että perheen pitäisi taloudellisesti varautua lapsen hankintaan. Onko lapsi siis vain hyvätuloisten ”hankinta”?

    • Sini sanoo:

      Hyvä Justine,

      Tämä tarkoittaa minulle juuri sitä, että työelämässä on paljon korjattavaa monien ammattiryhmien osalta, ja freelancerit on niistä yksi. Yrittäjäperheiden osalta ongelma on myös todellinen. 6+6+6 -mallissa voisi sitten jättää sen yhden 6 kuukautta pitämättä, jos toinen vanhemmista ei sitä syystä tai toisesta pysty pitämään.

      Yksi mahdollisuus olisi luoda myös Ruotsin tapaan rahallinen kannustin vanhempainvapaiden tasajakoon – esimerkiksi 3000 euroa puhtaana käteen, tms. Tätä pitäisi pohtia.

      Tarkoitan tuolla taloudellisella varautumisella siis sitä, että pitää ehkä sitä lasta hankkiessa hoksata, että vanhempainetuudet jättävät ison loven palkkatuloihin verrattuna, ja ihan omankin jaksamisen kannalta olennaista on, että huomaa siihen varautua, esimerkiksi laittamalla palkasta vähän sivuun ennen äitiyslomalle jäämistä. Tuo vanhempainetuuksien suhde ja määrä palkkaan verrattuna saattaa tulla monelle isona yllätyksenä! Jokainen perhe tietää itse, miten on mahdollista varautua. Olen itse tosi, tosi pienituloisesta perheestä ja tiedän, että mun vanhemmillani raha on joskus aiheuttanut harmaita hiuksia, ja se on joskus välittynyt myös meille lapsille.

      Love, Sini

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: