Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2015

Tasa-arvoa on edistettävä – ei odoteltava

SDP iloitsi kotihoidontuen jakamisen molempien vanhempien kesken kaatumisesta Facebook-profiilissaan 31.1.2014.

SDP iloitsi kotihoidontuen jakamisen molempien vanhempien kesken kaatumisesta Facebook-profiilissaan 31.1.2014.

Sosialidemokraatit iloitsivat Facebook-tilillään tänään ja eilen, ettei kotihoidontuen tasaamista molempien vanhempien kesken tulla tekemään. Itse en tuota vilpitöntä iloa ymmärrä. Kyseessä oli suuri tasa-arvoteko, josta iloitsi päätöksentekohetkellä SDP:n piirissä suuri joukko. Liekö opportunismi iskenyt uusimpien galluplukujen myötä hallituksen kakkospuolueeseen, kun nyt – päätöksen kaaduttua – helpottuneet kansanedustajat julistavat, että: ”Loppu hyvin, kaikki hyvin.”

Kotihoidontukea käytetään melkein kaikissa, noin 88 prosentissa perheistä vanhempainvapaan jälkeen. Melkein aina lasta hoitaa kotihoidontuella oma vanhempi – joka on 97 tapauksessa sadasta äiti. Yli puolessa perheistä kotihoidontukea kätetään enintään 12 kuukautta, yleisimmin enintään 7 kuukautta. Yleisin tapaus on siis se, että lapsen ollessa noin 1,5 -vuotias, vanhemmat siirtyvät takaisin työelämään.

Meillä on käsissämme ongelma, jonka olemassaolon vähintään myöntävät kaikki. Naiset ovat lähes aina niitä, jotka jäävät hoitamaan lapsia kotiin, kun perheenlisäystä tulee. Olemme mahdollistaneet, antaneet mahdollisuuden valita ja kannustaneet, mutta silti kotihoidontuen lisäksi myös vanhempainvapaita käyttävät lähes yksinomaan naiset – vain noin 2-3 prosenttia isistä pitää isäkuukauteen sisältyvää kahta viikkoa pidemmän vanhempainvapaan, eikä tämä osuus ole muuttunut miksikään kahteenkymmeneen vuoteen.

Miksi tämä on ongelma? Kautta linjan se, että naiset viettävät lapsen syntyessä todennäköisesti vähintään 1,5 vuotta kotona, kasaa esteitä nuorten naisten työllistymisen tielle. Naisten työurat jäävät rikkonaisemmiksi kuin miesten. Naisten palkkakehitys ei seuraa miesten palkkakehitystä. Naisten ja miesten väliset tuloerot eivät rajoitu vain työelämään, vaan myös eläkeikään. Eläke kertyy tehdystä työstä, ja kun työtä on tehty vähemmän, on eläkekin pienempi. Kyllä, kotihoidontuki kartuttaa nykyään eläkettä, mutta kyse on lähinnä kosmeettisesta karttumasta, kun puhutaan alle 400 euron kuukausittaisesta etuudesta.

Kaikille niille, jotka nyt riemuitsevat perheiden valinnan”vapauden” säilymisen puolesta, haluan sanoa seuraavaa. Kun olemme itse luoneet järjestelmän, joka kannustaa naisten kotiin jäämiseen, emme voi puhua ”vapaasta” valinnasta. Emme oikeasti, emmekä kaikissa tapauksissa. Asenteet ovat edelleen hyvin perinteisiä, vaikka muutostakin on havaittavissa. Perinteiden ja tuloerojen puristuksessa naiset ja perheet ovat pakotettuja jatkamaan kehitystä, joka ei tosiaan ole omiaan lisäämään sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Mitä minä sitten tekisin? Siirtyisin malliin, jossa molemmille vanhemmille on kiintiöity oma 6 kuukauden vanhempainvapaa, ja sen lisäksi kumpi tahansa vanhemmista voisi hoitaa lasta kotona vielä yhdet 6 kuukautta – siis niin sanottuun 6+6+6-malliin. Lakkauttaisin kotihoidontuen kokonaan ja kattaisin 6+6+6-mallista koituvat kustannukset niillä säästöillä. Tämä mahdollistaisi sen, että lasta voisi hoitaa kotona sen 1,5 vuotta, mikä nytkin on yleisin pituus, kun otetaan huomioon käytetyn kotihoidontuen määrä. Samalla naisten ja miesten välinen tasa-arvo kohenisi, eikä erityisesti nuoren naisen palkkaaminen olisi enää riski. Kunkin lapsen kohdalla toinen vanhemmista voisi tuetusti olla kotona lapsen kanssa vuoden verran – useiden vuosien poissaolot työelämästä perhesyistä vähenisivät.

Jos haluamme oikeasti tehdä jotain naisten ja miesten välisen tasa-arvon lisäämiseksi työelämässä, tarvitaan muutakin kuin pehmeitä keinoja. Eiköhän suostuttelun, kannustuksen ja maanittelun aika ole jo tässä asiassa nähty. Tarvitaan järeämpiä keinoja. Jospa SDP heräisi näkemään tämän sitten vaalien jälkeen, kun uurnilla on taas hetkeksi käyty. Siihen asti häviäjinä pysyvät tasa-arvo ja naiset.

Love, Sini