Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2014

Tiedä paikkasi, nainen. Niinkö?

Syyskuun 21. päivänä YK:n hyväntahdonlähettiläs Emma Watson piti puheen feminismistä ja siitä, miten f-sanaa ei olisi syytä pitää synonyymina miesvihalle. Puheellaan Watson avasi YK:n uuden HeforShe -kampanjan, jonka tarkoitus on kannustaa myös miehiä taistelemaan yhä useammin tyttöjen ja naisten oikeuksien puolesta. Tilaisuuden jälkeen Watsonia uhattiin hänen alastonkuviensa julkaisemisella tämän feminististen näkemysten takia.*

Mutta eipä hätää. Suomessakin hallitaan seksismin jalo laji!

Tänään Kokoomus nimitti uudeksi ympäristöministeriksi forssalaisen kansanedustajan, Kokoomuksen varapuheenjohtajan, Sanni Grahn-Laasosen. Itse olen oppinut tuntemaan Grahn-Laasosen jalat maassa olevana poliitikkona, jolla on näkemys Suomen tulevaisuuden suunnasta ja aivan ilmiömäinen kyky omaksua uusia asioita. Minusta siis varsin pätevä valinta ministeriksi. Seurasin noin kolme sekuntia YLE Uutisten Facebook-sivulla Sanni Grahn-Laasosen ministerinimityksestä kirvonnutta keskustelua ennen kuin verenpaineeni nousi kattoon. En ollut uskoa silmiäni. Kyynisenä ihmisenä minun olisi pitänyt tietenkin tietää, että koloistaan ryömii ulos sovinistimiehiä, jotka kuittaavat valinnan ulkonäköön tai seksiin liittyvänä. Mutta sen lisäksi naiset olivat siellä miesten joukossa kampittamassa naista, joka oli juuri valittu Suomen vaikutusvaltaisimpien ihmisten joukkoon.

Eivätkö nämä ihmiset, varsinkin naiset, ymmärrä, että joka kerta, kun nousee ääni, joka nimeää naisen ansioksi ulkonäön, seksin, perhesuhteet, iän tai minkä tahansa muun asiaan liittymättömän asian, se on merkki meille kaikille. Kuten Nora Ephron on sanonut, se on käsky meille kaikille palata sille paikalle, jolla naiset ovat aiemmin yhteiskunnassa olleet.

Vaikka ”won’t someone please think of the children” on maailman huonoin perustelu yhtään mihinkään, niin silti. Minkä viestin annamme pienille tytöille ja pojille, kun käymme tällaista keskustelua julkisuudessa? Ja varsinkin niille tytöille, jotka haluavat isoina olla presidenttejä, johtajia, diplomaatteja…you name it. Että pyrkikää vaan ylöspäin, mutta me kyllä lyömme teidät alas epäilyllämme ja otamme mitä rumimmalla tavalla esille ulkonäkösi, ikäsi ja henkilökohtaiset suhteesi? Minulla ei ole vielä lapsia, mutta molemmille kummitytöilleni – teini-iän kynnyksellä olevalle Rosalle ja pienenpienelle Elviiralle – olen sanonut ja tulen aina sanomaan, että heistä voi tulla mitä vain – ja että vain osaamisella, omalla haluamisella ja kovalla työllä on väliä.

Ollaan eri mieltä. Kritisoidaan. Mutta ei koskaan, koskaan, koskaan hyväksytä sitä, että naisten kohdalla menestyksessä olisi kyse ”reittä pitkin nousemisesta”, ”jalkavaimon asemasta” tai ”kyvystä lämmittää sänkyä ja käyttää suutaan”.

Lopuksi vielä sanon, että olin pettynyt siihen, miten uskomattoman hidasta toimintaa YLE Uutiset tänään sosiaalisessa mediassa osoitti. Seksistiset kommentit saivat olla paikoillaan hyvän tovin ennen kuin kukaan ylläpidosta teki mitään. Kuinkakohan monta kertaa ovat joutuneet poistamaan moisia kommentteja, kun mies on valittu korkeaan tehtävään? Niinpä.

Love, Sini

* Myöhemmin kävi ilmi, että kyseessä oli viraalikampanja, joka sai feministit takajaloilleen. Kerrassaan hauska ja seksimiin mukavasti nojaava kampanja, eikö?

Mainokset

Ei painosteta lapsia hankkimaan lapsia

Olin taas repiä naamani irti tänään. THL:n tutkija Raija Klemetti – josta olen muuten kirjoittanut aiemminkin – kertoi tänä aamuna taas Aamu-TV:ssä, miten nuorille pitäisi antaa hedelmällisyyskasvatusta. Hänen mukaansa jo koululaisille – siis peruskoululaisille? – pitäisi kertoa, miten hedelmällisyys heikkenee iän myötä. Siinä vieressä sitten säesti Väestöliiton pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa, miten näille samoille koululaisille olisi hyvää opettaa myös ”parisuhdeoppia”, jossa kerrottaisiin muun muassa sitä, miten ”oikeanlainen” kumppani löytyy.

Ensinnäkin. Vaikka kaikki lapset ja nuoret eivät olisikaan tietoisia siitä, että hedelmällisyys laskee iän myötä, ei ongelman ydin mielestäni ole lainkaan siinä. Ongelman ydin on siinä, että meillä edelleen ylläpidetään rakenteita, jotka kannustavat hankkimaan lapset myöhemmin.

Toiseksi. On aivan törkeää painostusta, erityisesti tyttöjen ja nuorten naisten painostusta, jankata hedelmällisyyden laskemisesta iän myötä. Kyllä me olemme siitä suhteellisen tietoisia, kiitos vain. Mutta mikä on vaihtoehto? Pitäisikö meidän lopettaa koulumme kesken? Laittaa lastenhankinta uran edelle? Ottaa ”hittiä tiimin puolesta” ja synnyttää synnyttämästä päästyämme vain, jotta suomalaisia syntyisi aiempaa enemmän?

Kolmanneksi. Mikä on ”oikeanlainen kumppani”? Ja mihin ”oikeanlaista kumppania” tarvitaan? Keskusteluyhteydestä voisi päätellä, että parisuhteen funktio olisi ensisijaisesti lasten hankkiminen, ja se taas tekee tästä koko keskustelusta aivan uskomattoman heteronormatiivisen, koska Suomessa samaa sukupuolta olevien parien ei vielä ole mahdollista kovinkaan vaivattomasti perhettä perustaa. Minusta ”oikeanlainen kumppani” on ihminen, jonka kanssa voi olla oma itsensä. Joka tukee tavoittelemaan itselleen tärkeitä asioita. Jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut tulematta vähätellyksi. Jos siinä sivussa on niin onnekas, että upean parisuhteen sivutuotteena syntyy lapsia, niin mahtavaa! Mutta ei. Suomalaisnuorten ja -aikuisten parisuhteiden tarkoitus ei ole syntyvyyden boostaaminen.

Neljänneksi. Annetaanko lasten olla lapsia? Nuorten nuoria? Annettaisiinko heidän elää omia unelmiaan varten? Saavuttaa niitä asioita, joita he haluavat saavuttaa? Lapsettomuus, joka ei ole lähtöisin omasta valinnasta, on aina surullinen asia. Mutta silti en soisi oman 15-vuotiaani tulevaisuudessa pohtivan elämäänsä lisääntymisen, vaan omien haaveiden kannalta. Ja jos hän ei haluaisi lapsia – mikä muuten saattaa olla ihan todellinen syy sille, miksi lapsia ei hankita – niin sekin olisi ihan ok. Ainakaan minulle ei tulisi mieleenkään soimata häntä siitä, ettei hän tule ajatelleeksi Suomen syntyvyyttä.

Love, Sini