Ammatinvalintakysymyksiä

Katsoin hiljattain dokumentin ”After Tiller”. Vuonna 2009 Yhdysvalloissa ammuttiin George Tiller -niminen lääkäri, joka oli maassaan yksi harvoista, jotka suorittavat abortteja pitkälle edenneissä raskauksissa. Dokumentissa käytiin läpi lääkäreiden hyvin rehellistä ja syvää pohdintaa oman työnsä henkisistä ja eettisistä taakoista. Yksikään lääkäri ei taakastaan huolimatta kuitenkaan kyseenalaistanut naisten oikeutta saada abortti, liittyipä aborttiin johtaviin päätöksiin millaisia tekijöitä tahansa.

Helsingin Sanomat uutisoi tänään gynekologi Sari Tanuksen laatiman kansalaisaloitteen keränneen yli 18 000 allekirjoitusta. Kansalaisaloitteessa vaaditaan, että hoitohenkilökunnalla tulee olla oikeus kieltäytyä aborttien suorittamisesta omantunnonvapauteen vedoten. Suomen lisäksi neljässä Euroopan valtiossa ei ole kirjattu lakiin terveydenhuoltohenkilökunnalle oikeutta kieltäytyä raskaudenkeskeytyksistä työssään – joukossa mm. Islanti ja Ruotsi. Euroopan neuvosto on neljä vuotta sitten edellyttänyt, että kaikkien EU-jäsenmaiden tulee ”turvata hoitohenkilökunnalle omantunnonvapaus” kieltäytyä raskaudenkeskeyttämisestä.

Vuoden 1993 jälkeen pelkästään Yhdysvalloissa on surmattu useita terveydenhuoltohenkilökunnan jäseniä. Tämän lisäksi ammuskeluissa on haavoittunut kymmeniä, aborttiklinikat ovat joutuneet pommitusten kohteeksi, ja terveydenhuoltohenkilökuntaa kidnapattu. Näin käy, kun siirrytään järjestelmään, jossa abortteja suorittavat lääkärit ja hoitajat ja klinikat ovat tiedossa. Esimerkkejä löytyy myös muista maista, kuten Suomea terveydenhuoltojärjestelmältään muistuttavasta Kanadasta.

Suomi on pieni maa, jossa jo nyt on alueita, joille on vaikea saada lääkäreitä. Jos kansalaisaloite tulisi hyväksytyksi, miten turvaisimme sen, että noilla seuduilla naiset voivat saada raskaudenkeskeytyksen turvallisesti? Entäpä sen, että noilla seuduilla abortteja suorittavat lääkärit ja toimenpiteissä mukana oleva muu hoitohenkilökunta saa tehdä työtään pelkäämättä? Raskaus ja synnytys ovat vaarallista touhua jo itsessään. Oikeus turvalliseen raskaudenkeskeytykseen kuuluu kaikille naisille kotimaahan ja -paikkakuntaan katsomatta. Otamme valtavan harppauksen taaksepäin, jos olemme valmiita joustamaan tässä oikeudessa. Edelleen, 2010-luvullakin, joissakin EU-valtioissa käydään keskustelua siitä, onko naisilla oikeutta aborttiin ja jos on, niin missä tilanteissa. Valtiot ottavat kantaa naisten puolesta muun muassa Irlannissa ja Espanjassa. En todellakaan toivo Suomessa avattavan tätä keskustelua.

Kylmästi sanottuna näin: Jos ei pysty olemaan tekemisissä oman ammattinsa nurjan puolen kanssa, kannattanee hankkiutua toisiin tehtäviin. Terveydenhuoltoalalla kyllä töitä riittää – myös sellaisia, joissa ei tarvitse toimia omaatuntoaan vastaan.

Palaan vielä Tilleriin ja hänestä tehtyyn dokumenttiin. Olin todella liikuttunut siitä, että maailmalta löytyy naisia ja miehiä, jotka joka päivä menevät töihin henkensä uhalla mahdollistaakseen monelle naiselle traumaattisesta elämäntilanteesta yli pääsemisen turvallisesti. Arjen feministejä. Koska se ei ole feministi eikä mikään, ellei puolusta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan myös vaikeiden ja synkkien asioiden äärellä.

Love, Sini

Mainokset

2 thoughts on “Ammatinvalintakysymyksiä

  1. hmmmm sanoo:

    ”Kylmästi sanottuna näin: Jos ei pysty olemaan tekemisissä oman ammattinsa nurjan puolen kanssa, kannattanee hankkiutua toisiin tehtäviin. Terveydenhuoltoalalla kyllä töitä riittää – myös sellaisia, joissa ei tarvitse toimia omaatuntoaan vastaan.”

    Eli autokauppiaan pitää pettää asiakasta, jos työnantaja vaatii. Ja pyövelin murhata, jos työnantaja vaatii, jos on sellaisessa maassa, jossa tappaminen ei ole kiellettyä. Ja kätilön abortoida, vaikka haluaisi työkseen avustaa synnytyksiä. Kyllä vaihtoehtona on myös työtehtävien eriyttäminen. Eli se, että on kätilön tehtäviä, joihin ei abortteja kuulu. Ei niitä abortteja nyt niin montaa Suomessa tehdä, etteivätkö työtehtäväjärjestelyt olisi ylivoimaisesti suurimmassa osassa tapauksia mahdollisia.

    Itse olen työuralla tottunut siihen, että työntekijä saa päättää paljolti työtehtäviensä sisällöstä. Tuo kuulostaa ihan käsittämättömältä, ettei terveydenhuoltoalalla tilanne ole sama. Ikään kuin se ala eläisi vielä jotain mennyttä vuosisataa, jossa työntekijällä ei ole mitään oikeuksia.

    • Sini sanoo:

      Hyvä hmmmm,

      No, ensinnäkin. Pyöveli itsessään tarkoittaa teloittajaa. Joten tuo analogiasi ei ihan toimi.

      Minusta missään olosuhteissa ei voi olla niin, että lääkäri tai kätilö voivat päättää, missä tapauksessa tekevät toimenpiteitä ja missä ei. Entä jos olisi uusnatsi lääkärinä? Ja hän kieltäytyisi hoitamasta ulkomaalaisia? Olisiko se sinusta hyväksyttävää? Jep. Didn’t think so.

      Työntekijällä on oikeuksia, mutta oikeus ei voi olla omaan vakaumukseen vetoaminen ja potilaan terveyden – henkisen tai fyysisen – uhraaminen sen nimissä.

      Love, Sini

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: