Vastuuta ja ”vastuuta”

Tänään ärsytti taas Aamu-TV:tä katsoessani. (Ah! Aamu-TV-kilarit! Aiheuttavat kanssaeläjässäni hyvää huvitusta.)

Koulumaailmassa kuhisee. Taas. Rehtori sai sakot, kun kahdeksasluokkalainen tyttö oli loukkaantunut pulkkamäessä liikuntatunnilla. Mäki laski toiselta puolelta vaarallisesti ojaan ja toiselta puolelta loivemmin ja turvallisemmin. Tyttö oli laskenut ojaan ja saanut selkäydinvamman. Opettajaa ei tuomittu, mutta rehtori tuomittiin 680 euron päiväsakkoihin.

OAJ suhtautui tähän tuomioon suunnilleen 5-vuotiaan lapsen kypsyydellä. No kielletään sitten kaikki riskejä sisältävä! Ei sitten opeteta hiihtoa! Ei sitten opeteta luistelua! Ihmeellinen tämä nykysuomalainen keskustelukulttuuri, jossa halutaan ”herättää keskustelua” esittämällä pakkoa ja kieltoa. Lähde siitä sitten neuvottelemaan vastuukysymyksistä yhteisymmärryksessä.

Minua tässä kaikessa ihmetyttää se, että vastuun käsite on niin häilyvä tuolla koulujen arjessa. Nämä loukkaantumiset ovat varmasti ikäviä inhimillisiä tragedioita, mutta tuskinpa yksikään rehtori tai opettaja todella haluaa näiden tapahtuvan. Ohjeistuksia voi aina tehdä paremmiksi, ja tässä tapauksessa kai oli ollut kyse nimenomaan niiden puutteellisuudesta. Mutta silti vahinkoja tapahtuu aina. Itse monet kerrat olin pyörähtäneiden nilkkojen, nirhaumien ja koululiikunnassa saatujen haavojen vuoksi terveydenhoitajalla paikattavana.

Mutta entä kiusaaminen? Miksi ihmeessä vieläkään opettajilla ei ole velvollisuutta toimia koulukiusaamistapauksissa? Miksi vahingosta rangaistaan, mutta pahimmissa tapauksissa vuosia kestäneeseen henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan riittämättömästä puuttumisesta ei? Miksi OAJ:kin vaatii lisää oikeuksia opettajille, mutta unohtavat vastuun kokonaan? (Tästä mä olenkin jo mouhunnut.) Onko niin, että sormen osoittaminen loukkaantumisissa onkin helpompaa? Mutta kiusaamisessa kysymys onkin jo suuremmasta asiasta, mielestäni koko koulun kulttuurista. Kuka siitä on vastuussa, elleivät opettajat ja rehtorit?

Kun itse olin koulukiusattu, rehtori ei puuttunut tilanteeseen mitenkään. Muistan yhdenkin kerran, kun luokallani oleva poika oli lyönyt pääni seinään aiheuttaen nättiä jälkeä, koko homma oli kuitattu punatukkaisen naisen sanoilla tälle Tonille: ”Älä sitten enää tee mitään tällaista.” ”En en”, nyökkäili poika, ja palasi takaisin koulupihalle vetämään seuraavaa ihmistä dunkkuun. Minusta vastuuta olisi pitänyt siinä hetkessä jakaa, ja sen kantamattomuudesta sitten rankaista.

Mutta ehkä meidän äidin olisi sittenkin kannattanut nostaa oikeusjutut niistä loukkaantumisista.

Love, Sini

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: