Homojen hommaa!*

Osallistuin eilen Helsingin seudun Seta ry:n järjestämään vaalipaneeliin Kirjasto10:ssä. Ihan pari juttua, jotka jäivät mietityttämään.

Järjestöiltä leikkaaminen on lyhytnäköistä politiikkaa. Vaikka olisi tiukka taloudellinen tilanne, on aina muistettava, että kolmannen sektorin toiminnan rahoittaminen on to-del-la halpa keino ylläpitää sellaisia palveluita, jotka joko tukevat kaupungin omaa palveluntuotantoa tai vaihtoehtoisesti säästävät kaupungilta rahaa pitkällä juoksulla.

Kun keskustelimme eilen Helsingin seudun Seta ry:n rahoituksesta (HeSeta saa kaupungilta 10 000 euron luokkaa olevan avustuksen vuosittain), Kristillisdemokraattien ehdokas, puolueen varapuheenjohtaja Sari Mäkimattila sanoi järjestöjen arvon mitattavan siinä, miten ne saavat sponsoreita omalle toiminnalleen. No, oma varainhankinta on tärkeä osa rahoitusta, mutta sanoin Mäkimattilalle, että höpöhöpö. Kyllä järjestöjen arvo – jos halutaan puhua taloudellisista parametreista – mitataan siinä, miten paljon niiden toiminnalla pystytään säästämään esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuksia.

Sanalla sanoen tuntui myös hassulta, että Mäkimattila kertoi esittelypuheenvuorossaan puolustavansa niitä, joiden ääni on hiljainen, ja jotka eivät itse puhu omasta puolestaan. Mutta sitten toisaalta hän oli valmis unohtamaan sellaisten järjestöjen tukemisen, joiden toiminta-alue ei ole niin mediaseksikäs ja kiinnostava, että pystyisi keräämään massoittain rahaa. Aika linjatonta, mutta ei siitä sen enempää.

Järjestöjen tuottamat palvelut, kuten harrastus-, vertaistuki- ja edunvalvontatoiminta ovat ennen kaikkea ennaltaehkäiseviä palveluita. Niillä säästetään rahaa korjaavista palveluista, jotka ovat paljon kalliimpia. Piste. Perussuomalaisilta paneelin osallistui Heli Hämäläinen. Hän tulkitsi puheeni järjestötoimintaan satsaamisen kautta saavutettavista säästöistä siten, että rinnastan esimerkiksi HeSetan toiminnan terveyspalveluihin. No en rinnasta. Tosiasia nyt vain on, että hyvinvointia tuotetaan muuallakin kuin terveyskeskuksissa. Sitä tuotetaan kouluissa, järjestöissä, kaupunkitiloissa, liikuntapalveluissa, ja niin edelleen. Jos emme näe tätä koko palveluntuotantokenttää kokonaisuutena, syntyy juuri sellaista kapeakatseista ajattelua, joka kieltäytyy ajattelemasta palveluiden tuottamista uudella innovatiivisella tavalla. Minä en ainakaan halua asioistani päättämään yhtään ainoata ihmistä, jonka mielestä minulle tuotetaan terveyttä vain tiettyjen seinien sisällä.

Ja vielä viimeinen. Keskustelimme siitä, onko Helsinki homoystävällinen kaupunki. Tuo aiemmin mainitsemani Mäkimattila oli huolissaan siitä, että olisiko oikeampi kysymys kuitenkin se, että käännämmekö selkämme muille kiinnittämällä huomiota siihen, miten kaupungissamme kohdellaan seksuaalivähemmistöjä. Emme. Minusta jokaisella on oikeus tulla nähdyksi sellaisena kuin on. Olipa sitten homo, tummaihoinen, vanha, nuori tai savolainen. Mulle on ihan cool, että joku nainen jakaa Jeesus-flaikkua rautatieasemalla. Samoin kuin mulle on ihan cool, että Helsingissä marssitaan yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta Prideilla. Teillä on teidän vakaus, mulla on mun.

Paneelin lopuksi eräs kuuntelija tuli kiittämään minua. Sanoi, että on aiemmin suhtautunut epäluuloisesti Kokoomukseen, mutta minua kuunneltuaan muutti hieman mielipidettään. Niin. Meitä on moneksi. Siksi sillä, kenen numeron lappuun kirjoittaa, on väliä.

Muistakaa äänestää. Kaksnollakuus.

Love, Sini

p.s. Tiedättekö muuten sen tunteen, kun olette tuolla vaalikentillä ja sulta kysytään, että oletkos sä lapsiperheiden asialla. Ja sä vastaat, että tietenkin! Ja sit sulta kysytään, että onkos sulla itselläs lapsia. Ja kun vastaat, että ei, kaikelta sun aiemmin sanomalta putoaa pohja pois. Eilen ei ollut sellainen olo. Sain puhua sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista uskottavasti, vaikken kuulukaan kumpaankaan ryhmään. Hyvä fiilis.

* Jani Ryhäsen vaaliesitteessä lukee: ”Politiikka on homojen hommaa”. Vad bra!

Mainokset

2 thoughts on “Homojen hommaa!*

  1. 80-luvulta muistan, että esimerkiksi Pirkka-Pekka Petelius ei halunnut itseään pidettävän homona, vaikka hän työskenteli miespomolle ja joutui usein tekemisiin mies- tai miespuolisten henkilöiden kanssa.

  2. Petri Cederlöf sanoo:

    Tärkeä aihe ja hyvä asia. Kesällä hiukan reviteltiin poliittisten nuorisojärjestöjen rahoitusdebattia, mutta vähemmän asian kannalta keskeisiä faktoja, tai tietämättömyyttä. En malta olla viittaamatta omiin ajtuksiini pari vuotta sitten : http://www.kommentti.fi/viikon-v%C3%A4ite/lautakasojen-vartiointi-ja-penkominen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: