Toinen käsi antaa, toinen ottaa

Facebookissa on levinnyt Raisa Cacciatoren Terveydenhoitajaliiton kuntavaalitavoitteista nappaama kuva. Siinä huomio kiinnitetään nuorten ennaltaehkäisevien palveluiden kustannuksiin verrattuna korjaaviin palveluihin. Eihän se nyt mitään rakettitiedettä ole laskea, että ongelmien ehkäisy säästää sekä rahaa että ihmisten mielenterveyttä, mutta näemmä asiasta on hyvä silloin tällöin muistuttaa.

Istuvan hallituksen hankkeista merkittävimpiin kuuluu nuorisotakuu, jossa taataan alle 25-vuotiaille sekä alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille koulutus-, harjoittelu-, työpaja- tai työpaikan alle kolmen kuukauden sisällä työttömäksi ilmoittautumisesta. Huikea hanke, johon käytetään paljon rahaa, ja jonka hiomiseen on käytetty myös paljon aikaa. En sano, että nuorisotakuuta ei olisi pitänyt tehdä. Mutta esimerkiksi hallituskauden ajan kestävien sosiaali- ja terveyspuolen ohjelmien valmistelua viime syksynä seuraamaan päässeenä ei-niin-nöyrä mielipiteeni on se, että ehkä korjaamisen ohella ministeriöissä ja virastoissa olisi pitänyt ottaa askel taaksepäin. Tarkastella. Mikä järjestelmissämme, vaikkapa kouluissa on se, mikä tuottaa pahoinvointia, osattomuutta, syrjäytymistä ja pudokkuutta? (Kyllä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.) Ja olisiko noiden valuvikojen korjaaminen ollut paitsi halvempaa myös tehokkaampaa?

En usko yhteenkään hankkeeseen ilman sen viemistä ruohonjuuritason toteutukseen saakka. Ja ongelma paikallistasolla on tämä: Leikkaamme yhä useammassa kunnassa ennaltaehkäisevistä palveluista. Sitten sijoitamme tätä nuorisotakuun toteuttamiseen varattua rahaa korjaaviin palveluihin, joiden asiakaskunta kasvaa, kun leikkaamme 90-luvun alun tapaan juuri niistä palveluista, joilla ottaisimme ongelmat kiinni jo ennen niiden syntymistä. Otamme toisella kädellä yhdestä taskusta ja laitamme toisella kädellä toiseen – mutta takki on sama. Erona on vain se, että tässä välissä jollain nuorella ehtii menemään huonosti.

Koska rahaa ei ole sekä ehkäisemiseen että korjaamiseen – ainakaan tällä hetkellä – tarvitaan sitä yhteisvastuuta, josta presidentti työryhmänsä aikaansaannosten kautta muistutteli, ja jonka viher-vasemmisto ehti jo tuomitsemaan. Mutta yhtä lailla on lakattava etsimästä säästöjä esimerkiksi järjestöiltä tai opiskelijahuollosta leikkaamalla. Ne nimittäin ihan oikeasti ovat vain ja ainoastaan lyhyen aikavälin säästöjä.

Love, Sini

p.s. Vielä yksi asia liittyen nuorisotakuuseen. Toimien jatkuessa hallituskauden yli, rahoituksen on tultava edelleenkin budjettivaroista. Huolestuin nimittäin nuorisojärjestön pääsihteerinä tästä: Tänä vuonna opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisoyksikkö sai budjetista erillisen rahan yhteiskuntatakuun toimeenpanoon. Ensi vuoden budjetissa erillistä rahaa ei ole, vaan etsivän nuorisotyön sekä työpajatoiminnan rahoituksen kuulutaan katsovan osaksi nuorisotakuun rahoitusta. Toivon todella, että vaalikauden jälkeen noita toimintoja ei siirretä veikkausvoittovaroista maksettaviksi nuorisotakuuhankkeen päättymisen varjolla. Hallitusohjelman mukaisesti tällä hetkellä nuorisojärjestöille ja kunnille jaossa olevasta reilusta 52 miljoonasta leikataan hallituskauden loppuun mennessä vielä 3 miljoonaa. 49 miljoonan kanssa voitaneen vielä elää. 28 miljoonan kanssa vähän heikommin.

Call me paranoid, mutta opetus- ja kulttuuriministeriön entisenä virkamiehenä tiedän, että valtiovarainministeriössä ihan kaikkea ei ”unohdeta”, vaan myös kirjoittamatta jättämisellä on merkitystä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: