Ainutlaatuisuuteen – tai sen yli

Tästä nyt on jo hetki, mutta tuo mainio Tommi Laitio valittiin Helsingin kaupungin nuorisotoimenjohtajaksi. Hurrah, Tommi! Ajattelin valinnan jälkeen, että hyvä. Rohkeutta uudistaa ja näkemystä myös tutkimusmaailman puolelta, vaikka se toki saattaa asettaa haasteitakin, kun kokemusta käytännön työstä ei juuri ole. Mutta amagaad, että hiukseni harmaantuivat, kun luin tämän YLEn jutun Tommista ja hänen nuorten vaikuttamista koskevista näkemyksistään.

Ei yllättäne ketään, että olen nuorisovaltuustojen ja vastaavien vaikuttajaryhmien harras puolestapuhuja. Minusta nuorille on oltava samat vaikutusmahdollisuudet kuin muillekin – edustuksellista ja suoraa. Yksi malli ei riitä kattamaan nuorten kuulemisvelvoitetta, jos mahdollisuus halutaan antaa useiden eri ryhmien edustajille. Mutta en näe, toisin kuin Laitio, mitään rohkeaa siinä, että Helsingissä lähdettiin muihin Suomen kuntiin verrattuna täysin eri linjalle nuorten kuulemisvelvoitteen toteuttamisessa.

On totta, että Helsinki on pääkaupunkina erityinen jo pelkän kokonsa puolesta. Tämä olisi pitänyt ottaa ilman muuta joka tapauksessa huomioon. Mutta erityisyyden tavoittelu nuorten kuulemisessa johti siihen, että kokonaiset 777 nuorta äänesti Ruuti-vaikuttamisjärjestelmän ydinryhmäksi kutsuttavan vaikuttajaryhmän vaaleissa. Sattumoisin tiedän myös. että kaikki äänestäneet eivät olleet helsinkiläisiä, ja etteivät nuo kaikki äänet tulleet 777 eri ihmiseltä. 777 ääntä merkitsee noin 0,7 prosenttia helsinkiläisistä alle 19-vuotiaista.

No, tokikaan vika ei ole vaikuttajaryhmässä olevien nuorten – he tekevät varmasti duunia samanlaisella pieteetillä ja innolla kuin jos ääniä olisi tullut satakertainen määrä. En kuitenkaan voinut olla tuntematta pientä ihmetystä YdinRuudin vaalien jälkeen. Olin kuunnellut aiemmassa luottamustehtävässäni Suomen Nuorisovaltuustojen Liiton puheenjohtajana kaikenlaisia Helsingin virkamiesten ja valtuutettujen argumentteja nuorisovaltuustoa vastaan. Kuten että nuorisovaltuustovaaleissa valituksi tulevat vain eliitin edustajat. Tai että kaikki nuoret eivät pääse vaikuttamaan. Tai että heikolla äänestysprosentilla valitut nuorten vaikuttajaryhmät eivät edusta kaikkia kaupunkinsa nuoria. En ihan täysin ole vieläkään käsittänyt,  mikä noista edellä mainituista argumenteista on sellainen, jolla ei voitaisi puhua myös ”aikuisten valtuustoja” vastaan. Tai mikä tästä nykyisestä mallista tekee sellaisen, joka ei oikeuttaisi puhumaan ihan noista samoista ongelmista.

Nuorten kuulemiseksi on otettava ihan tosissaan suurempia harppauksia – unholaan pitäisi jättää kaikenlaiset näennäiskuulemistilaisuudet näennäisine rahanjakoineen. Itse toivon, että Ruudista kehitetään nuorisovaltuustoihin verrattavissa oleva nuorten vaikuttajaryhmä. Kehittämistyössä pitäisi unohtaa ainutlaatuisuuteen pyrkiminen. Sen sijaan pitäisi keskittyä toimivuuteen ja aidon vaikuttamisen luomiseen. Nuorten vaikuttajaryhmälle pitää saada puhe- ja läsnäolo-oikeus kaikkiin Helsingin keskeisiin lautakuntiin, ja se on päästettävä mukaan jo päätösten valmisteluvaiheessa.

Aivan samoin kuin helsinkiläisten muutoinkin. Avointa dataa ja avointa valmistelua, siitä siinä vaikuttamisessa on oikeasti kyse.

Love, Sini

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: