Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2012

Onhan noita, todellisuuskäsityksiä.

Yksi ahkerimmin seuraamani nuori vihreä lupaus on Ville-Veikko Mastomäki. Hän käyttää ihailtavan paljon aikaa sosiaalisessa mediassa vaikuttamiseen, jonka yksi osa hänen tapauksessaan on erilaisten meemien (meemejen? que?) rakentelu. Toisinaan ne ovat oikein oivaltavia ja hauskoja. Joskus ne taas sortuvat, no, juuri niihin asioihin, joita useat vihreät ja Mastomäki itse vastustavat. Kuten koko ihmisryhmän stereotypisointi ja tuomitseminen ryhmän yhden edustajan perusteella. Kuten nyt viimeksi.

No niin. En minä sano, että Asko-Seljavaara olisi osoittanut merkittävän hyvää pelisilmää todetessaan, että: ”Elämänmuotomme on, että kaikissa talouksissa on auto. No, ehkä joissain vihreissä perheissä ei ole, mutta onneksi te ette ole enemmistössä.” Etenkin kun se ei pidä paikkaansa.

Mutta aivan yhtä älyllisesti epärehellistä kuin olisi väittää kaikkien vihreiden olevan Hanna Hakon kanssa samoilla linjoilla vaikkapa nyt seksin suojaikärajoista, on yleistää yhden helsinkiläisen kokoomuspoliitikon harkitsematon linjaus koskemaan koko puoluetta. Voisiko olla, että kaikki kokoomuslaiset eivät ole samaa mieltä? Vai eikö vihreään todellisuuskäsitykseen sovi, että myös kokoomuslainen voi olla ympäristöystävällisyyden puolesta?

Koska onhan se nyt ihan haihattelua pitää ruuhkamaksuja mahdollisuutena, kävelykeskustaa tavoitetilana tai toimivaa julkista liikennettä itseisarvona, ellei kokouspalkkioista makseta osuutta Vihreälle Liitolle. Right? Kun oikeastaan tämän ihmettelyn ja railojen repimisen sijaan olisi, etenkin Helsingissä, hyödyllisempää keskittyä siihen, että kun kaksi suurinta valtuustoryhmää löytävät yhteisiä tavoitteita, voidaan saada jotain jopa aikaiseksi.

Eikös?

Love, Sini

p.s. Itse asiassa, jos ihan tarkkoja ollaan, on Mastomäen käyttämä lainaus väärä. Asko-Seljavaara puhui perheistä, joissa on useita lapsia ja koira. Tämän voi itse kuunnella täältä. Kohdasta 2.01, noin. However, se ei tarkoita sitä, etteikö olisi syytä tehdä päätöksiä, jotka kannustaisivat kestävämpään elämänmuotoon. Kiitos huomautuksesta, sinä paikalla ollut!

Mainokset

Päättäkää puolestamme, kiitos!

Good news, everyone!

Eilen julkistetun tutkimusyhtiö 15/30 Researchin tekemän kansallisen nuorisotutkimuksen mukaan suomalaisten nuorten tärkein arvo on velvollisuudentuntoisuus ja sovituista asioista kiinnipitäminen.

Even more good news, baby-boomers – suuret ikäluokat!

Yksi vähiten tärkeistä arvoista nuorille on yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Miten hienoa! Nuoret ovat valmiita ja halukkaita kantamaan vastuutaan ja täyttämään yhteiset sopimukset, mutta eivät ole niinkään kiinnostuneita vaikuttamaan siihen, mitä nuo yhteiset sopimukset ja nuoria sukupolvia kohtaan olevat odotukset ovat.

Jos 15/30 Researchin kehitysjohtaja Mikko Ampujalta kysyttäisiin, syynä on suomalaisen demokratian hitaus, mikä turhauttaa nuoria. Voi olla. Mutta yhtälailla siinä on, in my opinion, kyse siitä, tiedetäänkö omista mahdollisuuksista. Ja kun tietoa on, pitää myös löytää paukkuja ja välineitä lähteä ajamaan omia asioita. (Tämä onkin sitten jo suurempi koulutuspoliittinen kysymys, johon on kyllä mahdollista saada ratkaisuja. Mutta jätetään ne ensi kertaan.)

Ei myöskään ole ihan helppoa saada omaa ääntä kuuluville. Nuorista, minunlaisistani, puhutaan usein ikään kuin emme olisi osa tätä yhteiskuntaa. Olemme toimenpiteiden kohteita ja eläkkeiden maksajia. Miksi yrittää vaikuttaa, kun joku muu tekee päätökset puolestamme kuitenkin? Ja on muuten tosi masentavaa tietää, että olemme jo ohittaneet kohdan, jossa yli 50-vuotiaat voisivat halutessaan valtavalla massallaan päättää vaalien kautta keskenään kaikesta.

Näitä yli 50-vuotiaita myös kosiskellaan vaaleissa ylivoimaisesti eniten. Vanhuksilla tehdään nyt kovan luokan politiikkaa, ja tämän päivän sekä huomisen vanhuksista riippuu se, mikä puolue voittaa kuntavaaleissa. You know. Perussuomalaisten ohella. Miksi muuten Guzenina-Richardson hentoisella äänellään vaatisi kuntien – ja tulevien veronmaksajien – kannalta äärimmäisen tuhoisaa päätöstä kiveenhakatuista hoitajamääristä? Niin. Koska kuntavaalit.

Tässä on melkein yhtä voimaton olo kuin lapsena lauantaisin, jos oli jostain syystä menettänyt viikkorahansa.

Silti haluan ihmetellä yhdessä ja erikseen ihan niitä jokaista 1 069 nuorta, jotka ovat tutkimukseen vastatessaan antaneet meistä varsin passiivisen kuvan. Huolimatta edellisestä rantistani haluan sanoa, että on aina parempi istua niissä pöydissä, joissa päätöksiä tehdään, kuin istua kokoushuoneen ulkopuolella odottamassa tuomiota. Siitäkin huolimatta, että istuisi tuolilla vain puolella pakaralla, eikä saisi iPadiaan mahtumaan pöydälle.

Kentälle siitä koneen äärestä, siis! Äänestämään! Huligoimaan mielenosoituksen nimissä vaikka kirkon portaille!

Love, Sini

p.s. Kyllä se Ampuja pääsi ihmettelemään Hesarin jutussa sitäkin, että missä lie tuo nuorten vastuuntuntoisuus näkyy, kun ei ainakaan työelämässä. Tällä kertaa jätin ottamatta kierrokset siitä kommentista. Pääosin siksi, että olen raapinut naamaani saman aiheen äärellä ennenkin.