”Valintani on ei. Aina ei.”

Kahta en vaihtaisi: kategorisia naysayereita (lue: Niitä, joiden vastaus on aina ei. Ihan varmuuden vuoksi.) ja nimbyilijöitä (lue: Ei mun takapihalle. Mutta naapurin kyllä.). Kerron tämän ihan vaan siksi, että aloitin aamuni lukemalla Uuden Suomen uutisen hallitukselle yllättäen sataneesta moitteesta koskien kuntauudistusta. En tiedä jutun kirjoittajasta, mutta minä olen ainakin bongaillut tätä samaa kritiikkiä useiden lehtien palstoilta jo pidemmän aikaa. Koska, tiedättehän, kuntauudistus on huono, se tehdään väärin, meidän kunnassa ei ole mitään ongelmia, rahaa tulee ovista ja ikkunoista, oikeastaan tämä pitäisi tehdä toisinpäin ja ylösalaisin.

Koska olen pienten sukupolvien edustaja, enkä erityisesti toivo itselleni rapsahtavan valtavaa laskua tulevaisuudessa, toivon kädet ja jalat ristissä nyt istuvan hallituksen saattavan loppuun saakka kuntarakenneuudistuksen. Uudistuksen, jonka tavoitteena on taata riittävän leveät hartiat jokaiselle kunnalle, jotta peruspalveluista selvittäisiin. Eikä pelkästään selvittäisi. Itse ainakin haluan asua kaupungissa, jossa on mahdollisuuksia kehittää uudenlaisia palveluntuotantotapoja ja luoda edellytyksiä yrittäjyydelle, jotta hyvinvointia riittää tulevaisuudessakin. Siis vielä kerran: Tavoitteena eivät ole suurkunnat, vaan palveluiden tuottamisen ja kehittämisen kannalta riittävän kokoiset kunnat.

Koska en halua sanoa mitään vain siksi, että saisin sen 800 ääntä kunnallisvaaleissa, voin ihan avoimesti kertoa, että kyllä. Minun mielestäni kaikki mahdolliset ratkaisut on selvitettävä. Kannatan pakkoselvityksiä, en pakkoliitoksia. Pääkaupunkiseudulla on myös selvitettävä mahdollisuudet erilaisiin kuntaliitoksiin. Noin. Ja nyt, kun minä olen sen sanonut, odotan samaa ihan jokaiselta vastuunsa tuntevalta ihmiseltä, joka on ehdolla kuntavaaleissa. On aika typerää nurista nyt tehdystä selvitysalue-esityksestä ja sitten jättää leikki kokonaan kesken. Kaikilla on oikeus tietää, mistä asioista päätöksiä tehdään. Siksi selvitykset on tehtävä ilman kategorista kieltäytymistä. Eihän kukaan meistä ihan oikeasti halua olla oman elämänsä Paavo Väyrynen, eihän? Ja kyllä. On myös muistettava, että pelkästään se, mitä kuntia yhdistetään, ei tuo mitään tuloksia. Kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, miten liitoksia tehdään.

Koska olen demokratia- ja osallisuususkovainen, en to-del-la-kaan halua nähdä tässä maassa enempää hallintohimmeleitä, joissa kunnat mitä erinomaisimmin rakentein – joita ei ymmärrä yksittäinen kuntapäättäjäkään, tai se kuuluisa Erkki – hoitelevat huonossa tai vähän paremmassa yhteisymmärryksessä asukkaidensa palveluita. Useimmiten sosiaali- ja terveyspalveluita tai koulutusta. Puhe siitä, että suuremmassa kunnassa yksittäisen kuntalaisen vaikutusmahdollisuudet heikkenevät, ovat puhdasta höpöhöpöä. Vaikutusmahdollisuuksien laajuus kaupungin sisällä, kaupunginosissa ja erilaisten asioiden käsittelyssä on päättäjien käsissä – mutta jos palvelut hoidetaan himmeleissä, edes päättäjät eivät voi oikeasti vaikuttaa.

Koska olen kokoomuslainen, toivon tietenkin käytävän keskustelua siitä, millaisia ja missä laajuudessa julkisia palveluita tulevaisuudessa on mahdollisuus tuottaa. Joitakin reunaehtoja tietenkin on aina – ketään ei pidä jättää heitteille. Mutta koska olen myös ajoittain (En usko itsekään!) kyyninen ihminen, en odota tästä keskustelusta tulevan valmista vielä muutamaan vuoteen. Siksi tätä keskustelua on käytävä osittain kuntarakennekeskustelun kanssa eri tahdissa.

Lopuksi mainittakoon, että ei. En odota ajatuksilleni tukea Reijo Tossavaiselta tai muiltakaan perussuomalaisilta. Se ei tekisi hyvää mun imagolle.

Love, Sini

Mainokset

4 ajatusta artikkelista “”Valintani on ei. Aina ei.”

  1. Jari-Pekka Kanniainen sanoo:

    Oikeaa puhetta, tärkeämpää on uudistuksen sisältö ja mitä uusilla rakenteilla tehdään kuin itse uudistus sinänsä. Koska puhut ”hallintohimmeleistä” huonoina ratkaisuina tuottaa palveluita ja samalla osallistaa päättäjiä/kuntalaisia, kysyisin kokoomuslaiselta: onko yrityksillä sopimuksien välityksellä hankittavat palvelut sen paremmin päättäjien tai kuntalaisten näpeissä? Yritykset ovat yhtälailla ”hallintohimmeleitä” kuin kuntayhtymät ja alueelliset yhteistyömallitkin. Ei organisaation julkisoikeudellisuus tee palveluiden tuottamisesta kunnan oman tuotannon ulkopuolella sen enempää himmelimpää kuin yksityisellä sektorillakaan. Väitän, että ulkoistetuissa palveluissa on himmeliyttä jopa enemmän, erityisesti mitä voimakkaamman julkisen vallan käytön suhteen palveluita tarkastellaan.

    • Sini sanoo:

      Hyvä Jari-Pekka Kanniainen,

      Ensinnäkin, palveluiden ulkoistamisen ei pitäisi olla itseisarvo, vaan siitä pitäisi syntyä aitoa hyötyä. Esimerkiksi Rääkkylässä, joka tuntuu olevan lemppariesimerkki tästä, on oltu todella tyytyväisiä, kun terveyspalvelut on yksityistetty.

      Toiseksi, päätös palveluiden ulkoistamisesta tai ulkoistamatta jättämisestä, on yritysten kanssa kuitenkin viime kädessä kunnan päättäjillä, ja vaaleissa tietty äänestäjillä.

      Yritysten kanssa toimimisessa on kyse siitä, että sopimusohjauksessa ja toisaalta ennen sopimusta tehtävässä kilpailutuksessa on oltava oikeasti osaamista. Nimimerkillä ”Kokemusta on” voin todeta, että kilpailuttamisen kautta ei aina löydetä todellakaan parhaita palveluntuottajia.

      Tää palveluiden tuottaminen yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa on kaksipiippuinen juttu – aina se ei ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla, mutta toisinaan sen kautta on onnistuttu myös parantamaan sekä palveluiden laatua että niistä saatavaa palautetta.

      Love, Sini

  2. kyse sanoo:

    Mä olen itse miettinyt, ihan silleen kivasti ja viattomasti, miten kunnasta tulee elinvoimainen ja pärjäävä, silleen et laitetaan kaksi köyhää yhteen. Olen itekin tätä kokeillut parin kaverini kanssa tarkoituksena vetää pää täytee viinaa samalla, kun matti itkee siellä kuuluisassa kukkarossa.

    Käsitykseni mukaan elinvoimaisuutta toki saadaan, kun pakotetaan elinvoimaiset (rikkaat) kehyskunnat yhteen keskuskaupunkien kanssa ja silleen, mutku pakkoo ei sais käyttää ja tolleen.

    Lisäksi mua pohdituttaa suuresti ne syrjäseuduilla asuvat, erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta, ku niihä se o tupannu olee, et palvelut karkaa uusien kuntien keskuksiin ja pihtiputaan mummolle tulee kovin kallis taksimatka matkata jykylään nuorirouva lääkäriä tapaamaan.

    • Sini sanoo:

      Hyvä Kyse,

      No ei tietenkään saada parempia tuloksia pelkästään kunnan rajoja liikuttelemalla. Siksi tuolla sanoinkin, että pitää kiinnittää huomiota siihen, _miten_ nuo liitokset tehdään. Kuntien hallintokulut ovat kuitenkin noin 5% koko kunnan budjetista, about, joten kunnanjohtajia pois potkimalla ei valtavia säästöjä saada. Sen sijaan pitäisi pohtia uusia tapoja tuottaa palveluita.

      En ole esimerkiksi aivan varma siitä, että seinien ylläpitäminen on tehokkainta ja tuottavinta. Miksei vaikka laiteta sinne Pihtiputaalle kiertämään sairaanhoitajaa bussilla, jossa ne mummot voivat käydä mittauttamassa sen verensokerinsa tai -paineensa?

      Love, Sini

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: