Katse äänestämisestä eteenpäin

Helsingin Sanomissa oli tänään sivun pituinen juttu siitä, miten Helsingin metropoli kaipaa kyläpäälliköitä. Metropolialue (siis Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen ja Sipoo) jaettaisiin kaupunginosiin, ja jokaiselle osalle valittaisiin oma pormestari. En suhtaudu innolla valtuustorakenteen pirstomiseen, ”pikkuvaltuustojen” luomiseen – eikä kovin moni muukaan. Hesarin jutussakin todetaan, että: ”Kaikkia metropoliasukkeja ei saisi innostumaan, mutta kolmannesta voisi kiinnostaa.” Mahtavaa! Juuri sitä, mitä tarvitaan ihmisten innostamiseen – ja olisipa hienoa, että kolmannesta ehkä kiinnostaisi vaikuttaminen tällaisissa rakenteissa. Lisää vaaleja, joissa voi tietyin väliajoin äänestää. Ja sitten…mitä?

Lähidemokratia keskusteluttaa erityisesti nyt, kun kuntauudistusta myllytetään läpi ministeriössä ja kunnissa. Tervetullut uudistus, joka turvaa palveluita pidemmällä aikavälillä leventämällä kuntien hartioita. Niin, turvaa oikeastaan kaikkien paitsi keskustalaisten kuntapäättäjien aseman. Samalla kun tutkimukset osoittavat, että ihmiset osallistuvat mieluummin muutoin kuin perinteisillä tavoilla (lue: äänestämällä ja liittymällä puolueeseen), ratkaisu lähidemokratian turvaamiseen ei voi olla uudet vaalit. Me emme tarvitse enää yhtään lisää vaaleja, joissa äänestysprosentti jää alle 70 tai 60 prosentin.

Minusta demokratian uusi suunta ei ole uusien äänestämismahdollisuuksien luominen,vaan vapaan kansalaistoiminnan mahdollistaminen. Lähidemokratia on sitä, että on mahdollisuus vaikuttaa oman asuinalueen asioihin. Se on sitä, että vielä kuntaliitosten jälkeen on mahdollisuus keittää sitä kahvia siellä vanhainkodin keittiössä. Se on sitä, että kaiken maailman Kallio ja Punajuuri Block Partyt eivät maksa lupamaksuja tuottaessaan voittoa tavoittelematta sellaista hyvinvointia, jota kaupunki ei pysty koskaan tuottamaan. Se on sitä, että yhteisöt ja toimijat, jotka pyrkivät tuomaan uudenlaista kaupunkikulttuuria Helsinkiin, eivät maksa järjettömiä 60 000 euron vuokria julkisesta tilasta. Noin esimerkiksi. (Tästä jälkimmäisestä aiheesta toveri Männistö onkin jo hyvin todistanut.)

Samalla tavalla kuin palveluiden tuottamisessa, lähidemokratian ja yhteisöllisyyden lisäämisessä tarvitaan nyt hieman nenänvartta pidempää katsetta. Ei, nenänvartta pidemmälle katsominen ei tarkoita sortumista siihen keskustalaisten tarjoamaan monitoimikuntayhtymämaakuntavaltuustorakenteeseen (wtf?! kuka edes muistaa, mikä se niiden esitys on?). On uusia tapoja tehdä asioita, ja niitä on nyt vain levitettävä rohkeasti. Ehkä Helsinki voi omana itsenään näyttää suuntaa tässä – jospa se pelko yhtenäisemmästä metropolialueestakin hälvenisi, kun vaikutusmahdollisuus omaan lähiympäristöön pysyisi tiukasti kaupunkilaisten omissa käsissä.

Love, Sini

Mainokset

3 thoughts on “Katse äänestämisestä eteenpäin

  1. […] kerrotaan lisää mm. Sitran sivuilla sekä ystäväni Sini Korpinen on jo aiheesta kirjoittanut blogiin ja […]

  2. […] you may well remember, olen mouhunnut aikaisemmin lähidemokratiasta ja yhteisöllisyyden lisäämisestä. Minulle lähidemokratia on sitä, että on ihan aikuisten oikeasti mahdollisuus vaikuttaa oman […]

  3. […] Tästä kerrotaan lisää mm. Sitran sivuilla sekä Sini Korpinen on jo aiheesta kirjoittanut blogiin ja […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: