Jaloviinaa XO:n hinnalla!

Sain tänään eteeni huikean, reilu kuukausi sitten julkaistun Elinkeinoelämän valtuuskunnan Työväen teatteri -pamfletin. Kun luin tiukkaa tekstiä toimistotyön nykyaikaisuudesta, työnteon esittämisestä ja luovuuden tyrehtymisestä, mieleeni muistui lyhyt mutta sitäkin vaikuttavampi (lähinnä minuun vaikuttanut) urani opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiehenä. Kolme asiaa siitä.

Jaloviina-vertaus. Lähtiessäni minulta jäi Valtioneuvosto-passin (kyllä, luit oikein) suorittaminen kesken. Mutta onneksi ehdin osallistua kahteen koulutuspäivään (kyllä, kahteen kokonaiseen päivään) ennen sitä. Ensimmäisen koulutuspäivän tarkoituksena oli lähinnä vakuuttaa kaikki läsnäolijat siitä, että valtio on erinomainen työnantaja. Tai ei sitten oikeastaan erinomainen. Valtion työmarkkinalaitokselta oleva nainen totesi omassa esityksessään, ettei valtio voi työnantajana olla parasta V.S.O.P.-konjakkia. Sen sijaan voimmekin kaikki tyytyä olemaan hyvää jaloviinaa. Olin tukehtua purkkaani siinä salatturakkaus.blogspot.comin lukuhommien keskellä. (Älkääkä tuomitko oheistoimiani, vaan päätelkää koulutussisällön laatu yllä olevasta.) Kysyin lopuksi, onko tässä koko hommassa mitään järkeä, jos emme tavoittele X.O.-tasoa. Ensinnäkin siksi, että valtionhallinnon pyörittäminen on kallista hommaa ja haluaisin edes yrittää nähdä siinä jotain korkeampaa viisautta. Toiseksi siksi, että ei ole kivaa tuntea olevansa jaloviinan tasoinen työntekijä. Odotan muuten vastausta kysymykseeni edelleen.

Sähköiset järjestelmät. Olin ministeriössä töissä vain puoli vuotta, mutta jo tuona aikana ehdin istumaan muutamassa koulutuksessa, joissa pureuduttiin sähköisten järjestelmien ihmeelliseen maailmaan. Kun kollegani kanssa menimme opettelemaan tilauksenhallintaa (koska miksi ihmeessä ostaa tarvitsemansa hyödykkeet esim. eurocardilla?), saimme eteemme kaksi a4-paperia, jotka olivat täynnä yhtä ja samaa prosessikaaviota. Meille esiteltiin prosessi ja järjestelmä, jotka eivät oikeastaan korvanneet yhtään mitään olemassa olevaa, vaan tulivat kaikkien rinnalle. Siis kuinka kätevää! Yksi järjestelmä lisää vain noin 15 muun lisäksi! Ja mainitsinko jo, että kaikilla ministeriöillä on omansa? Mulla on sellainen kutina, että aika moni arvaa niiden kolmen keskeisimmän firman nimet, jotka kostuvat tästä hommasta. Tässä mun valistunut näkemykseni tästä: Sähköiset järjestelmät tehostavat työntekoa silloin, kun a) järjestelmä on niin helppokäyttöinen, ettei sen havainnollistamiseen tarvita kahden aanelosen prosessikaaviota, b) järjestelmiä ei ole yhtä jokaikiselle toiminnolle, mitä voit kuvitella työssäsi suorittavasi ja c) järjestelmät eri ministeriöissä edes yrittävät keskustella keskenään. Kaikissa muissa tilanteissa…we’re just kidding ourselves.

Sosiaalistaminen. Kun nuorempi tai muuten vain uusi virkamies tulee taloon ja alkaa huomata outouksia ympärillään, virkaiältään vanhempien kollegojen reaktiot ovat monesti aika lannistavia. Se ei ollut ihan yksi tai kaksi, eikä kolmekaan kertaa, kun vastaukset kysymyksiini hallinnon avoimuudesta tai hallinnonalat ylittävästä yhteistyöstä alkoivat, että: ”Sinä olet tuollainen nuori ja idealistinen…” tai ”Noooo, kaksi vuotta tätä työtä, niin kyllä se idealismi siitä sitten…” Oli uutta ja outoa, että joku kyseenalaisti jotkut, usein hallinto-osaston työskentelyyn liittyvät oletukset ja perinteet. Veikkaanpa, että joku oli siellä ihan oikeasti helpottunut, kun lähdin pois. Tai sitten vaan imartelen itseäni. Oikeasti hallintoa työkseen hellivät ovat varmaan aika paksunahkaista väkeä. Sanon sen, että silloin mennään vikaan, kun toiminta tehdään hallinnon ehdoilla – hallinto on hyvä renki, mutta todella huono isäntä. Kysymys kuuluukin, miten kauan sitten juna on tässä asiassa mennyt ohi, ja onko suuntaa mahdollista enää kääntää.

Don’t get me wrong. Olin aika rakastunut työhöni, ja nautin juuri omassa yksikössäni työskentelemisestä. Esimieheni oli yksi varsin lyhyen työurani (let’s face it, olen kuitenkin vasta 25-vuotias) parhaista – tosin uskon hänen pysyvän TOP 3:ssa myös jatkossa. Mutta minä toivon, että valtionhallinnolta olisi lupa tulevaisuudessa odottaa työnantajana hieman nykyistä enemmän. Valtio kuuluu nimittäin edelleen suosituimpiin työpaikkoihin opiskelijoiden keskuudessa. Myös niiden X.O.-tasoa olevien.

Love, Sini

Advertisements

5 thoughts on “Jaloviinaa XO:n hinnalla!

  1. Hallintotieteilijä sanoo:

    Erittäin hyvä postaus. Niin valtion kuin koko julkisen sektorin kohtalon ajat alkavat olla käsillä siinä mielessä, millainen työnantajakuva näistä tahoista rakentuu. Ei tarvitse tutustua kovinkaan moneen nuorten työelämäasenteita kartoittavaan tutkimukseen ymmärtääkseen, että nykynuorille – siis tuleville työntekijöille – ei riitä jaloviinatason pitkä ja kapea leipä, vaan työhön sitoudutaan ensisijaisesti työyhteisön ja työn sisällön vuoksi. Toivoisin toki kyllä, että valtiohallinnossakin olisi jossain edes joku, jolla olisi pienintäkään ymmärrystä motivaatioteorioista ja halua tarkastella omaa toimintaa kriittisesti näiden teorioiden ja nuorten työelämäasenteita kuvaavien tutkimusten valossa.

    Tämä tuleekin sitten jo hyvin lähelle mainitsemaasi idealismia, joka nähdäkseni toimii (tai ainakin sen pitäisi toimia) eteenpäin työntävänä ja kehitystä luovana voimana. Noh, jollain tapaa en jaksa olla yllättynyt nihkeästä suuntautumisesta idealistiseen ajatteluun juuri valtionhallinnossa työnantajana, koska tällä hetkellähän koko yhteiskuntarakenne perustuu siihen, että yksilöt ovat kyvyttömiä elämään säädyllistä ja järkevää elämää ilman valvontaa ja holhoamista. Sama analogia soveltunee siis julkiseen hallintoon myös työnantajana.

    Ehkä tässä kohtaa kaivattaisiinkin koko kokonaisuuden tarkastelemista uudessa valossa, jolloin mietittäväksi tulisikin se, mikä on julkishallinnon rooli koko yhteiskunnassa: holhoaja vai mahdollistaja? Sama pätee myös uskomuksiimme työelämästä, millainen onkaan siis hyvä työnantaja? Holhoaja vai mahdollistaja?

  2. Niko L. sanoo:

    Hyvä vaan, jos valtion virkamiehet ovat korkeintaan jaloviinatasoa. Kyllä se valtiolle riittää. Parempi olisikin, jos lahjakkaammat tapaukset päätyisivät yksityiselle sektorille tuottaviin töihin kartuttamaan verovaroja niiden kuluttamisen sijaan. Siinä hommassa lahjakkuudelle on oikeasti kysyntää.

    • Sini sanoo:

      Hyvä Niko L.

      Itse kyllä näen tämän asian niin, että jos valtionhallinnossa a) tehtäisiin asioita tehokkaammin ja b) olisi töissä sellaisia ihmisiä, joilla on intressiä sitä hallintoa paremmaksi ja tehokkaammaksi kehittää, se säästäisi verovaroja. Mutta tästähän toki voi olla montaa mieltä.

      Love, Sini

      • Niko L. sanoo:

        Kyse varmaankin on siitä, onko heistä enemmän hyötyä julkishallinnossa verovaroja kuluttamassa vaiko yksityisellä puolella niitä tuottamassa. Paras ratkaisu tietysti olisi, että julkisella puolella tehtäisiin ylipäänsä vähemmän asioita, jotta sinne ei tarvittaisi niin paljon työntekijöitä.

  3. […] tähän pelkoon. Istuessani eräässä valtionhallinnon koulutuksessa (kyllä, juuri siinä, josta olenkin jo mouhunnut täällä kertaalleen), kuulin erään valtion työmarkkinalaitoksen työntekijän toteavan heidän olevan huolissaan […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: