Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2012

Jaloviinaa XO:n hinnalla!

Sain tänään eteeni huikean, reilu kuukausi sitten julkaistun Elinkeinoelämän valtuuskunnan Työväen teatteri -pamfletin. Kun luin tiukkaa tekstiä toimistotyön nykyaikaisuudesta, työnteon esittämisestä ja luovuuden tyrehtymisestä, mieleeni muistui lyhyt mutta sitäkin vaikuttavampi (lähinnä minuun vaikuttanut) urani opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiehenä. Kolme asiaa siitä.

Jaloviina-vertaus. Lähtiessäni minulta jäi Valtioneuvosto-passin (kyllä, luit oikein) suorittaminen kesken. Mutta onneksi ehdin osallistua kahteen koulutuspäivään (kyllä, kahteen kokonaiseen päivään) ennen sitä. Ensimmäisen koulutuspäivän tarkoituksena oli lähinnä vakuuttaa kaikki läsnäolijat siitä, että valtio on erinomainen työnantaja. Tai ei sitten oikeastaan erinomainen. Valtion työmarkkinalaitokselta oleva nainen totesi omassa esityksessään, ettei valtio voi työnantajana olla parasta V.S.O.P.-konjakkia. Sen sijaan voimmekin kaikki tyytyä olemaan hyvää jaloviinaa. Olin tukehtua purkkaani siinä salatturakkaus.blogspot.comin lukuhommien keskellä. (Älkääkä tuomitko oheistoimiani, vaan päätelkää koulutussisällön laatu yllä olevasta.) Kysyin lopuksi, onko tässä koko hommassa mitään järkeä, jos emme tavoittele X.O.-tasoa. Ensinnäkin siksi, että valtionhallinnon pyörittäminen on kallista hommaa ja haluaisin edes yrittää nähdä siinä jotain korkeampaa viisautta. Toiseksi siksi, että ei ole kivaa tuntea olevansa jaloviinan tasoinen työntekijä. Odotan muuten vastausta kysymykseeni edelleen.

Sähköiset järjestelmät. Olin ministeriössä töissä vain puoli vuotta, mutta jo tuona aikana ehdin istumaan muutamassa koulutuksessa, joissa pureuduttiin sähköisten järjestelmien ihmeelliseen maailmaan. Kun kollegani kanssa menimme opettelemaan tilauksenhallintaa (koska miksi ihmeessä ostaa tarvitsemansa hyödykkeet esim. eurocardilla?), saimme eteemme kaksi a4-paperia, jotka olivat täynnä yhtä ja samaa prosessikaaviota. Meille esiteltiin prosessi ja järjestelmä, jotka eivät oikeastaan korvanneet yhtään mitään olemassa olevaa, vaan tulivat kaikkien rinnalle. Siis kuinka kätevää! Yksi järjestelmä lisää vain noin 15 muun lisäksi! Ja mainitsinko jo, että kaikilla ministeriöillä on omansa? Mulla on sellainen kutina, että aika moni arvaa niiden kolmen keskeisimmän firman nimet, jotka kostuvat tästä hommasta. Tässä mun valistunut näkemykseni tästä: Sähköiset järjestelmät tehostavat työntekoa silloin, kun a) järjestelmä on niin helppokäyttöinen, ettei sen havainnollistamiseen tarvita kahden aanelosen prosessikaaviota, b) järjestelmiä ei ole yhtä jokaikiselle toiminnolle, mitä voit kuvitella työssäsi suorittavasi ja c) järjestelmät eri ministeriöissä edes yrittävät keskustella keskenään. Kaikissa muissa tilanteissa…we’re just kidding ourselves.

Sosiaalistaminen. Kun nuorempi tai muuten vain uusi virkamies tulee taloon ja alkaa huomata outouksia ympärillään, virkaiältään vanhempien kollegojen reaktiot ovat monesti aika lannistavia. Se ei ollut ihan yksi tai kaksi, eikä kolmekaan kertaa, kun vastaukset kysymyksiini hallinnon avoimuudesta tai hallinnonalat ylittävästä yhteistyöstä alkoivat, että: ”Sinä olet tuollainen nuori ja idealistinen…” tai ”Noooo, kaksi vuotta tätä työtä, niin kyllä se idealismi siitä sitten…” Oli uutta ja outoa, että joku kyseenalaisti jotkut, usein hallinto-osaston työskentelyyn liittyvät oletukset ja perinteet. Veikkaanpa, että joku oli siellä ihan oikeasti helpottunut, kun lähdin pois. Tai sitten vaan imartelen itseäni. Oikeasti hallintoa työkseen hellivät ovat varmaan aika paksunahkaista väkeä. Sanon sen, että silloin mennään vikaan, kun toiminta tehdään hallinnon ehdoilla – hallinto on hyvä renki, mutta todella huono isäntä. Kysymys kuuluukin, miten kauan sitten juna on tässä asiassa mennyt ohi, ja onko suuntaa mahdollista enää kääntää.

Don’t get me wrong. Olin aika rakastunut työhöni, ja nautin juuri omassa yksikössäni työskentelemisestä. Esimieheni oli yksi varsin lyhyen työurani (let’s face it, olen kuitenkin vasta 25-vuotias) parhaista – tosin uskon hänen pysyvän TOP 3:ssa myös jatkossa. Mutta minä toivon, että valtionhallinnolta olisi lupa tulevaisuudessa odottaa työnantajana hieman nykyistä enemmän. Valtio kuuluu nimittäin edelleen suosituimpiin työpaikkoihin opiskelijoiden keskuudessa. Myös niiden X.O.-tasoa olevien.

Love, Sini

Mainokset

Ruusuja ja romantiikkaa my ass!

Tänään se on! Kansainvälinen naistenpäivä! Tänään ventovieraat ihmiset ojentavat minulle kadulla ruusuja, BodyShopissa on alennuspäivä, jolla kampanjoidaan sukupuolten välisen palkkatasa-arvon puolesta ja naistenlehdet julistavat erikoistarjouksiaan – Ihanille Naisille, totta kai! Iltalehdessä oli oikein koko sivun juttu otsikolla ”Ruusuja ja romantiikkaa”, jossa oli selvitetty, mitä naiset oikeasti haluavat. Kiitos Iltalehti! Minä haluan tänään siis romantiikkaa, yhteistä aikaa, huomiota ja hemmottelua – näin top 4:n luetellakseni. Odotan näitä toki saavani, tiedoksi vain kaikille minut tänään edes ohimennen tapaaville.

Tai ehkä minä kuitenkin haluan, että kun kerran olemme kaikki liikuttavan yksimielisiä siitä, että naisten ja miesten välinen tasa-arvo on tavoiteltavan arvoista, purkaisimme oikeasti niitä tasa-arvon tiellä seisovia esteitä, joita olemme itse siihen kasanneet. Ei ole oikein, että vanhemmuuden kustannukset kohdistuvat vain naisten ja naisten työnantajien maksettaviksi.   Ei ole oikein, että kotihoidontuella kannustetaan pääasiallisesti naisia jäämään kotiin – tällä kun on kauaskantoisia vaikutuksia niin naisten ura-, palkka- kuin eläkekehitykseenkin. Vanhempainvapaiden pitäisi jakautua molemmille vanhemmille. Niin kauan kuin nuoren naisen palkkaaminen on työnantajalle nuoren miehen palkkaamista suurempi taloudellinen riski, ei ole mahdollista saavuttaa sukupuolten välistä tasa-arvoa ainakaan työmarkkinoilla.*

Edelleen tytöt kohtaavat esimerkiksi ammattioppilaitoksissa huomattavasti miehiä enemmän seksuaalista häirintää ja seksuaalista väkivaltaa. Ja ihan turha luulla, että tilanne varsinaisesti paranisi työelämään siirryttäessä. Naiset (ja toki lapset) ovat niitä, jotka kärsivät köyhissä maissa kaikkein eniten sodista ja luonnonmullistuksista. Naiset joutuvat useammin ihmiskaupan uhreiksi. Ja vaikka meillä Suomessa naisilla meneekin esimerkiksi päätöksentekojärjestelmissä kohtuullisesti, maailmanlaajuisesti naisilla on huomattavasti (HUOMATTAVASTI) miehiä heikommat mahdollisuudet päästä oikeasti vaikuttamaan siihen, että heidän asemansa yhteiskunnassa paranisi.

Olen tietenkin kiitollinen siitä, että olen syntynyt maahan, jossa nainen voi nousta puolueen puheenjohtajaksi, ministeriksi, presidentiksi, yritysjohtajaksi. Tai olla nousematta, kuinka vain. Kiitos kuuluu esimerkiksi niille naisille, jotka ovat olleet vaatimassa meille äänioikeutta 1900-luvun alussa ja niille naisille, jotka ovat raivanneet esteitä meidän edellämme. Mutta yhtä kaikki koen, että työtä ei ole vielä saatettu loppuun.

The rest of it is up to us.

Love, Sini

* ”Oh dear God”, joku ajattelee. ”Eikö se ikinä hiljene tästä?” Vastaus on: En. Tai ehkä sitten, kun asia on korjattu.