Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2012

Osuiko omaan nilkkaan?

Viime viikolla kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki jätti myöntämättä tukea kahdelle järjestölle, jotka olivat mukana tekemässä Älä alistu -kampanjaa. Älä alistu! -kampanjan tarkoitus oli viestittää, että homoseksuaalisuudesta voi eheytyä – ikään kuin homous olisi oma aktiivinen valinta. Nyt Kansanlähetys, joka oli mukana Älä alistu -kampanjassa sekä naispappeuteen ja seksuaalivähemmistöihin muutoin negatiivisesti suhtautunut SLEF eli Suomen ruotsinkielinen evankeliumiyhdistys jäivät vaille valtakunnallisille nuorisotyötä tekeville järjestöille tarkoitettua tukea. Asia herätti keskustelua jo tiedon saavuttua, mutta nyt neljän poliittisen nuorisojärjestön puheenjohtajat jyrähtivät päätöksestä myös.

Perussuomalaiset Nuoret, Keskustanuoret, Kokoomuksen Nuorten Liitto sekä KD Nuoret nurisevat siitä, miten järjestöjen tukemisessa toteutetaan jotain arvomaailmaa, unohdetaan yhdenvertaisuus ja sananvapaus, eikä olla suvaitsevaisia. Erityisesti Simon Elon kommentti siitä, miten ministeri Arhinmäki toteuttaa päätöksessään nyt arvomaailmaa – ikään kuin se olisi huono asia – naurattaa minua. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa, jonka hallitus hyväksyi viime joulukuussa, linjataan selvästi, että opetus- ja kulttuuriministeriön avustuspolitiikassa otetaan huomioon nuorisolain arvot. Tämän ei siis sinänsä pitäisi tulla yllätyksenä. Lisäksi, on minusta itsestään selvää, että kaiken julkisen toiminnan pohjana on jokin arvomaailma. Tietenkin.

Nuorisolain ensimmäisessä pykälässä todetaan, että ”nuorisolain tavoitteena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Toteuttamisessa lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen.” Kun nyt huomasin juuri näiden neljän poliittisen nuorisojärjestön reagoineen voimakkaasti homovastaisten järjestöjen tukien pudottamiseen, en voinut olla pohtimatta, tuliko heille huoli puseroon? Toivon, että hyvällä syyllä he ovat kaikki pysähtyneet pohtimaan, toteuttavatko he itse toiminnassaan näitä arvoja, vai toimivatko he peräti niitä vastaan. Kun tämä kannanotto yhdistetään siihen, että kolme näistä järjestöistä lähti kävelemään yhdenvertaisuus- ja monikulttuurisuustyössäkin ansioituneesta Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:stä, ei voi kuin ihmetellä. Osuiko ministeri Arhinmäen ensimmäisissä tukipäätöksissä tehty linjaus omaan nilkkaan? On sanomattakin selvää, toivottavasti, että suora homovastaisuus tai äärimmilleen viety maahanmuuttovastaisuus ja rasismi (joita joissakin piireissä kutsutaan maahanmuuttokriittisyydeksi – sama kuin sanoisi permanenttia rakennekäsittelyksi) eivät toteuta missään nimessä nuorisolain arvomaailmaa, eikä niitä siis pidä valtion taholta tukea.

No, lopuksi on toki pohdittava myös hieman kriittisesti tätä päätöstä. Minusta valtakunnallisten nuorisojärjestöjen ja nuorisotyötä tekevien järjestöjen veikkausvoittovaroin tukemisen tehtävä on toimia eräänlaisena rauhan säilyttäjänä yhteiskunnassa. Uskon, että yksi syy siihen, miksi ääriliikkeet ovat jääneet Suomessa vähiin on se, että myös kansalaisyhteiskunnan riitapukareita on tuettu julkisin varoin. Ehkä myös itse näen niin, että vaikka lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa onkin linjattu selkeästi, että opetus- ja kulttuuriministeriön avustuspolitiikkaa toteutetaan nuorisolain arvolähtökohdista, tätä linjausta olisi pitänyt vielä erikseen avata ennen päätösten tekemistä. On myös ymmärrettävä, että tukien totaalinen leikkaaminen on omiaan paitsi lisäämään vastakkainasettelua myös aiheuttamaan oikeaa inhimillistä kärsimystä, kun kyse on kuitenkin ihmisten työpaikoista. Asia ei siis ole yksinkertainen tai päätös tukematta jättämisestä ongelmaton.

Yhtä kaikki olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että nyt on annettu selkeä viesti järjestöille – tuet on haalittava muualta, jos tietoisesti toimii nuorisolain arvopohjaa vastaan. Se kun kuitenkin on pohja kaikelle nuorisotoiminnan tukemiselle ja nuorisopolitiikan toteuttamiselle, ainakin opetus- ja kulttuuriministeriössä. Niin pahana kuin arvolähtöisuus Perussuomalaisissa Nuorissa, Kokoomuksen Nuorten Liitossa, Keskustanuorissa ja KD Nuorissa nähdäänkin…

Love, Sini