Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2012

No ei ainakaan siksi!

Vaalit – mitkä tahansa vaalit – ovat kyllä hieno asia! Presidentinvaalit ovat erityisen hienot siksi, että niihin on helppo keskusteluissa tarttua, ja kaikilla on niistä yleensä mielipide. En siis ollut erityisen yllättynyt eilen, kun kohtasin varmaan mummini ikäisen ilakoitsijan, joka riemuitsi Haaviston pääsystä toiselle kierrokselle. Jaoin ilon hänen kanssaan, kunnes hän jatkoi: ”Nyt päästään sitten näkemään, äänestävätkö suomalaiset mieluummin homouden vai heterona olemisen puolesta.”  Ehkä noin nanosekunnin verran mielessäni kävi, että ehkä pitäisi vain jättää keskustelu siihen ja jatkaa eteenpäin, mutta sitten oli pakko sanoa. Eihän nyt voi olla niin, että paras presidentti Suomelle on se, joka on hetero. Siis siksi, että hän on hetero.

Jo ennen eilistä vaalitulosta bongailin Facebookista, jossa toki kaikkien sana on vapaa, miten eräskin tuttuni kehotti äänestämään kuutosta. Ja jos ei kuutosta, niin sitten mitä tahansa muuta kuin kakkosta. Kun siinä sitten keskustelu hänen statuksessaan eteni, hän käytti Haavistosta ilmaisua ”kasvissyöjä-hinttari”, jolla on puolisona ”samaa sukupuolta oleva latin lover”. Siis todellako? Todellako mieluummin hän äänestäisi aborttia vastustavaa, Suomen ympärille aitoja rakentavaa maisterisjätkää? Todellako mieluummin hän äänestäisi niitä vastahakoisesti ehdokkaaksi viimemetreillä lähteneitä? Tai vuodesta 1970 presidenttiydestä haaveillutta, totaalisen irti tästä päivästä olevaa unelmoijaa?  Ja tämä kaikki siksi, että Haavisto on homo?

Älkää nyt ymmärtäkö väärin, koska ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että minä äänestän Sauli Niinistöä. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kenen seurassa hän yönsä viettää. Se on täydellisen irrelevanttia sen kannalta, miten hyvin hän tehtävänsä Suomen presidenttinä hoitaisi.

Miksi sitten äänestän Niinistöä, enkä Haavistoa?

Kun Kokoomus asetti Sauli Niinistön puoluekokouksessaan presidenttiehdokkaaksi, minulla oli kunnia pitää yksi hänen kannatuspuheenvuoroistaan. Sanoin silloin näin:

”Me emme voi elää velaksi ja sitten puristaa silmiä kiinni toivoen parasta. Meidän ei pidä politiikan keinoin ainoastaan pehmentää iskua ja luvata huolenpitoa niille, joiden työelämä päättyy, vaan kantaa huolta myös niistä, jotka ovat työelämänsä alussa. Tämän päivän, tai huomisen, elämistä ei ole oikein maksattaa ylihuomisen työvoimalla. Minä haluan laittaa uskoni sellaiseen arvojohtajaan, joka kertoo tämän avoimesti ääneen. Yksinkertaisesti, mutta kenenkään älykkyyttä halventamatta. Asiallisesti, mutta nöyristelemättä. Halu kantaa vastuuta myös pienemmistä sukupolvista on se, mikä tekee Sauli Niinistöstä sellaisen valtiomiehen, jonka toivon maatamme johtavan myös tulevien vuosien vastatuulessa.”

Olen edelleen samaa mieltä, entistäkin vahvemmin. Sauli Niinistö sanoo asiat ääneen myös silloin, kun ne eivät ole helppoja sanoa. Hän on hoitanut omat tehtävänsä juuri niiden periaatteiden mukaan, joita hän odottaa muidenkin työssään noudattavan – on oltava omistautunut, arvostaa muiden ihmisten tinkimätöntä ihmisarvoa ja vaalittava yhtenäisyyttä.

Palaan lopuksi siihen mummini ikäiseen mieheen, joka odottaa toiselta kierrokselta heteron selkävoittoa homosta. Minun riemuni toisen kierroksen kilpakumppaneista perustuu yksinomaan siihen, että nyt suomalaiset ovat näyttäneet, mitä haluavat. Tulevaisuusorientoituneisuutta, avoimuutta ja kansainvälisyyttä. Toivon, että siinä mukana on myös hieman suvaitsevaisuutta ja molemminpuolista kunnioitusta.

Love, Sini

Mainokset

Metsää puilta. Thank you very much.

Verkkouutiset uutisoi eilen lukiolaisille suunnatussa yhteiskuntaopin kirjassa esitetyistä väitteistä koskien politiikkatietämystä ja kiinnostusta politiikkaa kohtaan eri ihmisryhmissä. Forum 1 – Uusi yhteiskuntatieto -oppikirjassa tekijät Antti Kohi, Markku Liuskari, Hannele Palo, Kimmo Päivärinta ja Vesa Vihervä esittävät muun muassa, että vasemmiston äänestäjät tietävät politiikasta enemmän kuin oikeiston äänestäjät, ja että naisten tietämys politiikasta on heikompaa kuin miesten. Itsehän en edes oikeistolaisena saatika naisena olisi kiinnittänyt mitään huomiota koko uutiseen – koska näitähän nyt tulee ja menee – ellei Demarinuorten puheenjohtaja Timo Kontio olisi nostanut asiaa erityisesti esiin Facebookissa ja kommentoinut, miten oikeistomedia nyt kritisoi oppikirjojen sisältöä. Ei nyt kai kyse ollut kuitenkaan pelkästään siitä, vaikka tietenkin maailma olisi paljon parempi paikka, jos vain oikeistolaiset saisivat päättää. (Vitsi, vitsi. Älkää tulko niskaan.)

Minusta on ihan okei joskus yksinkertaistaa asioita – hell, olenhan mukana politiikassa! Mutta kun on kyse yhteiskuntaopin opetuksesta, olisi ehkä syytä käyttää työn tukena muitakin taustamateriaaleja kuin Timo Kontion tutkivan journalismityön tuloksena löytynyttä Puoluebarometria 2011. Esimerkkinä nyt vaikkapa se, että Kimmo Elon ja Lauri Rapelin vuonna 2008 tekemän tutkimuksen mukaan Kokoomuksen, Vasemmiston ja Vihreiden kannattajien osuudet eniten politiikasta tietävien joukossa ovat puolueiden kokonaiskannatusta suurempia. Siis niiden äänestäjät sijoittuvat eniten tietävien joukkoon. Mitä taas tulee naisten ja miesten väliseen eroon – no – Elon ja Rapelin tutkimus tukee Kohin ja kumppaneiden väitteitä, mutta Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen toteuttaman Nuorten yhteiskunnallisen osaamisen, osallistumisen ja asenteiden tutkimus (mahtava nimi!) taas väittää päinvastaista. Itse asiassa jopa niin, että tyttöjen ja poikien välinen tietämysero on merkittävä tyttöjen hyväksi. Eikä tarvinnut olla edes maisterisihminen löytääkseen vartissa näitä lähteitä, vaikka itse sanonkin.

Ehkä enemmän kuin siihen, kenen äänestäjät tietävät eniten ja millä koulutustaustalla ja mitä niillä nyt on housuissaan, soisin oppikirjojen kirjoittajien keskittyvän siihen, mitä itse asiassa politiikasta olisi hyvä tietää ja miten omiin asioihin on mahdollista vaikuttaa. Että onko olennaista todella lukiolaisten tietää, että he sijoittuvat korkeammalle tällä käyrällä kuin ammattiin opiskelevat (vaikka toki he niin tekevät, ei siinä sinänsä mitään asiavirhettä ole!) tai että naiset eivät ole yhtä kiinnostuneita saatika tietoisia? Ja lopulta, onko kuitenkaan tärkeintä se, miten paljon politiikasta tiedetään, kun se ei kuitenkaan – ainakaan Suomessa – ole suoraan johtanut siihen, että asioihin pyrittäisiin sen aktiivisemmin vaikuttamaan?

Lopuksi on kyllä pakko kommentoida, että lempilausahdukseni tuosta Kohin ja kumppaneiden uljaasta teoksesta on kuitenkin tämä: ”Muihin ikäryhmiin verrattuna nuoret ymmärtävät politiikkaa heikosti, koska he eivät lue lehtiä tai seuraa uutisia tai ajankohtaisohjelmia, vaan keskittyvät viihdeohjelmiin.” Sillä onhan kaikkein parasta kannustamista yhteiskunnallisen vaikuttamisen ääreen syvä paheksunta. Ne nuoret, ne nuoret. Tsot tsot!

Love, Sini