Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2011

Quo vadis, Eurooppanuoret?

Hienoja uutisia järjestökentältä tälle illalle – NOT!

Eurooppanuoret on järjestö, jota olen arvostanut suuresti, ja jonka toimijoista on noussut pitkin vuosia yhteiskunnan keskeisille paikoille erinomaisia asiantuntijoita. Arvokasta työtä on tehty niin kansallisesti kuin kansainvälisesti, esimerkiksi tuomalla Euroopan unionin toimintaa lähemmäs nuoria ja vaikuttamalla foorumeilla myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Eurooppanuorten puheenjohtaja, skarppi Matti Niemi erosi tänään puheenjohtajan paikalta ja järjestön jäsenyydestä sen jälkeen kun hallitus oli päättänyt palkata pääsihteeriksi Antti Ahosen ilman haastattelua. Tarkennuksen vuoksi siis: hakemuksia oli tullut 20 kappaletta, kahta ihmistä oli haastateltu, mutta kumpaakaan heistä ei valittu. Olisi ollut tyylikkäämpää edes yrittää hoitaa tämä kuvio jotenkin avoimemmin.

Ei ole mikään salaisuus, että niin Eurooppanuorten puheenjohtaja vuodelle 2012 kuin Ahonenkin ovat Kokoomuksen Nuorten Liiton entisiä ja nykyisiä toimijoita, jotka ovat olleet mukana ajamassa Kokoomusnuoria siihen tilaan kuin se nyt on – keskustelua ei käydä, tai ainakin liittojohdon näkemyksistä poikkeavat ajatukset pyritään hiljentämään, ja siinä on viime aikoina tehokkaasti onnistuttukin. Nyt sama uhkaa käydä Eurooppanuorille – on hälyttävä merkki, kun istuva puheenjohtaja (ja varmasti muutama muukin) on valmis jättämään itselleen tärkeän järjestön. Viime viikolla pidetty vuosikokous marssitettiin Kokoomusnuorten arvokonservatiivien toimesta, kun jo viikkoja sitten Eurooppanuorten puheenjohtajuusehdokkuutensa ilmoittanut Elina Hölttä ei oman linjansa vuoksi heille kelvannut.

Viime aikoina järjestökentällä on mielestäni ollut aivan ihmeellistä liikehdintää, jossa halutaan näivettää täysin sitä tervettä ja moninaista keskustelua, jota järjestöissä nyt yleensä on – kaikki eivät aina tykkää kaikista. Arvelen, että oikea syy vaikkapa sille, miksi totaalisen vanhoilliseksi muuttunut Kokoomuksen Nuorten Liitto johti vanavedessään Perussuomalaiset nuoret ja KD-nuoret ulos Allianssi ry:stä, oli se yhdenvertaisuus- ja monikulttuurisuustyö, mitä Allianssissa tehdään. Enkä ole arveluissani ainoa. En voi olla pohtimatta, onko Eurooppanuorten nykyisessä tilassa kyse täsmälleen samasta ongelmasta – onhan se ikävää, jos kannatetaan monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta.

Lopuksi muutama sana tulevalle puheenjohtajalle, Sampo Lindgrenille. Ymmärrän, että se joukko, johon olet nyt lähtenyt, tuntuu hyvältä porukalta. Ymmärrän, että olet päässyt sitä kautta hyvään seuraan – ainakin näennäisesti, sillä Eurooppanuorten puheenjohtajan paikalta on noustu keskeisille paikoille pestin päätyttyä. Mutta ymmärrä sinä, että itseään ei kannata ajaa pienen marginaalin kanssa nurkkaan, josta kukaan ei tule hakemaan sinua pois. Tänään tai viime viikolla Eurooppanuorissa nähty episodi ei todellakaan edistä järjestön tervettä hallintoa tai sen sisäistä demokratiaa.

Love, Sini

Vauvatalkoot, alright!

Jopas jotain! Osallistuin tänään Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen sekä sosiaali- ja terveysministeriön yhteiseen työseminaariin, jossa arvioitiin seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelman toteutumista. (En ollut muuten kuullut moisesta toimintaohjelmasta ennen tätä, mikä ei tokikaan ole ihmeellistä tässä toimintaohjelmien luvatussa ajassa. Mutta se ei ole kirjoituksen aihe tänään.)

Erikoistutkija Reija Klemetti kertoi lyhyesti ikääntyneistä synnyttäjistä sekä yliopisto-opiskelijoiden lastenhankinta-aikeista. Kyllä kohahti koko Säätytalon sali 23, kun esiteltiin tuloksia – 15 prosenttia yliopistossa opiskelevista naisista ja 30 prosenttia miehistä ei tiennyt, että 35-vuotiaana on vaikeampaa tulla raskaaksi kuin 25-vuotiaana. Sitten päiviteltiin, että amagaad, kun nuoret eivät tiedä. Toinen päivittelyn kohta oli se, kun esitettiin lukuja siitä, kuinka moni opiskelija on epävarma omasta lapsenhankkimisestaan. Siis kolmannes! What?! Eivätkö kaikki haluakaan lapsia?!

Mutta pohditaanpa tätä! Kun minä ajattelen omaa hedelmällisyyttäni (joka päivä, toki!), huolenaiheena harvemmin on se, missä iässä tulen helpoimmin raskaaksi, ei. Enemmän lasten hankkimisen aikatauluun tai siihen suhtautumiseen vaikuttavat, IMO, ne rakenteet, joita yhteiskunnassamme tuetaan. Vanhempainvapaiden rakenne, vanhemmuuden kustannusten jakaminen, lapsilisän määrä ensimmäis(t)en jälkeläis(t)en osalta sekä opiskelijavanhempien tuki vaikuttavat huomattavasti enemmän siihen, missä iässä lapsia hankitaan. Erityisesti kaksi ensin mainittua herättävät minussa kiukkua – miksi juuri minun naisena on otettava suurinta hittiä sekä omille tuloilleni, urakehitykselleni sekä tulevalle eläkkeelleni?

Minusta on täyttä haihattelua odottaa syntyvyyden kasvua (tai naisten ja miesten välistä tasa-arvoa työmarkkinoilla, johon tämä asia keskeisesti liittyy) ennen kuin korjataan myös muita kuin seksuaali- ja lisääntymisterveyden ylläpitämiseen liittyviä ongelmia. Ei, keskeisin työväline ensisynnyttäjien keski-iän laskemiseen ei ole hedelmällisyysvalistus, vaan se, että:

1) Siirrytään tasa-arvoisempaan vanhempainvapaamalliin ja
2) Vanhemmuuden kustannukset jaetaan tasan.

Samalla pitäisi myöskin pohtia, josko lapsilisä pitäisi muuttaa sellaiseksi, että eniten lapsilisää saisikin ensimmäisestä lapsesta. Kannustavuudesta viis – harvempi hankkii 5 lasta voidakseen elää lapsilisillä…

Ehdotin THL:n erikoistutkija Klemetille, että ensi kerralla kysymys iän vaikutuksesta hedelmällisyyteen esitettäisiin niille, jotka tekevät päätöksiä rakenteista valtakunnallisella tasolla. Luulen, että sieltä saatavissa vastauksissa olisi inasen verran ihmeteltävää. Siis jos halutaan välillä ihmetellä muidenkin kuin nuorten vastauksia.

Love, Sini