Arkistot kuukauden mukaan: Touko 2011

Voi elämän kevät…

Ensin hetki vaaleista. En voi valittaa. Kokoomus on ensimmäistä kertaa itsenäisen Suomen historiassa suurin puolue. Poliittinen tilanne on huikean uniikki, mutta se ei silti vähennä sen tosiasian määrää, että Kokoomus on Suomen suurin puolue ja että hallitustunnustelija on Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen. That’s that.

Mutta sitten itse asiaan! Siis voi hyvänen aika! Portugali istahti koko Euroopan syliin hetki ennen suomalaisia parlamenttivaaleja, ja se tietenkin paitsi näkyi vaalikeskusteluissa myös keskusteluttaa edelleen. Ollako mukana vai eikö olla? Kaatuuko Portugali ja euro Suomen vastustukseen vai ei? Miten käy Suomen viennin?

Minusta tämä keskustelu on absurdi. Se on absurdi siksi, että me mielellämme keräämme Euroopan unionilta maataloustuet, erityisluvat kansallisiin tukiin, aluelliset kehittämistuet. Mutta kun tulee aika kantaa vastuuta – juuri parahiksi ennen maataloustukineuvotteluita – siihen ei pystytä. Puhutaan Portugali-tuesta, kun se on lainaa. Sitä samanlaista lainaa, mitä minäkin olen pankista ottanut. Lainaa, joka maksetaan ajallaan ja josta maksetaan vieläpä kelpoa korkoa. Tai sitten puhutaan rahan syytämisestä ulkomaille, kun se on lainatakuu. Takuu, jonka turvin kriisissä ollut maa voi anoa lainansa ihan omin pikku kätösin.

Oletetaan, että emme lähde Portugalin tukemiseen, väliaikaiseen vakausrahastoon tai pitkäaikaiseen vakausrahastoon mukaan. Euro ei kaadu, Perussuomalaiset paukuttelevat henkseleitään. Portugali selviää muiden maiden turvin ja Suomi porskuttaa kuten ennenkin. Vai porskuttaako? Nyt on hetki pohtia pitkään ja tarkasti, olemmeko valmiita ottamaan sen riskin, että meidän poliittinen painoarvomme ja mahdollisuudet omasta asemasta neuvottelemiseen vaikkapa nyt maataloustukien suhteen haihtuvat savuna ilmaan. Jos ei lopullisesti, niin ainakin väliaikaisesti.

Minusta suoraselkäistä on kantaa vastuuta silloinkin, kun se on vaikeaa, eikä se ole kivaa. Nyt nähdään, kenen selkä kestää. Saattaa olla helppo ratkaisu sanoa Euroopalle ei, mutta miten helppoa on se, että rahaa 50-sivuisen maaseutuohjelman toteuttamiseen ei ole? Kenet silloin on lopulta petetty? Kysynpä vaan.

Love, Sini

Mainokset