Sinisen eri sävyt

Viime viikonloppuna oli Kokoomuksen Nuorten Liiton 77. liittokokous Kouvolassa. Kuten on varmasti ainakin blogini lukijoille käynyt selväksi, liberaalit ovat siellä hieman heikossa hapessa – paikan päällä noin kolmannes kokousedustajista oli liberaaleja, loput konservatiiveja. Sanomatta lienee selvää, että hävisimme kaikki äänestykset tekemistämme muutosesityksistä tavoite- ja periaateohjelmiin. Liittohallituspaikoista, joita oli jaossa kymmenen, saimme yhden. Liberaaleista tehtiin siis jauhelihaa.

Poliittisesti Kokoomusnuoret ovat nyt oikeammalla kuin koskaan minun jäsenyyteni aikana. Kokoomusnuoret ovat nyt esimerkiksi sitä mieltä, että maahanmuuttajilla ei ole oikeutta opiskella omaa kieltään tai saada yhteiskunnan tukea järjestöihin, joissa ”tuetaan alkuperäistä kulttuuria ja siten hidastetaan tai jopa estetään sopeutumista”. Mutkia vedettiin siis aika suoriksi. Meitä liberaaleja edustajia kehotettiin tavoiteohjelmatoimikunnan puheenjohtajan toimesta jopa ihan suoraan katsomaan kokousedustajien voimasuhteita ja vetämään siitä sitten johtopäätös, kannattaako meidän ylipäänsä edes yrittää kyseenalaistaa näitä maahanmuuttopoliittisia linjauksia. Talk about democracy.

Eniten viikonlopulta kuitenkin jäi hiertämään se uskomaton ylimielisyys, mitä konservatiivien osalta harjoitettiin. Esimerkkinä mainittakoon, että kun liittohallitusta valittiin, kaikki konservatiiviehdokkaat eivät katsoneet tarpeelliseksi edes pitää esittelypuheenvuoroa, koska hei. Kenen nyt tarvitsisi itseään edes esitellä, jos kerran läpi mennään joka tapauksessa? Toinen esimerkki olkoon se, miten konservatiivien puheet lähentelivät koulukiusaamista. Onko todella asiallista esimerkiksi verrata vastapuolen ihmistä ruokajonossa lounaskanaan? Jokaisella toki on oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta useammin kuin kerran jouduin kysymään itseltäni, voiko todella olla, että nuorisojärjestöjen – suomalaisten nuorten – parhaimmisto kokoontuu tässä samassa kokoussalissa, jossa juuri kuulin eräänkin kokousedustajan huutavan puhujanpöntössä: ”Maahanmuutto alas! Suomalaisuus ylös!”?

Facebookissa – tuolla poliittisen pelikentän keskiössä – eräs uusimaalainen kokousedustaja sanoi näin: ”Olisitte myöntäneet sen [häviönne] jo viime vuonna.”* Kysyin, mitä se häviön tunnustaminen ja myöntäminen oikein tarkoittaa? Tarkoittaako se sitä, että emme tulisi enää liittokokoukseen? Että äänestäisimme omia arvojamme ja ajatuksiamme vastaan tai vain lakkaisimme puolustamasta niitä?

Jos olisin nyt voittaneen osapuolen jäsen, pohtisin tarkkaan, onko lopulta Kokoomuksen Nuorten Liiton etu, että meidät lyödään totaalisesti maanrakoon? (Todella, liittohallituksen 13 jäsenestä 2 ovat liberaaleja. Näin murskaavia voittoja meillä ei ole koskaan ollut edes tarkoituksena ottaa.) Onko se liiton etu, että kaikki poikkeava ajattelu murretaan ja tyydytään sen jälkeen vaan taputtelemaan toisia selkään läpi kokouksen? Ja edelleen, kysyisin itseltäni, mitkä ovat niitä syitä, joiden vuoksi me kaikki olemme tähän puolueeseen liittynyt? Olisikohan aika keskittyä niihin jatkuvan pilkkaamisen ja ivaamisen sijasta? Tätä pyysi useaan otteeseen esimerkiksi oman piirini puheenjohtaja, mutta hänen pyyntönsä taisivat kaikua kuuroille – tai ainakin ymmärtämättömille – korville.

Love, Sini

* alkuperäisen kirjoittajan kirjoitusvirheet korjattu

Advertisements

62 thoughts on “Sinisen eri sävyt

  1. Joonas sanoo:

    Vielä lisäyksenä,

    Sepolla on hyviä pointteja.
    http://kymalainen.wordpress.com/2010/11/17/kehityskeskustelua/

    Nuorten liitto tuottaa tällä hetkellä paljon, ja monissa tuotoksissa on hyviä pointteja tai jopa kokonaisuutena hyviä avauksia, mutta kaikki, surullista kyllä, hukkuu populismiin tai muuten vain pölhöilyyn.
    Yrittäkää edes. Olkaa taas kaksi askelta edellä puoluetta, älkää 200 askelta sivussa.

  2. Tarkkailija sanoo:

    Se on näköjään aina populismia jos joku ottaa yleisesti hymistellystä asiasta väärän mielipiteen. Ei voi olla mahdoton ajatus, että esim. kehitysavusta ei voitaisi jossain skenaariossa myös luopua, vaan että sitä täytyisi korkeintaan paikkailla.
    Ei tarvitse välttämättä olla erillistä avuntekomekanismia, jos esimerkiksi kauppapolitiikan reivaamisella kehittyvien maiden menestymisen edellytyksiä saadaan muutettua paremmaksi. Vai onko auttamisessa tärkeintä se tunne ja tuloksia ei saa hakea millä keinoilla hyvänsä?

    Ei ole mitään järkeä lähteä analysoimaan rivitasolla yksittäisiä kannanottoja kun jokainen tietää, ettei niitä edes lukisi kukaan jos niitä ei ensin saataisi myytyä mediaan.

    Onko kokoomusnuorilla ollut viime vuosina edes jotain linjaa, jota vastaan osa omistakin voi nyt hyökätä? Sillä kyllähän suuri yksimielisyys tarkoittaa sitä, että mitään rohkeata ei ole tehty. Sellaisen välttely näinä aikoina voisi olla kohtalokasta. Ei nämä yhtään sen raaempia vetoja ole kuin esimerkiksi Tuhatkunnan linja ettei opintorahaa saa sitoa indeksiin. Järki on siinäkin löydettävissä raflaavan otsikon takaa. Joku siitäkin suuttuu, mutta ei sitäkään jätetä sanomatta jos joku luonnehtii sitä populismiksi tai pölhöilyksi.

  3. Joonas sanoo:

    Tarkkailija,

    Ei, populismia ei ole se, että puhuu hyssytellyistä asioista. Populismia on se tapa millä niitä esittää. Tietyssä mielessähän politiikka toki on aina populismia, harva politiikko pärjää asioita analysoimalla ja argumentoimalla saati, että kykenisi esittämään lopullisia ratkaisuja.

    Liittokokouksen julkilausumaan ainakaan minä en suoraan ole ottanut kantaa, kommentoin Kymäläisen ajatuksia siitä, että sanoo KNL mitä tahansa järkevääkin, se värittyy nykyään tietyllä tavalla mediassa. Vaikka eipä siitä ole mediaa syyttäminen, itsepä olette itsenne leimanneet vanhoillisiksi konservatiiveiksi ja ymmärrykseni mukaan liittojohto on ottanut tämän medianäkyvyyden suurella ilolla vastaan.

    Nyt käsillä olevan julkilausuman mahdollisesti hyvät pointit (en tiedä onko niitä, en nimittäin ole sitä edes viitsinyt lukea) hukkuvat siihen, että liitosta ei juuri muuta kuin maahanmuuttohuutelua kuulla, olisiko siis ollut aika lausua jostain muusta kuin kehitysyhteistyöstä tai maahanmuttajista?

    Se miten (nuoret) äänestäjät reagoivat näkyy sitten ensimmäisen kerran huhtikuussa.

    Nyt menee asian ohi, mutta muistaakseni joko peräti liitto tai sitten joku piiri on tehnyt aiemminkin oikeinkin raflaavaan julkkarin kehitysyhteistyöstä, kielletään maataloustuki ja ostetaan hedelmät eteläespanjan kasvihuoneutopian sijaan kehitysmaista – markkinahintaan ja sertifioituna siten, että niitä tuotetaan yhteiskunta- ja ympäristövastuullisesti. (Sertifoimista ei ehkä ole alukperäisessä versiossa ollut, enkä nyt tarkoita mitään ”reilua” kauppaa, vaan aidosti kaikille avointa mahdollisuutta.) Eli ei kehitysyhteistyön kritisoimisessakaan mitään uutta ja rohkeaa ole.

    Kommenttiasi ”ei kannata lähteä rivitasolla analysoimaan” en ymmärrä. Kyllä kai se mitä sanoo pitäisi jotenkin perusteltua ja mietittyä olla, mielellään sellaista, ettei rivitasolta pomppaa esiin mitää mihin joku voisi tarttua ja kyseenalaistaa koko asian.

    Vielä linjavalinnoista. Jos KNL tulee seuraavat vuodet tai vuosikymmenet olemaan emopuolueesta oikealla, olkoon sitten niin. Minä en ole enää aktiivinen KNL:n toimija, enkä minä tiedä mikä on oikea linja, sellaista tuskin on. Mutta se mitä toivon, on että KNL:ssä ja itse puolueessa pidetään edelleen seinät leveällä ja katto korkealla ja hyväksytään muiden mielipiteet. Toivon myös, että valitsemanne taantumuksellinen konservatiivinen linja ei tällä kertaa, kuten monina aiempina vuosikymmeninä ole emopuolueesta edellä olemista, vaan todellakin se harha-askel sivuun.

    Omalta osaltani tämä keskustelu, kuten kontribuutio KNL:n toimintaankin, saa päättyä erään entisen pääsihteerin viisaisiin sanoihin: ”Liitto saa juuri sellaisen johdon, jonka se ansaitsee.”

  4. Tarkkailija sanoo:

    Eiköhän jätetä sen kaksi askelta edellä tai sivussa -arviointi historiankirjoittajille tai ainakin tulevien vuosien asiaksi. Ei siitä tule nimittäin yhtään viisaammaksi sovitellessaan omalle linjalleen edellä kulkua ja toiselle sivua.

    Siitä olen kyllä samaa mieltä, että erilaisille ajatuksille pitää tässä hetkessä alkaa raivaamaan erityisellä ponnekkuudella tilaa. Uudella kokoonpanolla lienee luonnollinen taipumus olla entistä samanmielisempi, mitä vastaan pitää taistella.

    Mediaa on vaikea ohjata kun siellä on kerran menty läpi yhdellä teemalla. Esimerkiksi taloudesta on otettu tämän vuoden aikan useita kertoja kantaa, muttet sinäkään niitä näytä tässä hetkessä noteeraavan. Eli kyllä ”Kymäläisen huoli” tunnistetaan täälläkin, mutta ette tekään sille mitään juuri voisi (median ohjailu ei onnistu). Sen kanssa on vain yritettävä elää.

    PS. Välttäisin epätäsmällisten sanojen (taantumuksellinen, vanhoillinen, konservatiivi, populismi) käyttöä. Onhan niitä toki kiva paiskoa argumenttien loppuessa kesken, mutta niistä ei varsinkaan suuri yleisö ole missään yhteydessä kiinnostunut.

  5. Entinen aktiivi sanoo:

    Vai tällainen jälkipyykki tästä KNL:n likosta.

    Jokainen KNL-sukupolvi vääntää omat juttunsa joten parempi olla antamatta käytännön ohjeita puoleen taikka toiseen.

    KNL on ollut aina jollain tapaa jakautunut. 1970-luvulla ulkopolitiikka toimi tosiaan lyömäaseena. Tutkimus todistaa, että ylilyönneissä oli kyse aika puhtaasti rähmällään olosta, jos siinä valtioviisauskin oli joskus mukana. Liitto käsitettiin (Nykäsen puheenjohtaja kautta lukuunottamatta) kokoomuksen vasemmistosiiveksi varmaan jonnekin vuosituhannen vaihteeseen saakka. Uusliberaali virtaus oli vahvistunut 1990-luvulla.

    Maakunta-blokki syntyi joskus 2001, sen alkuperäinen idea oli vahvistaa pienten ja keskisuurten piirien asemaa liha-vaalissa. Hyvin nopeasti yhteistyö sai kuitenkin ideologisen värin. Tuomas Nurmela oli ilmeisesti ensimmäinen maakuntaporukan nostama puheenjohtaja. Nurmela koetti yhtenäistää kuitenkin liittoa, vaikka hänet koetettiin ensin kammeta ylimääräisellä liittokokouksella sivuun hävinneen ja pettyneen porukan toimesta. Sittemmin vakiintui tämä liberaalit versus konservatiivit retoriikka.

    Liittokokouksessa opetellaan politiikkaa: voittamista, häviämistä ja koetetaan lobbata oma kanta voitolliseksi. Sitten pitäisi muina aikoina muistaa, että KNL:n vastustajat ovat liiton ulkopuolella.

  6. Sini sanoo:

    ”Facebookissa – tuolla poliittisen pelikentän keskiössä – eräs uusimaalainen kokousedustaja sanoi näin: “Olisitte myöntäneet sen [häviönne] jo viime vuonna.”* Kysyin, mitä se häviön tunnustaminen ja myöntäminen oikein tarkoittaa? Tarkoittaako se sitä, että emme tulisi enää liittokokoukseen? Että äänestäisimme omia arvojamme ja ajatuksiamme vastaan tai vain lakkaisimme puolustamasta niitä?”

    Kaikille asiasta kiinnostuneille tiedoksi, että Janne Pihlaja kävi täällä kommentoimassa, että juuri noita edellä, blogissani, mainitsemia asioita hän tarkoittaa. Sittemmin tietysti, selkärankainen kun on, Pihlaja kävi kommenttinsa poistamassa. Luojalle kiitos sähköpostista.

  7. Antti sanoo:

    Sini, miksi olet kokoomuksen ja kokoomusnuorten jäsen? Olen lukenut kirjoituksiasi, ja vaikutat enemmän demarilta. Tämän voin sanoa, koska olen itse demari – oikeistodemari kenties, mutta demari kuitenkin. Eikö kannattaisi pyrkiä vaikuttamaan siellä, missä on samanmielisiä? Kokoomuksen sosiaalitaantumuksellisessa ryhmässä vaikutat yhtä yksinäiseltä kuin ne muutamat ajattelevat ihmiset SKDL:n nuoriso-osastoissa 70-luvulla.

  8. Sini sanoo:

    Hyvä Antti,

    Kokoomuksen arvot ovat minun sydäntäni lähellä. Siinä yksinkertaisin syy siihen, miksi olen Kokoomuksen jäsen.

    Minusta työn tekemisen on aina oltava sen arvoista. Yrittämisen riskistä kuuluu palkita, ei rokottaa, kuten demarit tekisivät. Verotuksen painopistettä pitää siirtää kulutuksen verotukseen työn verottamisesta. Yhteiskunnan tehtävä on olla viimeinen tukiverkko silloin, kun on jo yritetty tai kun ei syystä tai toisesta pystytä elättämään itseään. Kaikkivoipaan valtioon en usko.

    Kun liityin Kokoomusnuoriin vuonna 2005, ja kun istuin KNL:n liittohallituksessa vuonna 2007, toimintaan osallistumista ei rajoittanut kenenkään osalta henkilökohtaiset mielipiteet vaikkapa homoista tai maahanmuutosta. Konsensusta pyrittiin etsimään. Näin ei valitettavasti nyt ole ollut.

    Totuuden nimissä on varmaan sanottava, että jos olisin ollut viime marraskuun jälkeen etsimässä poliittista nuorisojärjestöä, johon liittyä, Kokoomusnuoriin liittyminen olisi jäänyt väliin.

    Demarinuoriin en olisi silti liittynyt.

    Love, Sini

  9. […] Henri Heikkinen tilittää omassa blogissaan, miten yhtenäisyys on Kokoomukselle tärkeintä, eikä tilaa eriäville mielipiteille ole. Wille Rydman avautuu statuksissaan, miten Kokoomuksen linja on huono ja kaukana niistä ajoista, kun tasavallan presidentti Niinistö johti puoluetta. No toki, on ehkä syytä myös muistaa, ettei puolueen kannatuskaan tuolloin ollut kummoinen. Huvittavaa on, että edellä mainitut muutamien muiden viime viikonlopun tyytymättömien ohella ovat olleet niitä, jotka ovat varmistaneet, ettei Kokoomuksen Nuorten Liitossa ole sijaa muunlaiselle ajattelulle kuin heidän omalleen. Tästä nyt olen jaanannut ennenkin. […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: