Joko tai -toimintaa?

Vihreän langan Noora Jussila pohti eilen verkossa julkaistussa artikkelissaan opiskelijajärjestöjen johtajien poliittista suuntautumista nyt ja menneisyydessä. Juttu oli otsikoitu raflaavasti ”Porvarien valta opiskelijajärjestöissä hiipui”. Ajatuksena oli, että kokoomuslaisia johtajia ei enää opiskelijajärjestöissä ole, tosin ainoastaan kolmen esimerkkijärjestön (Suomen Lukiolaisten Liitto, Eurooppanuoret ja Samok) kautta. Tekstissä kerrottiin, miten esimerkiksi entiset SLL:n puheenjohtajat ovat rekrytoituneet Kokoomuksen leipiin, kun taas nykyisellä puheenjohtajalla tällaista suunnitelmaa ei ole.

Itselleni jutusta jäi vahvasti sellainen olo, että oikeastaan opiskelijajärjestöjen johdossa tärkeämpää kuin itse järjestön missio, on ollut puoluekirja. Näin en kuitenkaan usko tilanteen olevan. Sitä, mihin puolueisiin entiset puheenjohtajat mistäkin järjestöstä ovat suuntautuneet pj-uransa jälkeen, tuskin voi kieltää. En jaksa uskoa, että nuorisojärjestön johtaminen on joko tai -toimintaa, jossa keskitytään joko pelkästään kyseisen järjestön toimintaan tai sitten vähintäänkin pyritään rekrytoimaan koko jäsenpohja jonkun puolueen leipiin. En myöskään usko, että vaikkapa vihreä Matti Korpi on huono johtaja kokoomuslaisen ja demarin mielestä Eurooppanuorille, jos ja kun kyseiseen järjestöön on perinteisesti lähdetty toimimaan juuri myönteisen EU-asenteen vuoksi.

Joissakin järjestöissä olen jopa havainnut pientä ylireagointia puoluekirjoja kohtaan. Puheenjohtajat, puheenjohtajistoon tai liittohallitukseen pyrkineet ovat saattaneet luopua jäsenkirjoistaan päästäkseen johtopaikoille ja johtaakseen ”uskottavammin” puoluepoliittisesti sitoutumatonta järjestöä. Eikö kuitenkin ole niin, että puoluekirjaa olennaisempia ovat aina ihmisten arvot – niitä ei toivottavasti osteta puoluejäsenyyden mukana. (Positiivista olisi, että arvot olisivat olemassa jo ennen puolueeseen liittymistä…) Pelkkä puoluekirjasta luopuminen tuskin tekee kenestäkään vähemmän vasemmistolaista, alkiolaista tai oikeistolaista.
Erityisen tekopyhää tästä toiminnasta tulee silloin, kun puoluekirjastaan luopunut on mukana järjestössä, joka itse vaatii yhteiskunnallisen opetuksen tai toiminnan lisäämistä vaikkapa koulujen tai kunnan nuorisotoimen sisällä. Antaa mielestäni vääränlaisen signaalin pelätä itse puolueeseen sitoutuneita ihmisiä samalla, kun vaatii puolueista opettamista oppilaitoksiin tai niiden kohtaamista vaikuttajaryhmien toiminnassa.

Myönnän kuitenkin, että aina välillä tapaa myös sellaista toimintaa, jossa puoluejäsenyyttä pidetään substanssiosaamista merkittävämpänä tekijänä, kun luottamushenkilöitä tai työntekijöitä valitaan. Silloin on syytä kysyä, miten puhdas on valitsijoiden ja kaiken maailman lobbareiden käsitys järjestöjen toimintakulttuurista. Jos ihmisiä valitaan poliittisin perustein, silloin myös järjestön on syytä olla aidosti ja rehellisesti poliittinen sellainen. Mutta oh well, tämä on toki vain minun nöyrä mielipiteeni.

Love, Sini

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: