Mummi ja minä

Pauli otti kuvan, kun meitä nauratti

Eläkeläisen elämä on sitten jännittävää! Puhuin mummini kanssa aamulla puhelimessa. Soitin hänelle paitsi tietysti kysyäkseni kuulumisia, myös tiedustellakseni ohjetta Louhisaaren juomaa (lapsuudesta tutummin: mummin lehtimehua) varten. Mummin kanssa voi puhua tosi arkipäiväisistä asioista, joten puhuimme uusista perunoista. Beyond cool! Keskustelu meni jotenkin näin:

Mummi: ”Minoon kakskytä vuotta sitten sanona, että minen hurrijen perunoeta syö. Mutta sitten utelijaesuus iski ja ostin niitä. Mutta vettä ne on, ne hurrijen perunat.”
Sini: ”Niin että hurri on hurri, vaikka voissa paistais?”
Mummi: ”Nii justiinsa. Vaekka voessa paestaes.”

Mä olen aina ollut vähän sellainen mummin tyttö. Isin tyttö, mutta myös mummin tyttö. Mummi, joka näyttää välillä ihan Yodalta, sanoo asioita, niinku: ”Viijenkytä ramman pusseissa sitä suap.” tai ”Voe tokkiisa.” Ei kukaan enää ihan oikeasti niin puhu. Sääli sinänsä.

Love, Sini

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: