Näennäinen vaikuttaminen, big time

Sain tänään kunnian osallistua kutsuvieraana Kerhokeskuksen organisoiman Nuorten parlamentin tilaisuuteen, johon liittyy aina nuorten parlamenttikerholaisten ja ministerien välinen kyselytunti eduskunnassa tuttuun tapaan. Nuoret siis kysyvät ennalta valmisteluja kysymyksiä puhemiehen johdolla, joihin ministerit sitten parhaan taitonsa ja tietonsa mukaan vastaavat.

Jo pidempään minua on kismittänyt se tapa, jolla nuorille tarjotaan hyvin paljon näennäisen vaikuttamisen keinoja tässä yhteiskunnassa. Meillä nuorille on luotu huomattavia rakenteita, jollaisia muualla Euroopassa ei liiemmin ole. Nuorten parlamentti on yksi esimerkki tästä, joissakin kunnissa nuorten vaikuttajaryhmät toinen. Kyseessä on siis tilanne, jossa nuorille tarjotaan prameat puitteet, joissa he saavat ”harjoitella” vaikuttamista ottamalla tavalla tai toisella kontaktia päättäjiin kaikilla tasoilla, mutta todellista vaikuttavuutta ei ole.

En kiellä sitä, etteikö kokemus sinänsä olisi jo nuorelle itselleen tärkeä. Onhan kuitenkin huikeaa päästä keskustelemaan vaikkapa opetus- tai kulttuuri- ja urheiluministerin kanssa ja saada vastaus omaan, itse valmistelemaansa kysymykseen. Mutta jos vastaus on ympäripyöreä (kuten se valitettavan usein on) ja välttelevä, onko tuon kysymyksen esittämisellä todellisuudessa mitään merkitystä muulla kuin kokemuksellisella tasolla?

Ongelmaksi tällainen ”vaikuttamisen” tai osallistumisen muoto muodostuu silloin, kun se on ainoa tarjolla oleva tapa osallistua keskusteluun. Tuskin maksaa vaivaa tarjota resursseja nuorten vaikuttamiselle, mikäli heitä ei aidosti kuunnella. Olen useamman vuoden ajan painottanut sitä, että yhteiskunnasta kiinnostuneet ja aktiiviset nuoret ovat ennen kaikkea voimavara, jota ei kannata jättää huomiotta. Nuorten kuuntelemisessa ja heidän vinkistään vaarin ottamisessa on varmasti aina omat haasteensa (let’s face it: Petteri (15 vee) ei osaa aina ilmaista asiaansa maailman hiotuimmalla tavalla tai formaalisti), mutta se on varmasti sen arvoista. Edes sillä tasolla, että kun aitoa vuorovaikutusta syntyy, syntyy myös nuorelle kokemus siitä, että osallistumisella, kuten äänestämisellä on oikeasti merkitystäkin.

Tokikaan nuori ei voi vaikuttaa, ellei hän tiedä omista mahdollisuuksistaan. Omassa kandidaatin tutkielmassani tarkastelen 20 kunnan nuorten vastausten pohjalta juuri tätä tiedottamisen dilemmaa. Näyttää siltä, että jo valmiiksi aktiiviset nuoret saavat tietoa jopa yli tarpeiden kun taas muut ”tavalliset” nuoret eivät saa sitä lainkaan. Jos vaikuttamis- ja politiikkatietoutta tarjotaan ainoastaan vaikuttajanuorille, voidaan mielestäni puhua epätasa-arvoistavasta tekijästä, joka jakaa jo varsin varhaisessa vaiheessa nuoret kahteen kastiin: osallistujiin ja epäaktiivisiin.

Vaikka eduskunnassa tänään perjantaina pidetty tilaisuus olikin puitteiltaan upea, pysähdyin useamman kerran kyselytunnin aikana pohtimaan sitä, että tänäänkin istuntosalista lähti nuoria, joiden sanomisia ehkä kuultiin, mutta joiden sanoilla ei ollut varsinaista vaikutusta. Kokoomusnuorten puheenjohtaja Wille Rydman totesi siinä vieressä istuessaan, että ei pidäkään olla. Vaikka toteamus olikin raadollinen, se on myös osittain oikeassa. Ehkä nuorten todellisen vaikuttamisen paikka löytyy kuitenkin paikallistasolta, jossa luodut rakenteet toisinaan johtavat näennäiskuulemisen sijasta jopa konkreettisiin toisiin. Ikävä tosiasia toistaiseksi kuitenkin lienee se, että yhdellä kyselytunnilla kerran kahdessa vuodessa ei vielä koko maailmaa paranneta…

Love, Sini

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: