Nörttihuumoria

Kun olin pieni, olin orkesterilapsi. Soitin klarinettia, johon pienet sormet juuri ja juuri pystyivät, kun olin 9-vuotias. Lauloin kuorossa ja pukeuduin housuhameeseen kahdesti vuodessa neljän vuoden ajan, koska hei. Se oli meidän univormu. Kokemukseni musiikkiluokalta ovat johtaneet siihen, että olen käytännössä kävelevä iPod ja olen soittanut biisejä, kuten Pachelbelin kaanonia D-duurissa. Minusta se oli mahtava biisi, mutta ei niinkään tuuban soittajan mielestä. Nyt ymmärrän paremmin, miksi.

Kiitos Rob Paravonian. Menestyksesi osoittaa, että orkesterilapsikin voi olla cool. Tai ainakin tehdä omasta onnettomuudestaan hyvää huumoria. Tai ainakin huumoria.

Love, Sini

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: