Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2009

Älä tee töitä!

Kerrankin (tai no, viime aikoina aika useinkin) olen samaa mieltä Vasemmistonuorten kanssa. Eilen Vasemmistonuorilta ilmestyi kannanotto, jossa he kritisoivat opetusministeriön työryhmän ministeri Stefan Wallinille luovuttamaa esitystä opintotuen uudistuksista. Vaikka esityksessä (jota SYL siis ilolla tervehti) oli hyviäkin asioita, kuten lapsikorotus opintotukeen sekä opintorahan sitominen indeksiin, jäi paperiin muutamia suuria epäkohtia – rohkenen tosin epäillä, että minun havaitsemani epäkohdat ovat hieman eri laidalta kuin Vasemmistonuorten.

Opiskelijat ovat ainoa kansanosa, jonka on nostettavaa lainaa pelkkään elämiseen. Erityisesti tilanne on hankala, mikäli asuu pääkaupunkiseudulla ja on päätoiminen opiskelija, jolla ei ole muita tuloja kuin opintotuki. Minusta on ongelmallista, että opintolainaa pidetään yhtenä pääasiallisena tulonlähteenä, kun vaihtoehtona olisi tukea opiskelijan työntekoa joko korottamalla tulorajoja edelleen tai poistamalla ne kokonaan. Itse ainakin näen, että työnteko opiskelujen ohella on tärkeää tulevaisuuden työllistymisen sekä oman asiantuntijuuden kehittämisen vuoksi.

Työn tekemisen arvostamiseen liittyy myös toinen vääryys, jonka näen nykyisessä opintotukijärjestelmässä ja johon työryhmä ei ainakaan opetusministeriön tiedotteen mukaan tarttunut. Vaikka alaikäistä lasta huoltaville opiskelijoille kaavaillaan 145 euron korotusta, on minusta väärin, että työssäkäyvän opiskelijan äitiyspäivärahan määrittää juuri opiskelija-status eikä tulot. Minusta työssäkäyvien opiskelijoiden äitiyspäivärahan tulisi olla ansiosidonnainen vaikkapa siten, että huomioon otettaisiin edellisen kalenterivuoden tulot. Jo tämä uudistus auttaisi joitakin opiskelijoita huomattavasti. Lisäksi se olisi osa työnteon tärkeyden tunnustamista.

Ymmärrän kyllä, että työryhmän tavoite ja selkeä suunta oli nimenomaan päätoimisen opiskelun tukemisessa, mutta (kuten muuan T. Nurmela eduskuntavaalikampanjansa aikana hoki) työn tekemisen tulisi aina olla sen arvoista. Vaikka toisinaan minusta tuntuisikin siltä, että toimistolla puuhailu voisi väistyä kirjastossa lueskelun tieltä, olen kuitenkin tyytyväinen, että kun valmistun seuraavan kahden vuoden kuluessa, minulla on tutkinnon lisäksi hyppysissä myös kullanarvoista kokemusta työelämästä. Vaikka työministeri Sinnemäki julistikin Aviisissa muinoin, että opiskellut ei jää työttömäksi, luotan enemmän laajan CV:ni voimaan kuin pilipalilupauksiin työllistymisestä. Kunpa tähän kannustettaisiin myös valtion taholta…

Love, Sini

Mainokset

Myötähäpeän hetkiä

Vietin upeaakin upeamman viikonlopun. Perjantaina sain tilaisuuden tutustua huikeisiin ihmisiin Otaniemessä (kuulostaa mahdottomalta, mutta tämä on totta). Lauantaina taas vietin hetkiä vähemmän huikeiden ihmisten joukossa – joista en onneksi henkilökohtaisesti tuntenut yhtäkään. Kävimme Paulin kanssa Studio Pasilassa nauttimassa stand up-esityksistä, jotka olivat esiintyjien puolelta varsin hyviä, osin myös erinomaisia. Mutta näin pikkujouluaikaan suomalaisen perusluonne pääsee oikeuksiinsa, kun haaviin on kumottu hehkuviini(pullo) jos toinenkin.

Jo ensimmäisen esityksen aikana (upeaupea Pekka Jalava) eräskin vantaalainen rouvashenkilö otti asiakseen kommentoida suurinpiirtein kaikkea Jalavan sanomaa. Toisen esiintyjän aikana sama nainen nousi pystyyn ja lähti kipittämään kohti naistenhuonetta, kun Jukka Lindström totesi esityksensä olevan niin erinomainen, että ensimmäinen ihminen lähti pois alta aikayksikön. Nainen tietysti kimpaantui siitä ja suuntasi lavalle…josta sitten hänen vähemmän humalassa ollut miehensä kävi hänet poimimassa ja ohjaamassa tarpeiden suorittamisen kannalta parempaan tilaan. Väliajalla sitten kuultiinkin ensimmäinen perheriita. Loputkin esityksistä sujuivat yleisön osalta samaan tapaan – eräs sammunut mies käytiin poistamassa toiselta riviltä ja samalla rivillä istunut mamma suuttui André Wickströmille. Ymmärrän tämän kaiken toki täysin – kuten Andrékin sanoi, ilmainen viina vaikkapa firman pikkujouluissa tarkoittaa suomalaisille sitä, että sitä viinaa ei vaan kertakaikkiaan ole enää olemassa huomenna.

Onneksi myötähäpeän hetket eivät suinkaan olleet viikonlopun osalta siinä! Eilen Emmi kutsui meidät luokseen pitämään kisakatsomoa linnanjuhlien ajaksi (kuten hänen blogistaankin on ehkä joku ehtinyt bongaamaan…). YLElle sanottakoon vinkiksi jatkoa varten, että jos selostajat eivät ole perillä vieraiden nimistä, naamoista tai statuksista, niin ehkä on vaan syytä jäädä suosiolla sinne kotisohvalle kyseisiä bileitä katsomaan. Puoli minuuttia hiljaisuutta selostajilta on vähän liian pitkä aika olla hiljaa, jos eivät nimet muistu mieleen. Toki tilaisuudessa kuultiin myös maailman mahtavinta päättelyä, kuten kiltissä paikalle saapuneen professori Howard Jacobsin kohdalla totettu: ”Hänhän taitaakin olla skotti!” No shit, Sherlock?!

Love, Sini

AID(s)

Tänään, 1. joulukuuta, vietetään maailman AIDS-päivää. Vaikka ongelma Suomessa onkin varsin pieni verrattuna vaikkapa köyhempiin maihin, on meilläkin silti HIV-positiivisten hoitoon ja tartuntojen selvittämiseen liittyviä ongelmia. Sosiaali- ja terveysministeriön suositusten mukaan nimettömänä HIV-testin saamisen on pitänyt olla mahdollista jo lähes puolitoista vuosikymmentä, mutta edelleen on terveyskeskuksia, joissa tämä ei onnistu. Joskus epäkohta voi johtaa siihen, että tartunta todetaan liian myöhään, jolloin tautia saattaa tietämättään tartuttaa, eikä sairauden hoitaminen välttämättä enää onnistu parhaalla mahdollisella tavalla. Luulisi, että meidän yhteiskunnassamme tällaiset asiat saataisiin kuntoon.

MTV teki muutama vuosi sitten aiheesta vakavan ja vaikuttavan mainoksen. Älä katso, jos et kestä nähdä seksiä.

Love, Sini

p.s. Lisää tietoa HIV:sta ja AIDSista löydät vaikkapa täältä. Be sure.

Mainokset