Myötähäpeän hetkiä

Vietin upeaakin upeamman viikonlopun. Perjantaina sain tilaisuuden tutustua huikeisiin ihmisiin Otaniemessä (kuulostaa mahdottomalta, mutta tämä on totta). Lauantaina taas vietin hetkiä vähemmän huikeiden ihmisten joukossa – joista en onneksi henkilökohtaisesti tuntenut yhtäkään. Kävimme Paulin kanssa Studio Pasilassa nauttimassa stand up-esityksistä, jotka olivat esiintyjien puolelta varsin hyviä, osin myös erinomaisia. Mutta näin pikkujouluaikaan suomalaisen perusluonne pääsee oikeuksiinsa, kun haaviin on kumottu hehkuviini(pullo) jos toinenkin.

Jo ensimmäisen esityksen aikana (upeaupea Pekka Jalava) eräskin vantaalainen rouvashenkilö otti asiakseen kommentoida suurinpiirtein kaikkea Jalavan sanomaa. Toisen esiintyjän aikana sama nainen nousi pystyyn ja lähti kipittämään kohti naistenhuonetta, kun Jukka Lindström totesi esityksensä olevan niin erinomainen, että ensimmäinen ihminen lähti pois alta aikayksikön. Nainen tietysti kimpaantui siitä ja suuntasi lavalle…josta sitten hänen vähemmän humalassa ollut miehensä kävi hänet poimimassa ja ohjaamassa tarpeiden suorittamisen kannalta parempaan tilaan. Väliajalla sitten kuultiinkin ensimmäinen perheriita. Loputkin esityksistä sujuivat yleisön osalta samaan tapaan – eräs sammunut mies käytiin poistamassa toiselta riviltä ja samalla rivillä istunut mamma suuttui André Wickströmille. Ymmärrän tämän kaiken toki täysin – kuten Andrékin sanoi, ilmainen viina vaikkapa firman pikkujouluissa tarkoittaa suomalaisille sitä, että sitä viinaa ei vaan kertakaikkiaan ole enää olemassa huomenna.

Onneksi myötähäpeän hetket eivät suinkaan olleet viikonlopun osalta siinä! Eilen Emmi kutsui meidät luokseen pitämään kisakatsomoa linnanjuhlien ajaksi (kuten hänen blogistaankin on ehkä joku ehtinyt bongaamaan…). YLElle sanottakoon vinkiksi jatkoa varten, että jos selostajat eivät ole perillä vieraiden nimistä, naamoista tai statuksista, niin ehkä on vaan syytä jäädä suosiolla sinne kotisohvalle kyseisiä bileitä katsomaan. Puoli minuuttia hiljaisuutta selostajilta on vähän liian pitkä aika olla hiljaa, jos eivät nimet muistu mieleen. Toki tilaisuudessa kuultiin myös maailman mahtavinta päättelyä, kuten kiltissä paikalle saapuneen professori Howard Jacobsin kohdalla totettu: ”Hänhän taitaakin olla skotti!” No shit, Sherlock?!

Love, Sini

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: