Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2009

Aikuisuus on pilannut iloni

Muistatteko, kun lapsena joululoman alkaminen tarkoitti pitkään nukkumista ja loputtomia lasten elokuvia? Lumileikkejä, joulukuusen koristelua ja sitä kihelmöintiä, kun odotti pukin saapumista? Verrataanpa sitä nykyiseen. Joululomaa ei käytännössä ole, sillä vaikka töihin ei tarvitsisikaan kulkea aamuseitsemän junalla, tenttikirjat vainoavat lukijaansa jopa jouluaattona ja tapaninpäivänä. Lukemisesta voisi ehkä luopua viikoksi tai kahdeksi, jos tentti ei sattuisi olemaan heti seuraavan vuosikymmenen ensimmäisellä viikolla. Tai oikeastaan kaksi tenttiä.

Mitä tämä suorittaminen on oikeastaan? Minne minulla on kiire? Onko meillä kaikilla? Ystäväni Joonas sanoi minulle 21 vuotta täyttäessään, että hänen iässään Aleksanteri Suuri oli jo tehnyt suuret valloituksensa. Mitä me olemme saaneet aikaiseksi? Emmin kanssa istumme tasaisin väliajoin kaakaon (lue: punaviinin) ääressä keskustelemassa siitä, mikä on ajannut kaksi parikymppistä hämmentävän tehokasta naista siihen, että jo 21- tai 23-vuotiaana on pakko laskea kahden käden sormin, mitkä asiat on tullut jo tehtyä. Mitä on tapahtunut olemiselle? En voi käsittää.

Syytän tästä kaikesta aikuistumista. Aikuisuus tarkoittaa työelämää. Se tarkoittaa valmistumista. Sitä, että on omillaan – eikä omillaan kuten lukiossa, kun oli vastuussa opiskelustaan mutta ei toimeentulostaan. Siis isosti omillaan. Aikuisuus on vastuuntuntoa, sitä nakuttavaa tunnetta, että aina voi tehdä enemmän. Aikuisuus on pilannut iloni ja riemuni joululomasta ja bailaamisesta. Miksi huolehtia siitä, onko seuraavana aamuna skarpisti tenttikirja käsissään vai nojaamassa vessanpönttöön? What is one failure anyways? Joku ystävällinen ihminen saa tulla polttamaan tenttikirjani.

Näillä ajatuksin: Kivaa joululomaa kaikille. Riehukaa.

Love, Sini

Orgasmeilla maailmanrauhaan!

Tänään 21.12. vietetään maailman orgasmipäivää. Homman idea piilee siinä, että kun mahdollisimman moni ihmisen saa orgasmin samaan aikaan (tarkalleen ottaen kello 19.47), syntyy positiivinen energialataus, joka vaikuttaa globaalisti. Positiiviset energiat, ajatukset ja tuntemukset vaikuttavat parantavasti koko maailman tilanteeseen, tietenkin.

Ottamatta nyt kantaa siihen, uskonko tuollaiseen energialataus-hölynpölyyn (eiku hups…), suosittelen kaikkia käyttämään tänään hetken itseensä tai kumppaniinsa. Maailman parannus on erinomainen tekosyy, jos sellaisen tarvitsee. Kutumusiikiksi suosittelen Barry Whitea – toimii aina!

Love, Sini

”Haluaisitteko dildon maitonne kanssa?”

Mahtavaa!

Citymarket aikoo vuoden alusta ottaa valikoimiinsa RFSU:n seksitarvikkeita, kuten hieromasauvoja. Voin sieluni silmin kuvitella, miten siellä tiukkapipoiset naiset taluttavat lapsensa kassoille siten, että Petteri (viis vee) ei vahingossakaan näe vilaustakaan kondomi- tai dildopakkauksesta.

Ilta-Sanomien uutisointi aiheesta on varsin neutraali, mutta järjettömät naurut saan keskustelusta, jota kyseisen lehden palstoilla käydään. En henkilökohtaisesti ymmärrä, miten joku kehtaa vetää keskusteluun lasten kehityksen suojaamisen, kun kyse on tarvikkeista, jotka eivät varmastikaan löydy tulevaisuudessa leluosaston (hehheh) vierestä. Tai sitten nuo kymmenet ja kymmenet mammat, jotka julistavat, että ”K-Citymarketiin ei sitten tämän jälkeen enää astuta pikkuvarpaallakaan” – mitä väliä, mitä sieltä kaupasta löytyy, jos ketään ei pakoteta seksivälineiden ohi kävelemään? For real.

Jos jonain kauniina päivänä minulla on lapsia, minä aion kasvattaa heidät ympäristössä, jossa kaikesta on lupa puhua. Seksistäkin. Kondomeista. You name it. Sellaisessa kodissa minä kasvoin. Ehkä se selittää paljon, ehkä ei, mutta kyllä mä toisinaan koen ihan tasapainoinenkin olevani. Toisinaan.

Oikeasti, ihmiset. Maailmassa on varmaan suurempiakin ongelmia kuin dildot marketeissa.

Love, Sini

Vote, vote, vote!

Olen viettänyt tämän päivän Ylöjärven lukiolla, missä skarppi oppilaskunnan hallitus oli päättänyt järjestää vaikuttamisen teemapäivän. Paitsi että tietenkin itse olen ollut paikalla patsastelemassa omppukortteineni ja Eurooppa-kalentereineni, päivän aikana on seurattu paneelikeskustelua, kuultu opiskelijoiden oikeuksista ja syvennytty niin sanotun BB-tutkijan luentoon. Mahtavaa!

Tampereen yliopiston tiedotusopinlaitoksella toimiva mediatutkija Mikko Hautakangas piti erinomaisen luennon siitä, miten populaarikulttuuri ja valta/vallan käyttäminen linkittyvät toisiinsa. Hautakangas totesi, että äänestysformaatit ovat olleet erityisen suosittuja tosi-tv:n piirissä ympäri maailman – mutta politiikkaan sovellettaessa kiinnostus on lopahtanut. Ihmiset haluavat selvästi osallistua ympäröivään kulttuuriin ja yhteisön toimintaan, mutta politiikka ei tätä nähtävästi heidän mukaansa ole – vaikka poliittisuutena voidaan haluttaessa pitää lähes mitä tahansa.

Jos kuitenkin yrittäisimme vielä kerran tehdä politiikasta ja vaaleista kiinnostavaa. Täten ehdotankin, että ylin valtiovalta valitaan jatkossa tosi-tv:n keinoin. Säännöt ovat seuraavat:

– Valtion päämieheksi tai hallitukseen halajavat laitetaan lukkojen taakse kuukaudeksi.
– Jos panet, putoat. Sama kai se on, missä vaiheessa se skandaali tulee, kun joka tapauksessa joutuu eroamaan, mikäli iltapäivälehdet niin haluavat.
– Joka viikko 30 parhaasta kandidaatista – jotka eivät suinkaan edusta valtakunnan älykkäintä joukkoa, mutta miten se nykytilanteesta poikkeaisi? – pudotetaan äänestämällä yksi.
– Kymmenen viimeiseksi jäänyttä saa vähintään ministerin salkun, ja yleisöäänestyksessä eniten ääniä saanut voittaa tittelin ”selviytyjä” lisäksi aseman ”koko kansan presidenttinä”.

Brilliant! Ja taatusti viihdyttävää.

Love, Sini

Nearly there!

Vajaat kaksi viikkoa jouluun jäljellä – ja enää reilu viikko töitä ennen joululomaa! Sen (ja vähän myös levottoman perjantain) kunniaksi Happy Tree Friends teille kaikille!

Love, Sini