Lapsia ja murheenkryynejä?

Tänään juhlitaan YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen 20 vuotta vanhaa (nuorta) taivalta. Kyseinen sopimus on maailman laajimmin ratifioitu, mutta edes Suomessa sen sisältöä ja vaatimuksia ei kaikilta osin kunnioiteta. Käytännössä tuo 54 artiklaa sisältävä sopimus voidaan sisältää kolmeen pääkohtaan: Lapsella on oikeus suojeluun, hoivaan ja huolenpitoon sekä osallistumiseen. Suomessa juhlavuoden teema on lapsen oikeus osallistua, ja juhlavuotta suojelee tasavallan presidentti Tarja Halonen.

Olen nyt pian kolme vuotta ollut valtakunnallisen nuorisojärjestön puheenjohtaja ja tehtävänäni on ollut toimia nuorisovaltuustojen edunvalvonnan airueena, jos nyt koreasti sanotaan. Koko tuon ajan olen joutunut huomaamaan, että vaikka esimerkiksi lapsen oikeuksien sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita – myös siis isoa osaa meidän jäsenistöstämme – käytännössä valtakunnallisessa keskustelussa on korostettu lähinnä perusasteen alakouluikäisten lasten oikeuksia. Haastatteluissa otetaan aina alle 13-vuotiaiden näkökulma, ja nuorisovaltuustot – joita on ollut olemassa jo kauan ennen ensimmäistä lasten parlamenttia – saavat kunnissaan huomattavasti vähemmän huomiota ja jalansijaa kuin mahdollinen lasten vaikuttajaryhmä. Tuntuu, että 13-18-vuotiaat nuoret vaikuttajat ovat eräänlaisessa väliinputoajaryhmässä, jota ei haluta kuulla. Ehkä murrosiässään sekä ajatuksiltaan että käyttäytymiseltään hiotumattomat nuoret koetaan liian hankaliksi, ehkä lasten konkreettisten ja yksinkertaisten ajatusten kanssa on helpompi tehdä töitä.

Minua surettaa se, että useinkaan aikuiset päättäjät, media ja poliitikot eivät näe sitä hurjaa potentiaalia, mikä nuorten ja nuorten vaikuttajaryhmien ajatuksissa piilee. Nuorista puhutaan tulevaisuuden työvoimana ja veronmaksajina, mutta poliittiseen järjestelmään ja yhteisten asioiden päättämiseen heidän ei haluta koskevan. Jopa lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula sanoi Nuva ry:n puheenjohtajistoa tavatessaan pari vuotta sitten, että yli 13-vuotiaat ovat jääneet ”valitettavaan” paitsioon myös hänen omassa toiminnassaan. Sääli sinänsä, koska itse ainakin olen saanut paljon ideoita ja kehittämisajatuksia aikuisuuden kynnyksellä olevilta nuorisovaltuutetuilta, jotka kyseenalaistavat ja kritisoivat armotta.

Vaikka ajatus on tämänkin juhlavuoden aikana ollut päättäjillä ja virkamiehillä jalo, suurin osa toimista on kohdistettu juuri alle 13-vuotiaisiin. En esimerkiksi osaa nimetä jäsenistöstäni montaakaan nuorta, jotka kävisivät Habbo-hotellissa tapaamassa puhemies Niinistöä. Seminaarikiertue koski lähinnä nuorten kanssa työskenteleviä henkilöitä. Missä olivat tapahtumat 13-18-vuotiaille ja materiaali heidän kielellään, heidän ehdoillaan? Toivon kovasti, että tähän asiaan tulee muutos, koska tällä hetkellä monet nuorisovaltuustot puurtavat kunnissaan vastahakoisia virkamiehiä ja päättäjiä vastuksenaan ilman minkäänlaista kiitosta ja tunnustusta – vaikka toki poikkeuksiakin on.

Love, Sini

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: