Demokratiaa mun kersoille?

Huolimatta flunssastani istuin tänään jo puoli yhdeksältä eduskunnan päätalon auditoriossa odottamassa, että oikeusministeriön järjestämä demokratiaseminaari alkaisi. Minut oli jo viikkoja aikaisemmin kutsuttu pitämään se kuuluisa virallinen nuorten puheenvuoro, aiheena demokratian ja kansanvallan tulevaisuus. Koko seminaari oli varsin mielenkiintoinen ja hyvä, vaikka puhetta johtikin Saseista vanhin ja kuuluisin. (Vitsi, vitsi.) Olen aidosti jo pidempään ollut huolissani siitä, millainen tulevaisuuden demokratia ja hallitsemisjärjestelmä tulee olemaan. Vaikka en tosissani uskokaan, että puolueiden valta vähenisi tai että siirtyisimme nykyisestä edustuksellisen demokratian järjestelmästämme johonkin toiseen, herättää nykyinen tilanne minussa paljon kysymyksiä.

Elämme poliittisessa murrosvaiheessa, jossa vanha ja uusi sukupolvi toimivat politiikassa omin tavoin – kohtaamatta välttämättä ollenkaan. Nuorten tavat vaikuttaa eivät ole enää niitä sovinnaisen osallistumisen keinoja, kuten puolueeseen liittyminen tai äänestäminen. Kimmo Sasi sanoi tänään, että kansalaisten aktiivisuus mitataan äänestysprosentilla ja että demokratia ja valtio on sitä vahvempi, mitä korkeampi äänestysprosentti on. Olen eri mieltä. Kimmo Grönlund Åbo Akademista esitteli lukuja, joiden mukaan ”muu osallistuminen” yhteiskunnassa on Suomessa korkeampaa kuin muissa Euroopan maissa. Minusta se on aktiivista kansalaisuutta siinä missä äänestäminenkin. En myöskään usko, että korkea äänestysprosentti on aina osoitus vahvasta demokratiasta – kai nyt ihmiset totalitaarisissa valtioissakin äänestävät pelosta ja äänestysprosentit huitelevat lähes sadassa.  Minusta olennaisin kysymys onkin, miten luottamuspaikoilla istuvat poliitikot ottavat huomioon ”muun yhteiskunnallisen osallistumisen” kautta tulevat viestit ja vievät niitä eteenpäin. Kun ihmiset näkevät, että heidän toiminnallaan on vaikutusta myös äänestysuurnien ulkopuolella ja vaalien välillä, ehkä usko politiikan tekijöihin ja suomalaiseen järjestelmään palaa.

Erityisen kiinnostunut olen siitä, millaisessa demokraattisessa (?) järjestelmässä minun kersani tulevat aikanaan toimimaan, toivottavasti aktiivisesti. Vaikka muuan poliittisen nuorisojärjestön mukaan protestiosallistuminen ja suora osallistuminen onkin puolueaktiivisuutta mitättömämpää toimintaa, pidän sitä itse aivan samanlaisena osoituksena mielenkiinnosta yhteisten asioiden hoitamista kohtaan kuin puolueeseen kuulumista. Olen leikitellyt myös ajatuksella siitä, mitä tapahtuu, jos puolueiden toimintaan osallistuminen entistäkin merkittävämmin vähenee. Ovatko puolueet silloin legitiimi taho hoitamaan yhteisiä asioita, vai ovatko vallankahvassa kenties muunlaiset intressi- ja eturyhmät?

Toinen tärkeä kysymys, jota pyörittelen mielessäni, on se, miten alas äänestysprosentin tulee vajota, jotta voimme puhua legitimiteetin puutteesta? Mikäli alle 50 prosenttia äänestää vaikkapa kuntavaaleissa, onko kyseinen kunnanvaltuusto oikeutettu toimimaan kuntalaistensa edustajina? Meille opetetaan politiikan perusteoksissa, että tuollaista prosenttirajaa on vaikea määritellä – puhumattakaan siitä, miten vaarallista sellaisen määritteleminen olisi. Jos sanoisimme, että legitimiteettiä ei ole vaikkapa siinä tilanteessa, että äänestysprosentti on alle neljänkymmenen, mikä olisi vaihtoehto? Mitä jos joutuisimme toteamaan, että eduskunta ei nauti riittävän suuren kansanosan luottamusta? Mitä sitten tapahtuisi?

Love, Sini

Advertisements

One thought on “Demokratiaa mun kersoille?

  1. Markus sanoo:

    Ihmisten yhteiskunnallinen aktiivisuus nousee, kun ajat ovat vaikeat ja laskee, kun ajat ovat hyvät. Tässä valossa pitäisi siis olla tyytyväinen, kun ihmiset eivät osallistu; asiat ovat siis suurin piirtein hyvin. Nykyinen talouskriisi ei esim. ole riittävän iso asia saamaan ihmisiä barrikadeille tai tekemään mitää muutakaan merkittävää.

    Mitä äänestysprosentteihin vaaleissa tulee, niin legitimiteetti luonnollisesti tulee siitä, että kaikilla on oikeus äänestää tai olla äänestämättä. Äänestämättä jättäminenkin on kannanotto, vaikka siinä siirtääkin typerästi oman äänivaltansa muille; jos puolet jättävät äänestämättä, äänestävän puolen äänet ovat tuplasti voimakkaampia.

    Ajatuksella alhaisesta äänestysprosentista on silti mukava leikkiä. Jos ajatellaan, että vain murto-osa kansasta, esim. 5% äänestäisi EK-vaaleissa, voisi tulos olla jotain aivan muuta kuin nykyinen kokoonpano. Toisaalta, jos asiat menisivät sillä kaudella aivan päin mäntyä tai muuten vaan tavalla, mikä ei miellyttäisikään vaaleissa nukkuneita, he varmasti heräisivät seuraaviin vaaleihin. Asioilla on tapana huolehtia itsestään luonnollisella tavalla. Viimeisin asia, mitä kaipaamme demokratiaamme, olisi joku virkamies kertomaan, milloin äänestytuloksemme on hyvä ja milloin ei.

    Ylioppilaskuntien ja opiskelijakuntien edustajistovaaleissa äänestysprosentti hyvin harvoin yltää 50. Yleensä se on ennemminkin puolet siitä. Kaikilla on kuitenkin oikeus äänestää ja olla äänestämättä. Jälkimmäistä vaan suositaan enemmän. Ajat lienevät liian hyvät, että kiinnostaisi vaikuttaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: