Elämä on.

Olen saanut jälleen töitä. (Kiitos kiitos.) Tavallaan töiden saaminen – erityisesti jos ne sattuvat olemaan oman alan töitä tai edes niitä liippaavia – on aina iloinen tapahtuma, kokoomuslainen kun olen. On mahtavaa päästä tekemään töitä sellaisen teeman parissa, joka on ollut itselle läheinen jo pidempään. Mutta e-hei! Ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Rupesin viime kerrasta viisastuneena laskeskelemaan opintotuen tulorajoja ja omia tulojani. Tietenkin kävi niin onnellisesti (koska mulla on aina niin überhyvä tuuri…), että palkkojen maksuista on käytännössä mahdoton sopia, joten Kelalle on palautettava vapaaehtoisesti tuollaiset 1500 euroa – ellei sitten halua saada puolentoista vuoden kuluttua laskua, jossa tuohon on lisätty vielä 15 prosentin korko. Koska olin jo ehtinyt peruuttaa opintotuet ensi vuodelta kaukaa viisaana, jouduin hakemaan opintorahaa uudestaan ihan vaan jotta saisin nostettua opintolainan, jolla voin sitten maksella velkojani Kelalle takaisin. Tavallaan olisi ihan huippua, jos lainarahat voisi käyttää johonkin, mistä voisi nauttia joskus myöhemminkin, mutta tasan eivät mene onnen nallekarkit. Töihin meneminen tänä vuonna maksaa siis minulle 1500 euroa, jonka maksan pankille sitten takaisin joskus valmistumisen jälkeen – jos siis valmistun ja jos siis saan töitä.

Onneksi työllistymiseni sentään kerää laajaa kannatusta yliopiston henkilökunnan keskuudessa – not. Kurssien etäsuorittamisesta erityisesti yhteisten opintojen osalta on ollut lähes mahdotonta sopia ja lopputulokset ovat sitä luokkaa, että: ”Okei. Jos kerran et pääse kolmelle luennolle, niin kirjoita 7-10 sivun essee yliopiston tarkoitusta käsittelevästä esseestä sen lisäksi, että riipustat nyt nämä turhaakin turhemmat opintopäiväkirjat kolmesta käymästäsi luennosta.” Minä kun toivoin edes kirjatenttejä sen sijaan, että joutuisin kirjoittamaan mukakriittistä ja mukavasemmistolaista tekstiä luennoitsijalle, jonka jokaisella luennolla käsitellään sitä, miten huono uudistus yliopistolain uudistus oikeastaan onkaan. Grand! Minä luulin, että yliopiston intresseissä on kouluttaa ihmisiä siten, että he saisivat joskus töitäkin. Jos näin ei ole, niin mitä sitä turhaan ihmisiä kannustamaan töiden tekemiseen.

Tänään ei naurata.

Love, Sini

Mainokset

2 thoughts on “Elämä on.

  1. kyösti hagert sanoo:

    olen antanut itselleni kertoa, että duaalimallin mukaan amk on se lafka, joka kouluttaa työelämää varten 🙂

    mut vittumainen tilanne 😦

  2. Sini sanoo:

    Aivan joo. Ja yliopisto kouluttaa ”ajattelemaan” ja olemaan ”yhteiskuntakriittinen”. As if. Samaan muottiin vaan, yliopistosta riippuen… 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: