Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2009

Sunnuntaifiiliksen selättäjä!

No tässä on Pick-Me-Up-laulu. Enjoy!

Love, Sini

p.s. Jos tää ei toimi, niin sit unta kehiin.

Mainokset

Aula on pihalla…

Sain tänään taas todellisen syyn olla puolueeni nuoriso-osastosta ylpeä…leikisti. Voima-lehti oli omalla pikantin vasemmistolaisella otteellaan tarttunut tänään Kokoomusnuorten uuteen jäsenhankintakampanjaan, joka asettaa vastakkain protestiosallistumisen/suoran osallistumisen ja puolueeseen, tai lähinnä Kokoomusnuoriin liittymisen. Nettisivut ovat varsin raflaavat ja graafinen ilme kiva – itse kampanjassa ei mielestäni ole paljonkaan kauhisteltavaa. Sen sijaan Voiman toimittajan Suvi Auvisen saamat vastaukset ”kampanjapäällikkö” Esa Aulalta saivat myötähäpeän punan nousemaan poskilleni.

On totta, että kampanjassa Kokoomusnuorten kautta vaikuttaminen ja protestiosallistuminen on asetettu vastakkain, mikä on varsin luonnollista kampanjoita tehdessä ja mediahuomiota haalittaessa. Kun Aulalta oli kysytty kampanjan pääsanomaa, hän vastasi, että nimenomaan osallistumalla puolueen toimintaan on mahdollista päästä mukaan vaikuttamaan ”konsensushengessä”. Olen Aulan kanssa samaa mieltä siitä, että puolueet ovat ensisijaisesti virallinen vaikuttamisväylä, mutta siihen yksimielisyys päättyykin. Koko haastattelusta välittyy ylimielisyys ja vähättelevä asenne, mitä tulee suoraan osallistumisen keinoihin.

Esa Aula vertaa protestiosallistumista tai mielenosoitukseen osallistumista kaduilla huuteluun ja liittää joka käänteessä siihen rikollisen toiminnan, jonka vihjaa olevan myös mahdollisesti mielenosoittajien toiminnan tarkoitus. Minusta tämä osoittaa jälleen kerran sen, että aika ajoin Kokoomusnuorten kärkitoimijat ovat varsin kaukana siitä, millainen vaikuttaminen on yhä suuremmassa osassa erityisesti nuorten poliittista toimintaa. Vaikka mielenosoituksiin on helppo nopeasti ajatellen liittää radikaalit toimet, suurin osa maailmalla ja Suomessakin tapahtuvista mielenosoituksista on rauhallisia. Suurin osa mediahuomiosta nyt vaan sattumoisin kerääntyy aggressiivisten ja massiivisten mielenosoitusten ympärille, jolloin tämä on myös ensisijainen kuva, mikä mielenosoittajista massoille välittyy.

Kokoomus on sivistyspuolue (ainakin minulle…) ja Kokoomusnuoret sen nuorisojärjestö. Sivistykseen kuuluu mielestäni kunnioitus muiden toimintaa kohtaan, vaikka toiminnasta ei aina oltaisikaan samaa mieltä. Ylimielinen asennoituminen usein vasemmistoon liitettyjä toiminnan tapoja kohtaan ei ole kunnioitusta edes vähemmissä määrin, eikä siten mielestäni sivistynyttä toimintaa. Itse ainakin toivoisin kuuluvani järjestöön, jossa erilaisuutta kunnioitetaan ja arvostetaan – ja ei, tällä en sitten tarkoita sitä, että poliisia tai kanssaeläjiä kohtaan tehty väkivalta olisi oikein tai arvokasta toimintaa, rajansa toki kaikella. (Ehkä haluaisin kuulua myös järjestöön, jonka johto tuntisi ilmastopolitiikan ja globaalin politiikan tapahtumat, kuten Kööpenhaminan ilmastokokouksen, mutta kaikkea ei voi saada…)

Haastattelu ja juttu kokonaisuudessaan löytyy täältä. Suosittelen tutustumaan.

Love, Sini

Naantalin aurinkoa ja alkavaa dementiaa!

Minä ja Emmi olemme exculla Naantalissa. Paitsi että täällä paistaa aina aurinko, täällä pidetään myöskin parhaillaan Kokoomuksen Naisten Liiton edustajakokousta. Ehkä kolme minuuttia sitten puolueen puheenjohtaja Jyrki Katainen (joka on saanut toisen tyttölapsen perheeseensä, jei!) piti puheen, jota kuunnellessa muistin taas, miksi olen kokoomuslainen. Viime aikoina tuota fiilistä on ollut hieman vaikea muissa oloissa tavoittaa.

Eilen postiluukustani kolahti iki-ihanan Aviisin lisäksi Kokoomuksen Nuorten Liiton äänenkannattaja, Porvari-lehti. Lehti ei juurikaan tarjonnut yllätyksiä, sisäpiiriläppää sisäpiiriläpän perään. Kiinnitin huomiota kuitenkin sisältöön, ehkä enemmän kuin normaalisti siitä syystä, että lehdessä käsiteltiin laajasti Kokoomuksen Nuorten Liitossa ajankohtaisia mullistuksia – kärkitoimijoiden vaihdoksia. Sekä Liiton hallitus että puheenjohtajisto vaihtuu kertaheitolla. Lehdessä esiteltiin peräti kahden aukeaman verran puheenjohtajaehdokkaita, joita tällä hetkellä on kaksi. Wille Rydmanista ja Tomi Sandströmistä kirjoitetut tekstit olivat molemmat entisen tiedotussihteerin käsialaa. En ollut ainoa, joka laittoi merkille, että olisi ollut huomattavasti reilumpaa, että Sandströmin tekstin olisi kirjoittanut joku, joka on hänen valintansa kannalla – KNL:sta kun harvemmin nyt löytyy ihmisiä, jotka objektiiviseen journalismiin kykenisivät. Lehteen väistyvän puheenjohtajan tervehdyksen kirjoittanut Leinonenkin tuntui olevan poliittisen muistinmenetyksen valloissa, kun hänen valintansa oli viimeisen kahden vuoden aikana muuttunut ”luonnolliseksi” – toisin kuin omat muistikuvani antavat myöten.

Jotain hyvää tästä kaikesta poliittisesta ja epäpoliittisesta keskustelusta on kuitenkin seurannut. Itse olen ainakin vilpittömästi kikseissäni kuukauden päässä häämöttävästä liittokokouksesta. Uskoakseni moni muukin.

Love, Sini

Ehdolla Tamyn edustajistoon

Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalit lähestyvät – vajaan kahden viikon kuluttua alkaa jo ennakkoäänestys. Olen asettunut ehdolle sitoutumattomien yhteiskuntatieteilijöiden listalta. SitY:n teeseihin, armoitettuihin ehdokkaisiin ja toimintaan voitte käydä tutustumassa täältä. Ehdokasnumeroni on 84 ja se on tarkoitettu käytettäväksi.

CV-merkinnät tai statukset eivät tee ketään autuaaksi. Samoin kuin mitkä tahansa muut paikat vaikuttaa, myös ylioppilaskunnan edustajisto kaipaa ihmisiä, jotka ovat tekemässä siellä järkevää politiikkaa useimpien opiskelijoiden hyväksi sen sijaan, että puuhasteltaisiin opiskelijoiden kustannuksella entistäkin enemmän kaikenlaisten kehitysyhteistyöprojektien kanssa – vaikka ne ovatkin sinänsä tärkeitä.

Vaikka sanottavaa olisi tamperelaisen ylioppilaskunnan harjoittamasta politiikasta paljonkin, olen lähtenyt liikkeelle kolmella teesillä, joiden koen helpottavan opiskelijan arkea kaikkein eniten tällä hetkellä:

  1. Opiskelun oltava mutkatonta kaikille! Yliopistoyhteisö koostuu opiskelijoista, joiden elämäntilanteet vaihtelevat suuresti. Yliopiston on palveltava heitä kaikkia purkamalla turhia esteitä valmistumiselta esimerkiksi lisäämällä verkkokursseja.
  2. Tolkkua kielten opiskeluun! Erityisesti tutkintoon kuuluvien kieli- ja viestintäopintojen opetusryhmiin pääsyä on vauhditettava, eikä kenenkään tutkinnon suorittaminen saa venyä vähäisten kurssimäärien vuoksi. Myös opintopiirien käyttämistä kieliopintojen suorittamisessa tulee tukea.
  3. Kurssimateriaali Internetiin! Kaiken kurssimateriaalin tulee löytyä internetistä ja olla helposti saatavilla kaikille. Useiden eri portaalien käyttämistä on vältettävä.

Jos on kysyttävää, saa ja pitää kysyä. Wish me luck!

Love, Sini

Ajatus on tärkein!

Anteeksi hiljaisuuteni.

Sitten viime näkemän presidentti Barack Obamalle on myönnetty Nobelin rauhanpalkinto hyvistä aikeista. Perfect! Tästä lähtien se onkin sitten hyvä aikomus, joka pyhittää (huonon?) lopputuloksen. Vaikka olenkin Obaman vannoutunut fani – koska se kirjoittaa ihan fantsuja kirjoja, tietenkin siksi! – minusta tämä nyt oli jo vähän liikaa. Mutta koska tämä aihe on jo tosi passé, en käsittele sitä tässä tämän enempää.

Sen sijaan siirryn eilen Helsingin Sanomien Internet-sivuilta löytämälläni uutisella siitä, miten Obama on luvannut poistaa esteet homojen armeijauralta. Tähän astihan avoimesti homoseksuaalinen nainen tai mies ei ole voinut armeijan palveluksessa olla. Laitoin linkin rakkaani Jaakon Facebook-seinälle, mistä kaikki suuret uutiset näinä päivinä löytyvät. Jaakko välittömästi kommentoi, että täähän on tavallaan hyvä juttu. Jaakon mukaan ”ei ole enää mitään estettä saada homoja Afganistaniin hoidettavaksi pois tieltä”, vaikka itse olinkin ajatellut asiaa lähinnä tasa-arvon vaalimisen kannalta. Jos Obama nimittäin saisi tahtonsa läpi, kuka tahansa voisi tämän jälkeen mennä tapattamaan itsensä Afganistaniin välittämättä siitä, ketä siviilissä panee tai siitä, miten avoin asian suhteen on. Go Obama!

Lopuksi vielä meille kaikille unelmakuva siitä, mitä Yhdysvaltojen armeija voi tulevaisuudessa olla.

(Vitsi, vitsi.)

Love, Sini