Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2009

Ah, teinirakkautta!

Kun olin 11-vuotias, olin maailman ihastunein Goo Goo Dollsin laulaja John Rzeznikiin. (Mulla on ollut aina outo miesmaku, mikä nyt ei  varsinaisesti mairittele ketään, joka on mun matkaani koskaan lähtenyt.) Rzeznik oli jo silloin noin 54-vuotta vanhempi kuin minä, mutta ei nyt mennä siihen. Tää saattais muuten muuttua kiusalliseksi keskusteluksi isäsuhteestani, koska noin puolet tämänkin blogin lukijoista on käytännössä psykologeja.

Tänään John Rzeznik hyppäsi taas kasvoilleni erään blogin kautta, joten tässä teillekin mieskauneutta ihailtavaksi. En ota kantaa biisiin itseensä.

Tänään olen myös päässyt kohottamaan verenpainetta merkonomiksi opiskelevan serkkuni Euroopan unioniin liittyvään tehtävään tutustuessani. Tehtävä koostui lauseista, joihin piti täydentää lauseista puuttuvat sanat ja vuosiluvut. Tähän tyyliin: ”Kahdesti (1973 ja 1995) ______ kansalaiset ovat äänestäneet EU-jäsenyyttä vastaan.” Tekstissä, joka on siis opettajan kirjoittama, on asiavirhe tai tarkemmin kaksi. Norjassa kansanäänestyksessä on päätetty kahdesti liittymistä vastaan. Tämä tapahtui vuosina 1972 ja 1994. (Triviaalia? Niin minustakin, mutta jos oppilaita vaaditaan opiskelemaan triviaalia, sen olisi syytä olla myös oikein.) Keksittekö muuten äkkiseltään yhtään hyödyllistä tarkoitusta tuolle tiedolle? Ja ei, Trivial Pursuitissa voittaminen ei ole hyödyllinen tarkoitus. Niin. En minäkään.

En ihmettele yhtään, että ammattikouluissa opiskelevia nuoria ei kiinnosta yhteiskunnalliset asiat, jos kolmen sivun typerä ”leikkaa ja liimaa googlen avulla”-paketti on se tapa, millä asioita pyritään saamaan opiskelijoiden ihon alle ja säilömuistiin. Lukiossa muistan useita kertoja käyneeni historian ja yhteiskuntaopin tunneilla keskusteluita, joiden pohjamateriaalina oli tulkittavat pilakuvat, erilaiset mielipidekirjoitukset sekä opettajan älykkäät ja kannustavat kysymykset. Kaikkien ei tarvitse olla kiinnostuneita kaikesta tai liittyä puolueisiin taistelemaan maahanmuuttokriittisten ihmisten olemassaolon oikeutuksen puolesta, mutta eikö yhteiskunnallisten asioiden opetuksesta tulisi jäädä käteen esimerkiksi kokemus siitä, miksi instituutiot kuten Euroopan Unioni on olemassa meitä kaikkia varten ja miten sen toiminta hyödyttää (tai ei hyödytä, jos sitäkin haluaa pohtia) sekä jäsenmaiden että muiden maiden kansalaisia. Phah, sanon minä.

Nuorisoasiain neuvottelukunnan pääsihteeri Tuomas Kurttila kiinnitti huomioni varsin tärkeään seikkaan, kun tapasin hänet viimeksi erään työryhmän palaverissa. Lukiolain toisessa pykälässä määritellään lukiokoulutus seuraavalla tavalla: ”Lukiokoulutuksen tavoitteena on tukea opiskelijoiden kasvamista hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, työelämän, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi koulutuksen tulee tukea opiskelijoiden edellytyksiä elinikäiseen oppimiseen ja itsensä kehittämiseen elämänsä aikana.” Laissa ammatillisesta koulutuksesta koulutuksen tarkoitus määritellään taasen näin: ”Ammatillisen koulutuksen tarkoituksena on kohottaa väestön ammatillista osaamista, kehittää työelämää ja vastata sen osaamistarpeita sekä edistää työllisyyttä.”

Minussa nämä erot ainakin herättävät kysymyksen siitä, onko jo lain tasolla nuoret tuomittu yhteiskunnassa erilaisiin kasteihin sen suhteen, miten paljon heille edes annetaan tietoa siitä, miten omaan lähiympäristöön ja yhteiskuntaan voi vaikuttaa. No, typerä kysymyshän tuo on ja kukin tietää siihen kyllä vastauksen luettuaan edellä olevat muotoilut. Suurempi kysymys kuuluneekin, mitä tuolle asialle aiotaan jatkossa tehdä ja miten esimerkiksi opiskelijajärjestöt tulevat tähän tulevaisuudessa reagoimaan – vai reagoivatko ollenkaan…

Love, Sini

Mainokset

Hymyä varten

Hymyä odotellessa.

Love, Sini

Päivän tähtihetki!

Tein tänään ruokaa. Siinä nyt ei ole mitään erityisen outoa tai naisellista (paitsi jos Esko Kiesiltä kysyy…). Mutta siinä keskittyessäni laulamaan Sir Elwoodin Hiljaisten Värien mukana – kyllä, tää oli tällainen klassinen ”naiset eivät voi keskittyä kahteen asiaan kerrallaan vaimitensenytmeni”-tilanne – leikkasin sipulin ohella myös peukaloani. Verta oli tietysti joka paikassa ja sormessa hullu vekki. Kompuroin vessaan huuhtelemaan sormea ja soitin samalla luottohoitsulleni Jaakolle, joka käski painamaan haavaa kiinni, huuhtelemaan sitä viileällä vedellä ja katsomaan sitten, miten homma etenee. Olin luonnollisesti siinä vaiheessa pyörtymisen ja paniikkikohtauksen rajamailla, johon Jaakko ystävällisenä ihmisenä totesi, että: ”Ryhdistäydy nainen. Sä vuodat verta kerran kuukaudessa muutenkin.” Voi olla joo, mutta siihen ei liity minkäänlaisia kehotuksia, joiden perussisältö kuuluisi, että: ”Purista sitä hellästi yhteen ja katso, vuotaako se vielä sen jälkeen”.

Mua ehkä vähän jopa nolottaa, miten säälittävä mä tämän verifobiani kanssa olen. Emmi sanoi puhelimessa, että ei mennä nyt siihen ja tarjoutui sitten tulemaan 20 minuutin sisällä tarkistamaan, hengitänkö. Siitä ne oikeat ystävät tunnistaa – säälittävyyden huippuhetkeä ei tarvitse ruotia sen enempää kuin on pakko.

Päivän toinen tähtihetki oli ehdottomasti kansantaloustieteen luento. Indifferenssikäyriä tunnin verran piirrelleenä voin ihan rehellisesti sanoa, että mulla ei ole aavistustakaan, mitä mun muistiinpanoni yrittävät sanoa.

Love, Sini

Poor Hitler…

Ah, YouTube! Mitäpä sieltä ei löytyisi?

Vasta viime päivinä olen saanut kunnian tutustua hienoihin Hitler-parodioihin, joita lahjakkaat ihmiset ovat vääntäneet Perikato-elokuvan tietystä kohtauksesta. Näitähän YouTubesta löytyy, mutta tässä teille kuitenkin paras. (Varsinaisen elokuvankin näkeminen saattaisi olla mielenkiintoista, mutta kuka nyt mitään oikeasti vakavaa ja asiallista haluaisi lauantai-iltana katsella?)

Love, Sini

p.s. Toim. huom. Kirjoittaja ei millään tavalla pidä Hitleriä hyvänä tyyppinä tai yritä sanoa, että häntä olisi pitänyt sääliä tai surra millään tavoin.

Support Esko Kiesi!

Olen syvästi pahoillani viimeisten päivien radiohiljaisuudesta. Tässä kuitenkin tärkeimmät:

– Kiitos Tommin löysin Samuli Putron tuotannon. Uskokaa tai älkää, mutta kaikki sen biisit eivät ole niin huonoja kuin Elämä on juhla. Loviisan tupareissa kuunneltiin Putroa ihan urakalla. Putron seurana kannattaa muuten nauttia cabernet sauvignonia mieluiten Australiasta tai Kaliforniasta. Myös Freixenet sopii, jos kaipaa kuohuvampaa.

– Käyttäydyin epäkorrektisti baarissa. Tanssin pöydällä ja huijasin hyväuskoiselta mieheltä alkoholia. Mutta puolustuksekseni on todettava, että syy humalaani tai käyttäytymiseeni ei todellakaan ollut minun.

– Kaikesta uhoamisestani huolimatta jouduin käymään Rovaniemellä. Tällä kertaa siitä maksettiin minulle eikä päinvastoin. Kun kaksi autoa oli ajanut Rovaniemen keskustassa ohitseni koko sunnuntai-illan aikana, muistin taas, miksi rakastan Tamperetta ja koko Etelä-Suomea niin varauksettomasti. On siinä kuitenkin jotain hienoa, että voi kävellä keskustaan mihin kellonaikaan tahansa ja aina joku kävelee sinua vastaan. Olen niin täysin messissä, jos joku haluaa teettää liittokokoukseen paidat, joissa lukee: ”Lämmöllä vuotta 1323 muistellen.” Tai muuta vastaavaa. Anyone?

– En ymmärrä tätä kohua Esko Kiesin sanomisista. Minusta Esko Kiesiä pitäisi oikeastaan kiittää siitä, että nyt yhdenkään naisen ei tarvitse enää koko loppuelämänsä aikana pohtia, mitä elämältään haluaisi, koska ohjeet hyvään elämään ovat seuraavat:

  1. Osta kaapit täyteen 7 sentin korolla varustettuja kenkiä. Käytä niitä päivin ja öin. Erityisesti öin.
  2. Pidä miestä hyvänä ja ole hellä. Siksi sinä olet olemassa.
  3. Jos tekeminen loppuu kesken, aloita lista alusta.

– 1.9. on hieno päivä, eikä vähiten siksi, että silloin Saksa hyökkäsi Puolaan ja toinen maailmansota sai alkunsa.

– Isi lähetti minulle nimipäiväni kunniaksi ensimmäisen tekstiviestin koskaan. Onnea isille 2000-luvulle saapumisesta ja minulle äitini hienosta nimivalinnasta! (Luojalle kiitos, että se lopetti pirin käytön ennen ristiäisiä, koska musta olisi voinut tulla myös Piatta Henriikka – I’m not kidding. No vitsi vitsi, ei äiti ole koskaan käyttänyt piriä…kai.)

Love, Sini

Mainokset