Kylläpä velloo!

Koko eilisen päivän olen mielenkiinnolla seurannut Emmin blogissa käytävää keskustelua Kokoomuksen Nuorten Liiton kehittämisestä, tai lähinnä Emmin tekstissä mainitsemasta lasikatosta. Kommentointi on ollut osin voimakkaiden mielipiteiden vaihtamista ja osin ihan puhtaasti henkilökohtaista dissausta. No, näistä asioista kun keskustellaan, henkilökohtaisuuksiin usein mennään, joten ei nyt puhuta siitä.

Huvittavinta on se, että Emmin tekstistä puolet on pääosin sitä, millaisena hän paremmin toimivan KNL:n näkee. Yksikään kommentoija ei ole kuitenkaan kommentoinut itse asiaa, eli sitä, miten KNL olisi houkuttelevampi, toimivampi ja aidosti poliittisempi järjestö. Keski-Suomen Kokoomusnuorten entinen puheenjohtaja Heikki Sivonen kirjoitti taannoin omassa blogissaan, että järjestön sisäinen kehittäminen on ajanhaaskausta. Hänen mukaansa sisäistä kehittämistä vaativat lähinnä ne, joilla ei ole poliittisesti merkittävää sanottavaa. Liekö myös Emmin blogin kommentoijien, joista osa varmasti toimii piireissään ja Liitossa merkittävillä paikoilla, mielestä Heikin sanomassa on asiaa.

Lähdin aikoinaan vetämään valtakunnallista nuorisojärjestöä, joka oli sekä järjestöllisesti että poliittisesti hakoteillä. Ilman suuria muutoksia toimintakulttuurissa ja toiminnassa tuo järjestö ei tällä hetkellä olisi siinä tilassa, missä se nyt on – valtionapu on triplaantunut, poliittiset ulostulot ovat menneet läpi sekä mediassa että muualla ja jäsenkasvu on aitoa. Virheitä on tullut tehtyä varmasti, mutta pääosin uskon valintojeni puheenjohtajana olleen hyviä. Ja vaikka nyt puhutaankin pienemmästä (joidenkin KNL:n toimijoiden mukaan myös mitättömästä) nuorisojärjestöstä kuin KNL, on sisäisen kehittämisen merkityksen vaalimisessa oltava kuitenkin jotain perää.

Nyt, kun Kokoomuksen Nuorten Liitolle valitaan jälleen uutta liittojohtoa, jossa siis näillä näkymin laitetaan koko pakka uusiksi, on luonnollista, että ihmiset lobbaavat voimakkaasti omia ehdokkaitaan. Kyllä minunkin (ja oman piirini) valinta on itselleni hyvinkin selvä. Emmin blogissa joku oli kommentoinut, miten Emmi voi kannattaa seuraavaksi puheenjohtajaksi ehdokasta, joka on ”vastaehdokastaan kouluttamattomampi, kokemattomampi ja asiaosaamiseltaan heikompi”. Itselleni, kuten myös Emmille kyse on arvoista. Sandström on lähempänä omaa arvomaailmaani, jossa ihmisryhmien välinen tasa-arvo sekä vapaus ovat tärkeitä. On ehkä totta, että Tomi ei ole kahdessa vuodessa valmistunut maisteri, mutta pidempään hän on KNL:ssä istunut tärkeissä luottamustehtävissä, kuten piirinsä puheenjohtajana. Liittojohdossa hän on istunut yhtä pitkään kuin Wille Rydman, eikä nykyisen tehtävänjaon vuoksi liittohallituksen jäsenille makseta puolipäiväisen palkkaa politiikan tekemisestä (ei maksettu muuten varapuheenjohtajillekaan ennen Rydmania). Uskon, että Sandström on lähempänä sitä joukkoa, johon meidän on iskettävä – Vihreisiin valuvaa ihan oikeasti nuorta ja nuorekasta porukkaa. Kansainvälisen politiikan ja talouspolitiikan kiemurat kun eivät riitä ainokaisiksi houkuttimiksi.

Love, Sini

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: