Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2009

Emmi, you in?

Koska mulla on tunnetusti huonoista huonoin huumorintaju, rakastan Shane Dawsonia. Dawsonilla on ihan hullun suosittu videoblogi, ja joka lauantai minulla ja muilla huonon huumorintajun omaavilla on mahdollisuus seurata hänen huippuja juttujaan. Mikä olisikaan hauskempaa kuin kokea minunkin postaukseni audiovisuaalisesti? No niinpä. Ei mikään. Emmi. You in? (Vitsi, vitsi. Ihmisten sietokyvyllä lienee jokin raja?)

Love, Sini

Torstai on teinipoikia täynnä

No niin. Tämä päivä meni kouluttaessa kuntien henkilökuntaa ja nuorisovaltuutettuja ympäri Länsi-Suomen läänin. Hullu migreenikohtaus ei tietenkään menoa haitannut, ja setti otetaan uusiksi maanantaina Rovaniemellä (jonne joudun siis palaamaan kaikista sanomisistani huolimatta…). Puhumattakaan siitä, että ensi viikon loppupuoli menee Lahdessa ja Pieksämäellä juostessa, mutta ei mennä nyt siihen. Osallisuus on kivaa – vaikka salaa mun mielestä parasta on kuitenkin kaikkien 15- ja 16-vuotiaiden poikalasten kanssa hengaaminen. (Vitsi, vitsi. Ihan oikeasti rakastan nuorisopolitiikaa ja nuorten vaikuttajaryhmien vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksien edistämistä. Oikeasti. Katsokaa vaikka.)

Teinipojista parhaita ovat kuitenkin Metro Stationin pojat, joilla on ihanat pillifarkut ja emo-tukat. Ja siis mitä huonoa muka voisi tulla siitä, että Miley Cyrusin veli tekee musiikkia? No ei tietenkään mitään.

Now if she does it like this will you do it like that?
Now if she touches like this, will you touch her right back?
Now if she moves like this, will you move like that?

Hmm? What say you?

Love, Sini

Time to pretend, everybody!

Hullun hieno maanantai tänään. Ulkona paistaa aurinko täysin pilvettömällä taivaalla, eikä huonosti nukuttu yö paina silmäluomia yhtään. Mun suuri päätökseni ruveta historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi (oh yes, Antti Kemppinen olisi musta überylpeä juuri nyt…) on ottanut tänään tuulta alleen, kun olen suunnitellut seuraavan vuoden opintoaikataulun – can’t wait! YTHS:llä sairaanhoitaja oli hellääkin hellempi ottaessaan verta. On aika taas tavata hyviä ystäviä. Ja lohduttaa puhelimessa taas niitä, joiden ilta venyi. Mahtava päivä! MGMT tekee siitä mahtavaa teillekin. Etenkin upeiden upeiden maisemien kautta, joita voitte ihailla tuosta alapuolella olevasta pienenpienestä ruudusta. Glorious!

Love, Sini

Sini osaa…

…no ei välttis juuri mitään, mutta se ei nyt kuulu tähän.

1) Sini osaa olla todella varovainen, eikä se ota turhia riskejä.

2) (Tietenkin) Sini osaa ravata paikoillaan ja madellen, mutta kun sen kokoaa ja pyytää vaikkapa lisäyksen tai takaosan kunnolla alle, niin se on todellinen silmänilo. (Mitä helvettiä tämä nyt tarkoittaa?!)

3) Sini osaa välillä pomottaa toisia hevosia jos ne käyvät sen hermoille.

4) Sini osaa esiintyä todella kauniisti ja onhan Sini muutenkin kaunis koira.

5) Sini osaa tehdä temppuja.

6) Sini osaa olla varovainen ansojen varalta, mutta tämä ei ollut ansa.

7) Sini osaa jo virkata ketjusilmukoita, joten siitähän olisi aika helppo jatkaa verkkoponchoon.

8 ) Sini osaa arvostaa ja kiittää sitä, mitä teitte hänen hyväkseen

9) Sini osaa jo peruskäskyt ja sopii hyvin agilityyn jossa hän suorittaa temput vaivattomasti.

10) Karatakin Sini osaa, ja sen se tekee aina kun ovi on jäänyt edes vähän auki.

Kiitos vaan lämpimästi niille ihmisille, joiden mielestä Sini on sopiva nimi koiralle tai hevoselle. Ja terveiset äidille – ei tää sun tekemä nimivalintasi vaan kertakaikkiaan muutu koskaan paremmaksi.

Love, Sini

Cruel, cruel world

Aloitin aamun Emmin blogin lukemisella. Kyllä, minä olin se ”hämmentävän vittumainen ja mielenkiintoinen piirin vt. puheenjohtaja”, joka oli kikseissään toiminnasta. Niihin aikoihin tässä hommassa oli edes jotain järkeä ja silloisessa piirissäni keskityttiin enemmän toiminnan uudistamiseen kuin sisäisiin kiistoihin. Vuoden 2007 jälkeen meiltä kaikilta on tainnut niin sanotusti levitä enemmän tai vähemmän marmorikuulat käsiin. Emmin postauksessa tuskin on lausetta, josta olisin eri mieltä. Puhumattakaan siitä, että tulin eksponentiaalisesti toiveikkaammalle mielelle sen suhteen, että loppujen lopuksi tässä saattaa käydä ihan hyvin. Ainakin pidemmällä tähtäimellä.

Itse en ymmärrä yhtään ihmisiä, jotka lokaavat toisiaan anonyymisti pitkin nettiä. Luulisi, että olisimme tuon vaiheen yli jo päässyt jossain ala- ja yläasteen vaiheilla. Esimerkiksi nimettömät blogit, jotka on pystytetty yksittäisten ihmisten mustamaalaamiseksi, ovat naurettavia silkassa typeryydessään ja lapsellisuudessaan.

No mutta. Gossipia aamuun niiden normaalien juorujen lisäksi.

Love, Sini