Home sweet home

Ensi viikon maanantaista lähtien olen virallisesti tamperelainen, mutta olen nukkunut jo kaksi yötä uudessa ja ihanassa Tammelan asunnossani. So cool! Muuttaminen oli kyllä niin kivaa (äidin ja isinkin mielestä…NOT), että aion tehdä sen tästä lähtien kerran vuodessa. Vitsi, vitsi. Saatte roudata 70 vuoden kuluttua mun ruumini ulos tuosta Vellamonkadun kämpästä, koska en to-del-la-kaan aio muuttaa enää ikinä. (Tai sit vaan teen emmit ja palkkaan muuttofirman, mikä on tietenkin hullua huijausta, koska muuttamiseen olennaisesti liittyvä vitutus vähenee radikaalisti.)

Hienointa oli kuitenkin, että ensimmäistä kertaa vajaaseen vuoteen olin kasvotusten kanssakäymisessä Turun talonmies Pulkkisen (I’m not kidding) kanssa. Sillä oli ongelma sen tavan kanssa, jolla yritimme äidin kanssa päästä vanhasta sohvastani eroon – siis perinteisesti dumppaamalla sen taloyhtiön roskiksen viereen. Se valvoi kuin haukka, että emme jättäneet sohvaa siihen. Sen sijaan etsimme kaatopaikan, jonne sohvan viemisestä piti maksaakin. Aloin ymmärtää olennaisesti paremmin sitä, miksi vanhoja pesukoneita ja sohvia lojuu metsissä ja teiden varrella – kierrättämisestä kun ei ole mitenkään liian helppoa tehty kenellekään.

Vakuutuin myös muuton aikana lopullisesti siitä, että mun isini on ihan oikea MacGyver. Siis ihan uskomatonta, miten se mies osaa fiksata ihan kaiken ja vieläpä kohtuullisessa ajassa. Jos antaisin sille kanankakkaa ja rautalankaa, se varmaan osaisi tehdä sen kirjepomminkin, jonka perään kuuluttelin entisten naapureideni kanssa. Tällä hetkellähän Tammelan naapurini ovat jossain evakossa, koska asuintalossani on tapahtunut vesivahinko, jonka johdosta suurinpiirtein puolet rapun asunnoista on remontissa. Naapureista ei siis ole ollut vielä (sitten tämän viikon keskiviikon) ongelmia, mutta Lassila&Tikanoja pitää melua niidenkin puolesta.

Hienointa Tampereella asumisessa on kuitenkin se, että olen ollut lievässä nousuhumalassa jo kahtena päivänä, siis sitten tämän viikon keskiviikon. Tosin vannotin Paulille ja Emmille, että mun ei saa antaa alkoholisoitua täysin. Mutta en ole ihan varma, kuka suojelee alkoholisoitumiselta ja ketä. Nähtäväksi jää.

Love, Sini

Mainokset

Yksi ajatus artikkelista “Home sweet home

  1. emminuorgam sanoo:

    Mä vahdin sua. Lupaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: