Superjeesustelua

Keskiviikkona matkustin Brysseliin komissaari Androulla Vassilioun aloitteesta järjestettyyn ”Be healthy, be yourself”-seminaariin, joka käsitteli nuorten terveyttä. Kuten seminaarin nimestäkin voi fiksu ihminen päätellä, oli kyseessä aikamoisella naivismilla ja ympäripyöreyksillä kyllästetty seminaari, jossa ”nuorille annettiin mahdollisuus osallistua keskusteluun”. ”Empowerment”-sanaa hoettiin noin puoli miljoonaa kertaa. Voimaantunut olo tuon seminaarin jälkeen olikin…

Kun järjestetään suuria, 400-500 ihmisen seminaareja, joiden tarkoitus on saada aikaiseksi tiettyjä suosituksia, eli kompromisseja siis, ei voida odottaa suuria. Nuoret osallistujat kysyivät kerta toisensa jälkeen sekä virallisesti että epävirallisesti, mitä komissio odotti saavansa seminaarista, mutta selkeää vastausta ei tullut. Ei ennen seminaaria, sen aikana tai sen jälkeen. Itselleni oli esimerkiksi työryhmien alkaessa totaalisen epäselvää, että kaikesta lähinnä panelistien käymästä keskustelusta poimittaisiin komissiolle ja parlamentille jonkinlaisia teesejä.

Menemättä sen enempää siihen, mitä seminaarissa saatiin aikaiseksi (koska tuotos on itselleni edelleen epäselvä), kiinnitin kahden päivän aikana huomiota erityisesti siihen, miten suuria jeesustelijoita nuorten terveysasioiden kanssa toimivien ihmisten joukosta löytyy. Verenpaineeni kiehahti erityisesti silloin, WAGGGS:in (World Association of Girl Guides and Girl Scouts) Rosemary Hindle esitteli vertaiskoulutusta osana seksuaalikasvatusta. Meille esitettiin hienoja tuloksia siitä, miten nuoret kertovat toisilleen ehkäisystä ja seksitaudeista. Kuten hyvin tiedämme, katolilaisuus on Euroopan unionissa valtauskonto, joten koin aiheelliseksi kysyä, toimiiko tällainen vertaiskoulutus tehokkaasti myös niissä maissa, joissa ehkäisystä puhuminen on iso NoNo. Hindle meni todella vaikeaksi ja takerrellen vastasi lopulta, että kukin maa saa valita omat tapansa painottaa esimerkiksi pidättyväisyyttä ehkäisykeinona.

Samaan aikaan, kun paneelista toiseen vaadittiin yhtäläistä tiedotusta terveysasioista vähemmistöille, kuten romaneille ja maahanmuuttajille, kukaan ei puuttunut mielestäni yhteen räikeimmistä tekijöistä, joka asettaa nuoret, naiset ja erityisesti nuoret naiset epätasa-arvoon Euroopan unionin sisällä. Toki, sosioekonomiset tekijät kuuluvat niihin, mutta ongelmia syntyy myös silloin, kun uskonnon nimissä tytöiltä ja pojiltakin kielletään tietynlaista informaatiota siitä, miten he voivat suojata itseään hengenvaarallisiltakin sairauksilta. Kun yritin saada kysymykseeni jatkokommenttia, minulle ei sitä annettu. Joko ajanpuutteen tai haluttomuuden vuoksi.

Minusta on upeaa, että nuorilla ja kansalaisilla ylipäätään on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaista politiikkaa komissio ja parlamentti Euroopan tasolla vaikuttaa myös vaalien välillä. Itselleni seminaarin anti tuli enemmän tuoreen informaation ja uusien kontaktien kautta. En usko, että seminaarin ”aikaansaannoksilla” on välttämättä mitään vaikutusta siihen, miten unionin tai kansallisella tasolla tullaan terveyttä koskevia päätöksiä tekemään. Suurin mahdollisuus onkin mielestäni aina paikallisemman tason vaikuttamisessa – vaikuttamisessa siellä, missä päätökset myös koskettavat ihmisiä eniten.

Love, Sini

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: