Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2009

Home sweet home

Ensi viikon maanantaista lähtien olen virallisesti tamperelainen, mutta olen nukkunut jo kaksi yötä uudessa ja ihanassa Tammelan asunnossani. So cool! Muuttaminen oli kyllä niin kivaa (äidin ja isinkin mielestä…NOT), että aion tehdä sen tästä lähtien kerran vuodessa. Vitsi, vitsi. Saatte roudata 70 vuoden kuluttua mun ruumini ulos tuosta Vellamonkadun kämpästä, koska en to-del-la-kaan aio muuttaa enää ikinä. (Tai sit vaan teen emmit ja palkkaan muuttofirman, mikä on tietenkin hullua huijausta, koska muuttamiseen olennaisesti liittyvä vitutus vähenee radikaalisti.)

Hienointa oli kuitenkin, että ensimmäistä kertaa vajaaseen vuoteen olin kasvotusten kanssakäymisessä Turun talonmies Pulkkisen (I’m not kidding) kanssa. Sillä oli ongelma sen tavan kanssa, jolla yritimme äidin kanssa päästä vanhasta sohvastani eroon – siis perinteisesti dumppaamalla sen taloyhtiön roskiksen viereen. Se valvoi kuin haukka, että emme jättäneet sohvaa siihen. Sen sijaan etsimme kaatopaikan, jonne sohvan viemisestä piti maksaakin. Aloin ymmärtää olennaisesti paremmin sitä, miksi vanhoja pesukoneita ja sohvia lojuu metsissä ja teiden varrella – kierrättämisestä kun ei ole mitenkään liian helppoa tehty kenellekään.

Vakuutuin myös muuton aikana lopullisesti siitä, että mun isini on ihan oikea MacGyver. Siis ihan uskomatonta, miten se mies osaa fiksata ihan kaiken ja vieläpä kohtuullisessa ajassa. Jos antaisin sille kanankakkaa ja rautalankaa, se varmaan osaisi tehdä sen kirjepomminkin, jonka perään kuuluttelin entisten naapureideni kanssa. Tällä hetkellähän Tammelan naapurini ovat jossain evakossa, koska asuintalossani on tapahtunut vesivahinko, jonka johdosta suurinpiirtein puolet rapun asunnoista on remontissa. Naapureista ei siis ole ollut vielä (sitten tämän viikon keskiviikon) ongelmia, mutta Lassila&Tikanoja pitää melua niidenkin puolesta.

Hienointa Tampereella asumisessa on kuitenkin se, että olen ollut lievässä nousuhumalassa jo kahtena päivänä, siis sitten tämän viikon keskiviikon. Tosin vannotin Paulille ja Emmille, että mun ei saa antaa alkoholisoitua täysin. Mutta en ole ihan varma, kuka suojelee alkoholisoitumiselta ja ketä. Nähtäväksi jää.

Love, Sini

Get happy with Dusty and Judy

Palasin juuri hetki sitten Naantalista, jossa Varsinais-Suomen Kokoomusnuorten kesäkiertue stoppasi kahden päivän ajan. Eipä siitä itse kiertueesta tai siellä käydystä puheenjohtajaehdokkaiden paneelikeskustelusta sen enempää, koska se oli samaa vanhaa jargonia siitä, miten Liittoa pitäisi kehittää ja niin edelleen. Pelin hengen kuitenkin tiesivät kaikki paikallaolijat. (Tosin täytyy nolona myöntää, että väsynyt kommenttini paneelisteille ei tehnyt mitään järkeä, joten kai tuon keskustelun turhuudessa on omaankin peiliin katsomista…)

Koska olen laiska, enkä jaksa juuri nyt ajatella mitään oikeasti järkevää, jaan teidän kanssanne kaksi loistavaa menneiden aikojen naisartistia. Ihan vaan sen kunniaksi, että muistaakseni viime yönä osallistuin Kokoomuksen Nuorten Naisten Liiton perustamiskokoukseen. Toimin siellä sitten kv-sihteerinä, eli niissä asioissa voitte ottaa kontaktia.

Ja jos Judy ei vielä saanut teidän päiväänne riittävästi happya, niin tässä myös Dustya.

Love, Sini

Toivoa konsuille!

Oh no! (Tai Oh yes! riippuen siitä, mikä on suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin.) YLE uutisoi nettisivuillaan, miten sanfransiscolaisessa eläintarhassa asustaneet homopingviinit ovat eronneet toisen niistä ”iskettyä silmänsä” naaraspingviiniin. Kaikkea sitä YLEkin ulkomaaosiossaan uutisoi…mutta ehkä tämä on sitä laatujournalismia? (Huomatkaa muuten uutisen kuvateksti ”Kuvan pingviini ei liity kolmiodraamaan”. Ovat sentään edes vitsikkäitä.)

Jo sieluni silmin näen, miten paavi (ja muut maailman konsut) jakaa tiedemiehilleen seuraavan tehtävänannon: Voiko tämä olla mahdollista myös ihmisten keskuudessa? Ja vieläpä ilman manaamista?! Tutkikaa ja löytäkää ratkaisu! Koska jos joku sen löytää, niin sen on oltava joku siitä samasta poppoosta, joka pystyy tuottamaan tutkimustuloksia myös siitä, että kondomit ovat oikeastaan haitallisia/hyödyttömiä.

Jaksamista Pepperille.

Love, Sini

TOP 3 syytä rakastaa muuttamista

Hyvät ystävät. Hiljaista on ollut ja suurin syy siihen on ollut viimeisen viikon puuhaaminen uuden opiskelupaikan ja -paikkakunnan suhteen. Kyllä, pääsin siis opiskelemaan sekä Turun että Tampereen yliopistoihin, ja tällä kertaa oma valintani osui Tampereeseen. Joku saattaisi protestoida, mutta onneksi suurin osa kuitenkin ymmärtää. Turkulaiset…pyh! (Vitsi, vitsi.) Tämän kunniaksi olen päättänyt laatia kokonaiset kaksi (2) TOP 3-listaa.

TOP 3 syytä kaivata Turkua lauantain 1.8. jälkeen

– Ihmiset. Okei, en aina fiilistele turkulaisia kaikkein eniten. Turkulaiset ja toisinaan myös turkulaistuneet ovat niin sisäänpäinkääntyvää sakkia, että joukkoon pääseminen saattaa olla hankalaa. On kuitenkin niin, että jätän taakseni myös hyviä ihmisiä. Päällimmäisenä tulee mieleen Manna, jolta loppuu päiväkerho siihen, kun minä lähden Tampereelle.

– Jokilaivat. Niitä ei vaan ole muualla. Ja jos onkin, niin ne eivät ole yhtä hyviä. Kuka ei haluaisi keinua laivan tahtiin maallakin ollessaan? Tai maksaa siideristä 6,20 euroa per laaki? Sitähän minäkin.

– Talveton talvi. Tunne on kuin olisi ulkomailla, kun talvisaappaiden sijasta pitäisi melkein panostaa vanhoihin kunnon nokialaisiin kumikenkiin.

Mutta sitten!

TOP 3 syytä olla kikseissään Tampereelle muuttamisesta

– Ihmiset. Mä voisin luetella tähän kaikki ne ihmiset, joiden näkemisestä useammin olen jo nyt etukäteen hurmioituneessa mielentilassa. Voisin, mutta en tee sitä. Kyl te tiedätte.

– Baarit. Kyllä se nyt vaan on niin, että Tampereella on paljon hauskempia baareja, jotka ovat täynnä kohtuuhintaisempaa juomaa kuin Turussa. Sääli sinänsä, että Tampereella ei ole Lyniä, mutta ehkä voin mennä iskemään nuoria poikia vaikka lukioiden pihalle.

– Tampereen yliopisto aka Vihreän vasemmiston työväenopisto. Missään ei tunnu niin kouriintuntuvasti, mistä se vastustaja tulee kuin Tampereen yliopistolla. Animalian mainokset, kehitysyhteistyömainokset, ViVan hallituksen jäsenten pärstät, Aviisi…Ah. Can’t wait!

Love, Sini

Tutustukaapa!

Pysähtykääpä kolmeksi ja puoleksi minuutiksi siihen ja tutustukaapa uuteen lempibändiini, Paramoreen. Mulle tulee tästä aina juhannus ja Saara mieleen. Ehkä siksi, että istuttiin alusvaatteissa pelaamassa Guitar Heroa ja soittamassa juurikin tätä biisiä. Ah.

Viimeiset kaksi päivää olen puuhannut itselleni uutta asuntoa, mikä on helpommin sanottu kuin tehty. Tampereella yhdestä asunnosta kanssani kilpailee noin satamiljoonaa (tai siltä se ainakin tuntuu) muutakin opiskelijaa. Itsehän kuvittelen heistä jokaisen viime kevään abiturienttitytöksi, jonka isi maksaa vuokran, mutta kyse saattaa olla myös omasta asennevammastani. Onneksi voin aina tarvittaessa nukahtaa salakavalasti jonkun eteiseen aina siihen saakka, kunnes minulla on paikka, jonne joku voi koota sänkyni.

Love, Sini