Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2009

Tästä se lähtee…

Mikään ei piristä yötä niinkuin pieni poliittinen paatos. So here it goes: Helsingin kaupunki on päättänyt vähentää huostaanottolasten laitospaikkoja. Asiasta uutisoi Helsingin Sanomat. Kaiken kaikkiaan laitoshoitoa on tarjolla sadalle huostaanotetulle lapselle tai nuorelle vähemmän. Toimenpiteellä pyritään 13 miljoonan välittömiin säästöihin. Sen sijaan Helsingin kaupunki aikoo satsata 1,5 miljoonaa euroa ennaltaehkäiseviin toimiin, kuten varhaiseen puuttumiseen perheiden ongelmiin. Näin pyritään myös välttämään huostaanottoon turvautumista.

Nythän on niin, että laitoshoito on Suomessa THE juttu. Vain noin 30 prosenttia huostaanotetuista lapsista sijoitetaan sijaisperheisiin, joissa lasten ja nuorten jokapäiväisistä tarpeista huolehditaan. Perhehoito maksaa kunnalle lähes puolet siitä, mitä lasten laitoshoitoon sijoittaminen maksaa – mikäpä kunta ei siis panostaisi laitoshoidon minimointiin? Laitoshoidolla taasen tarkoitetaan lapsen kokoaikaista sijoittamista muualle kuin perheeseen. Tämä on paikallaan erityisesti silloin, jos lapsella on myös muita ongelmia liittyen esimerkiksi mielenterveyteen tai päihteisiin.

Itse olen sitä mieltä, että nyt olisi aika panostaa erityisesti sijaisperheiden rekrytointiin – perhe sattuu nyt olemaan lapselle useimmiten se paras paikka kasvaa. Samaan aikaan ihmettelen kuitenkin suuresti tätä nimenomaista Helsingin kaupungin säästökohdetta. Tällä hetkellä myös monissa muissa kunnissa, kuten armaassa kotikaupungissani Kuopiossa ja asuinkaupungissani Turussa, säästöjä tehdään suoraan lasten ja nuorten palveluista. Kuopiossa lomautettiin koko kunnan henkilökunta opettajia myöten ja Turussa vellotetaan keskustelua siitä, pitäisikö nyt laittaa luukku nuorisotilojen ovelle. Itse uskon, että näistä kaikista kaupungeista löytyisi myös paljon rakenteellisen keventämisen varaa esimerkiksi hallinnosta. Minusta tämä taloustaantuma on loistava tilaisuus miettiä uudelleen kunnassa vallitsevia käytäntöjä ja sitä, miten paljon pelkän hallintokoneiston pyörittämiseen uppoaa turhaa rahaa. Pelkällä valtionosuuksien perään itkemisellä ei nyt saavuteta mitään – saatika näillä nähdäkseni pelkkiä välittömiä säästöjä tuovilla päätöksillä. Mutta se nyt on jo ihan toinen epistola.

Luulisi, että olisimme oppineet 1990-luvun alun lamasta jotain ja ymmärtäisimme nyt sen, että vaikka nyt tässä tapauksessa huostaanotettujen laitoshoidosta tinkimällä säästetään 13 miljoonaa, voivat kulut olla myöhemmin vastassa moninkertaisena, kun nuoret todenteolla syrjäytyvät. 1,5 miljoonalla ei vielä ihmeitä tehdä etenkään perheissä, joissa ongelmat ovat jatkuneet jo pidempään. 1990-luvun alussa säästettiin juuri nuorisotyöstä, ja niitä ongelmia korjataan suurilla summilla vielä tänäkin päivänä – esimerkkinä nyt vaikkapa Veikkaus-voittovaroista kustannettavat nuorten työpajat ja muut vastaavat. Vasta viime aikoina esimerkiksi kirjastopalvelut on saatu lopullisesti takaisin budjettivaroista kustannettaviksi sen sijaan, että ne söisivät opetusministeriön nuorisotyöhön jakamia määrärahoja.

Yksikin syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa. Se on valtava summa rahaa, kun peilaa niihin määriin, jotka jäävät vuosittain ilman toisen asteen opiskelupaikkaa ja jumittuvat kotiin paukuttamaan tietokonepelejä tai ryyppäämään isin vuosikertaviinejä, näin kärjistäen. Minusta tässä on kyse siitä iänikuisesta toteamuksesta, jota jaksan aina joka yhteydessä jaanata. Haluammeko maksaa kustannukset tänään vai maksammeko ne mieluummin huomenna?

Love, Sini

Mainokset

Muista aina liikenteessä

Tulevana viikonloppuna juhlitaan juhannusta. Juhannuksena suomalaiset tekevät massaitsemurhia kokkojen ja veden ja viinan ja veneiden suloisessa sekamelskassa. Itse olen toistaiseksi onnistunut olemaan sytyttämättä itseäni tuleen tai hukkumatta humalassa järveen mökkeillessä lukiokavereiden kanssa. Tänä juhannuksena en kuitenkaan lupaa mitään, koska ohjelmassa on ainakin kukkamekkoja ja juhannustansseja Emmin kanssa. (Kaikki Gyllenbergit ja Smörrebrödit ja muut: Tervetuloa seuraan!)

Uusi Suomi uutisoi vesiseksin vaarallisuudesta, ja koska sekä vesi että seksi kuuluvat useiden juhannussuunnitelmiin, päätin vastuullisena ystävänä ottaa artikkelissa mainitut viisi turvallisuusaspektia huomioon myös omassa blogissani. Ja nehän kuuluvat siis näin:

1. LiveScience-sivusto muistuttaa, että kondomeja ei ole tehty käytettäviksi vedessä. Kondomivalmistajat eivät ole testanneet tuotteitaan vedessä, joten ne eivät voi taata niiden varmaa toimivuutta tällaisissa oloissa.

2. Durexin tiedottaja sanoo verkkosivustolle, että merivesi ei ole haitallista kondomin materiaaleille. Hän pitää kuitenkin vahvasti todennäköisenä, että uima-altaissa käytettävät kemikaalit saattavat olla.

3. Kondomin päälle laittaminen vedessä on hankalaa.

4. Seksin aikana syntyvä luonnollinen liukaste peseytyy vedessä pois.

5. Kesällä on kuumempaa ja kaikialla on enemmän bakteereita. Bakteerit voivat aiheuttaa ruoansulatus- ja hengityselintulehduksia sekä virtsatietulehduksia. Tutkijoiden mukaan esimerkiksi yli 90 prosentilla uimarannoista on merkittäviä määriä enterokokkibakteereita. Bakteerit voivat aiheuttaa tulehduksia ja ihottumaa niillekin, jotka käyttävät uimarantoja vain uimiseen.

Kumma kyllä, hukkumista kiihkon hetkellä ei otettu yhdeksi vaaratekijäksi, mutta muistakaa hyvät ihmiset hengittää pinnan päällä. Juhannuksena ja muulloinkin.

Love, Sini

Gyllenberg, alright.

Antakaa, kun jaan teidän kanssanne keskustelun, jonka kävin kollegani kanssa eilen.

Kollega: ”Niin mikä sun sukunimi olikaan?”
Minä: ”Korpinen.”
Kollega: ”Korpinen?! Siis Korpinen?! Mikä vitun Korpinen? Et sä näytä yhtään Korpiselta!”
Minä: ”…okei. No miltä mä sit näytän?”
Kollega: ”No joltain…Gyllenbergiltä.”
Minä: ”Siis Sini Gyllenberg?”
Kollega: ”Niin.”
Minä: ”…”

Surullista tässä on ensinnäkin se, että ihmisten kanssa voi olla töissä kuukauden tietämättä niistä oikeastaan yhtään mitään muuta kuin etunimen. Toinen huolestuttava juttu on se, että nyt minun täytyy löytää joku Gyllenberg, jonka kanssa neuvotella järkiavioliitto. Onko sellaista nimeä edes olemassa?

Emmi: Tee mulle deitti-ilmoitus tän pohjalta. Jotain tyyliin: ”Tupakoimaton ja hyvätapainen (as if!) 22-vuotias nainen etsii Gyllenberg-nimistä miestä. Ikää saa olla 18-80 vuotta. Olethan raitis ja pidäthän kissoista. Kuva ois kiva.”

Love, Sini

Jos minä olisin 30 vuotta vanhempi…

…iskisin (tai okei, yrittäisin ainakin) Christopher Walkenin. Siinä on Bill Nighyn ohella niin luisevan ja oudon näköinen vanha miesnäyttelijä, että ihan sieluun sattuu. Walken on vanhemmalla iällään sortunut todella omituisiinkin rooleihin elokuvissa, jotka voivat vain epäonnistua eeppisesti.

Ja ei, vanhemmat miehet eivät keskimäärin vetoa minuun mitenkään maailman eniten, mutta katsokaa nyt vaikka tätäkin, kun se vaan menee ja menee. On muuten hienoin musiikkivideo ikinä! Nauttikaa.

Love, Sini

p.s. Työkaverini Markus, jonka tehtävä on lähinnä viettää päivät kyynärpäitä myöten kaiken maailman mössöissä, painosti mua eilen kirjoittamaan itsestään tähän blogiin. Nyt se on tehty.

Let the games begin!

No niin, ystävät. Tästä se lähtee. Ensimmäinen Kokoomusnuorten puheenjohtajaksi halajava ja vakavasti otettava ehdokas on astunut kaapista ulos.

Tomi Sandström avaa keskustelun Kokoomuksen Nuorten Liiton tulevaisuudesta asettumalla ehdolle liiton puheenjohtajaksi.

Kokoomuksen Nuorten Liiton uusi puheenjohtaja valitaan Kuopiossa 13.–15.11.2009 järjestettävässä liittokokouksessa.

– Keskustelua seuraavasta puheenjohtajasta on käyty kulisseissa pitkään ja nyt on aika ensimmäisen, tehtävän vaatimukset erinomaisesti täyttävän ehdokkaan astua esiin. Liittoa on kehitettävä Sandströmin johdolla, sillä hänellä on kyky nähdä poliittisen horisontin taakse, toteaa Varsinais-Suomen Kokoomusnuorten puheenjohtaja Tuomas Viljamaa.

Vantaalainen Tomi Sandström on 22-vuotias Uudenmaan Kokoomusnuorten puheenjohtaja, Kokoomuksen Nuorten Liiton liittohallituksen jäsen sekä Vantaan varavaltuutettu ja opetuslautakunnan jäsen. Hän on tehnyt pitkään aktiivista työtä sekä puolueen että Kokoomusnuorten eteen erilaisissa luottamustehtävissä, järjestön kenttätyössä ja vaaleissa. – Odotin ehdokkuuden julkistamista eurovaalien yli, koska kokoomusnuorten kentän kannalta olisi ollut väärin viedä huomiota pois vaalityöstä. Nyt on oikea aika ryhtyä pohtimaan yhdessä jäsenistön kanssa järjestön tulevaisuutta ennen syksyn liittokokousta, Sandström kertoo.

Sandström pitää puheenjohtajakisaan lähtemistään keskustelun ja reilun pelin avauksena.
– Tulevien kuukausien aikana tulee pelata avoimin kortein ja suoraselkäisesti. Jos todella haluamme ottaa askelia eteenpäin, meidän pitää unohtaa mustamaalaaminen ja jämähtäminen entisiin toimintamalleihin. Tärkeintä on kehittää kokoomusnuorista avoin ja keskusteleva järjestö, jossa on tilaa uusille näkemyksille ja rehelliselle mielipiteen vaihdolle.

– Kokoomusnuoret ovat sanoneet olevansa kaksi askelta edellä puoluetta. Haastan kaikki kokoomusnuoret pohtimaan, mikä on liiton tulevaisuuden visio ja miten se toteutetaan aatteellisesti ja järjestöllisesti. Meillä on nyt mahdollisuus kirkastaa rooliamme osana mielettömässä vauhdissa olevaa puolueorganisaatiota, Sandström jatkaa.

– Toisen kauden liittohallituslaisena ja piirin puheenjohtajana Sandströmin vahvuutena on sekä piiri- että liittotason toiminnan ja tämän kokonaisuuden kehitystarpeiden tunteminen. Tomi tietää, miten kokoomusnuoria kehitetään järjestönä takaisin poliittisesti uskottavampaan ja suuria väkijoukkoja houkuttelevaan suuntaan, perustelee Pirkanmaan Kokoomusnuorten puheenjohtaja Petri Huttunen.

Uudenmaan Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Ira Hietanen on tyytyväinen oman piirinsä ehdokkaaseen.
– Olemme Uudellamaalla seuranneet Tomin työskentelyä läheltä ja uskomme vahvasti siihen, että hänen avullaan Kokoomusnuoret saa paremmat eväät tulevaisuuteen.

Lisätiedot:

Tomi Sandström
tomi@tomisandstrom.fi
050 363 1937
www.tomisandstrom.fi

Erinomaista, että peli on nyt julkisesti avattu sen lisäksi, että keskustelua on ryhdytty aidosti avaamaan siitä, millainen Kokoomuksen Nuorten Liiton tulisi olla tulevaisuudessa. Tällä hetkellä koko järjestön toiminta on käymistilassa, jossa ääneen sanotaan asioita, joiden perusteleminen tuntuu päätöksentekijöiltäkin ontuvan. Liittoon kaivataankin nyt poliittista johtajaa, joka kokoaa koko sakin saman katon alle taas keskustelemaan rakentavasti junttapolitikoinnin sijasta.

Love, Sini

Mainokset