Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2009

Otetaanpa mallia Filippiineiltä!

Need I say more? Kaiken maailman jormauotiset, mikkorasilat ja jukkahaapalaiset vankiloihin tekemään jotain oikeasti hyödyllistä. Tosin niissä sukkahousuissa ei sit ihan hirveästi kannata kumarrella…

Love, Sini

Mainokset

Homouden demoni, alright

Huomisen Helsinki Pride-kulkueen kunniaksi ajattelin jakaa teidän kanssanne ”hupaisan” videon, jossa seurakunta yrittää manata homouden demonia ulos pojasta. Vinkin tähän sain tietenkin asialehdistä parhaimmasta, eli Ilta-Sanomista (Ilta-Lehti tulee erinomaisena kakkosena). Toivottavasti asiasta huolestuneet ovat muistaneet varata paikalle paljon, paljon pappeja, ettei vaan jää hyvä tilaisuus huomenna käyttämättä, kun kerralla läsnä on peräti 3000 demonin riivaamaa ihmistä…

Ihanaa rakkautta ja hekumaa kaikille, ihan suuntautumisesta välittämättä!

Love, Sini

Genital chair ja muut hauskat

Vaikka äitini onkin asiasta kovasti eri mieltä, minusta Conan O’Brien on valloittava. Tarkoitan vaan, että kuka ei voisi rakastaa miestä, jolla on typerä tukka ja useimmiten todella huonot jutut? Kertoo aika paljon mun ihmismausta. (Vitsi, vitsi.)

Tänään on myös virallisesti huono päivä julkkiksille. Sekä Michael Jackson että entinen Charlien enkeli Farrah Fawcett ovat kuolleet. Toinen sydänkohtaukseen ja toinen syöpään, tai näin ainakin tarina kertoo. Mainittakoon sitten, että Helsingin Sanomat on uutisoinut Jacksonin kuolemasta oikein kulttuurisivuillaan viihteen sijaan, joten merkittävä tapaus on ilmeisesti kysymyksessä. Vuosien ja vuosien päästä ihmiset kyselevät toisiltaan, että: ”Missä SINÄ olit, kun Jacko kuoli?” Itsehän olin noutamassa teiniserkkuani (vitsi, vitsi) rautatieasemalta.

Niin, teinit. You gotta love ’em.

Love, Sini

p.s. Onnea yritykseen kaikille SG:llä oleville ystävilleni. May the force be with you.

Se oli sellainen juhannus

Juhannus ei oikein ottanut loppuakseen. Palailin kotiin vasta tänään kaikkien jännittävien ja vähemmän jännittävien käänteiden jälkeen. Mutta tätä puuhailin:

– Vietin Yksinäisten Ihmisten Juhannusta Lohenpyrstön allasbaarissa. Emmi ei pukenut päälleen koko juhannuksena. Itse yritin olla edes vähän säädyllisempi ja laittaa paidan päälle yöksi.

– Kaaduin portaissa ja otin vastaan leuallani. Kyllä, järkevä ihminen olisi ehkä laittanut kädet eteen, mutta en mä nyt tiedä. Onnistui se näinkin. Ainakin muistoksi jäi jotain näkyvää.

– Nukuin 60 prosenttia koko juhannuksesta, mutta se oli Duactin vika. Sitä paitsi sen ajan, minkä olin hereillä, olin tosi messissä juhannusfiiliksissä.

– Löysin lempishottini, joka kuitenkin loppui kesken, koska Hymy-Jari/Harri/Nauru-Juha/Jussi/Antero sekoitti lakrisalit ja läkerolit keskenään. Who does that?

– Kuulin jonkun muunkin kuin A. Ahosen (ei sen liberaalin homostelijan) käyttävän sanaa ”homoseksualisti”. Miksi oi miksi en käyttänyt tätä ideologiaa pääsykoevastauksissani Tampereella?!

– Tapasin loistavia uusia ihmisiä. Ja sitten sen yhden, jonka nimeä en muista, mutta joka oli tosi ikävä ihminen.

– Tapasin myös loistavia vanhoja ihmisiä. Yksikin istui mun kanssa leffateatterissa katsomassa elokuvaa, jossa kukaan ei kuollut. Mun mielestäni sen elokuvan viihdearvo olisi kasvanut entisestään, mikäli joku olisi kuollut. Kuka tahansa.

– Heräsin joka aamu hyvästä seurasta. Onneksi kuitenkaan ei tarvinnut jakaa sänkyä Karkkiksen ja Mian kanssa. Se olisi ollut jo vähän liikaa.

– Vietin porvarillisia hetkiä, moniakin. Mutta ehdottomasti lempisellainen oli tiistaiaamuna Emmin kanssa Ekbergilla.

Love, Sini

Jännittävä päivä!

Tänään oli kyllä kaikkien aikojen päivä taas. Tuttuun tapaan siihen liittyivät Aki ja Emmi, joiden kanssa ei voi koskaan mennä pieleen. Tai okei, voi. Mutta siihen se hauskuus ikään kuin perustuukin. Oltuamme ensin tylsiä palaverin verran suuntasimme Vasemmistonuorten bibistelyihin, eli vanhoihin tuttuihin kesäkauden avajaisiin. Paikalla oli, noh, paljon vasemmistonuoria ja demarinuoria, ja saatoimme tuntea itsemme joukkoon kuulumattomiksi. Kaiken kaikkiaan tulin kuitenkin tavanneeksi toisen kerran elämässäni demarinuoren (kyllä, niitä on olemassa), johon pystyin jollain tavalla samastumaan. Pelottava tuo Vasemmistonuorten toimisto kuitenkin oli, koska kun sanoin kerran ääneen ”kokoomuslainen”, sain kääntymään suurin piirtein kaikkien päät. Akikin puhui puhelimeen varsin hiljaa ja kuiskaten. ”Täällä Aki, Helsingin Kokoomusnuorista”, se kähisi puhelimeen käsi suun päällä. Meinasin kuolla nauruun.

Mutta ei se hauskuus siihen tietenkään loppunut, koska meidät kutsuttiin paikalle mielenosoitukseen, jonka tavoitteena oli promota 1000 euron kansalaispalkkaa ”orjatyön” sijasta. Mielenosoituksen järjestäjien päämessage oli, että kaikille pitäisi tarjota mahdollisuus olla tekemättä työtä. En ota kantaa nyt tässä siihen, onko tuo tavoite hyvä vai huono (ihan kuin ette jo tietäisi), mutta hyvää musiikkia pojat ainakin kuorma-autonsa lavalta soittelivat. Melkein tunsin jo sisäisen hippinikin heräävän henkiin. Innolla otin vastaan myöskin kaiken meille jaetun materiaalin, kuten Työkansan Sanomat, kommunistisen työväenpuolueen äänenkannattajan. Koska kuitenkin olemme – minä, Emmi ja Aki – kokoomuslaisia, emme katsoneet aiheelliseksi liittyä kulkueeseen, joka vaati porvarihallitusta alas ja oikeuksia siivoojille ja ties mitä. Liityimme kuitenkin mielenosoittajien seuraan heidän saavuttuaan rautatientorille, missä pojat sitten oikein räppäsivät lavalta käsin. Jos olisin pystynyt ottamaan koko tilanteen vakavasti, olisin varmasti pelännyt enemmänkin, kun sanoituksissa uhattiin ”tappaa rikkaat systeemin mukana”. Sääli sinänsä, että olin jättänyt palestiinahuivini kotiin. Ja rastat laitattamatta.

Hieno päivä siis, arvon toverit. Toki siihen liittyi myös paljon muuta, kuten Herra Hakkaraisen limonadi sekä uudet ohjeet siitä, mitä ruumiilleni kannattaa tehdä kun kuolen, mutta kerrotaan niistä sitten joskus toiste. Tai ei.

Love, Sini