Arkistot kuukauden mukaan: Tou 2009

The boy who pooped (and other stories)

Eilen tapahtui seuraavaa:

– Aamulla minulle soitti Mikko P. (myöh. Lulu), joka pyysi minua ostamaan itselleen lipun Akateemiseen Aurajokilaivuritutkintoon, tuttavallisemmin AATU:un. Koska olen ihana ja sympaattinen ihminen, toteutin Lulun toiveen.
– Iltapäivällä menin töihin purkamaan neljäksi ja puoleksi tunniksi humalaisten opiskelijoiden aiheuttamia jonoja. Loistavan kiireinen iltapäivä!
– Kävin YLEn Eurovaalistartissa. Näin turkulaisena – joka toki olen – on kyllä sanottava, että YLEn toiminassa ei (tälläkään kertaa) ollut järjen häivää. Vaalistartti oli sijoitettu Aurajoen rannalle Forum Marinumin eteen. Siis paikkaan, jonne kukaan normaali turkulainen ei torstai-iltana yhdeksän aikoihin eksy edes vahingossa. Loistavaa maanläheisyyttä ja koko kansan palvelemista!! Paikalla ei siis ollut muita kuin ehdokkaita, tukitiimejä ja kaiken maailman pahvi-Riikkoja.
– Lulu ja Lulun tytöt löytyivät Edisonista, minne minä ja Fantti suuntasimme. Hämmentävää, että onnistuin saamaan itseni ulos sieltä juotuani ainoastaan kaksi siideriä. Olen orastavasti ylpeä itsestäni.
– Nauroin eilen niin paljon, että vatsalihaksiin koskee tänään.
– Majoitin kuusi ihmistä ja nyt kotini tuoksuu…no…mielenkiintoiselle.

Love, Sini

p.s. Tapahtuu tänään:

– Samaa sukupuolta olevien parien sisäistä adoptiota koskevasta lakiesityksestä äänestetään eduskunnasa tänään kello 13. Toivotaan, että lopputulos turvaa jo nyt sateenkaariperheissä elävien lasten oikeudet aidosti tunnustettuun perhemuotoon.

Mainokset

Aimee Mann ja menneet vuodet

Aimee Mann. Ensimmäinen asunto Tampereella. Pienten lasten lempiasunto, kun tupakeittiön ympäri sai vedettyä kunnon rundit: keittiö-eteinen-olohuone-keittiö.

Aimee Mann. Veera ja minä syömässä maailman parasta couscous-kanasalaattia, jonka ohjetta en koskaan muista.

Aimee Mannin Pavlov’s Bell. Se soi tuhat kertaa… Matiasta alkoi jo vähän hermostuttaa. Näin myöhemmin siitä biisistä ovat muistuneet mieleen lähinnä KNL:n liittokokoukset, Hugo Chavezin näköinen mies ja Jääkärimarssi. You know. Same effect.

Aimee Mann. Se on pakko nähdä.

Love, Sini

Jaakko, eläinten ystävä?

Anteeksi rakas, kun käytän sinua nyt tässä otsikossa. Eilinen homoparien adoptiota koskeva keskustelu eduskunnassa oli äitynyt villiksi. Perussuomalaisten Pentti Oinonen vertasi homoseksuaaleja eläimiinsekaantujiin kysymällä, ”onko pelättävissä, että maailmalla aletaan esittää vaatimuksia siitä, että ihmisen on saatava avioitua esimerkiksi rakastamansa hauvelin kanssa”. Samalla hän tuomitsi kaikki homoparien lapset koulukiusatuiksi puhumattakaan siitä, mitkä traumat näille lapsille jää siitä tiedosta, että heidän homo- tai lesbovanhempansa ”rakastelevat tuolla makuuhuoneessa”.

Paikalla oli sentään ollut muiden mukana kaksi skarppia Kokoomuksen kansanedustajaa, jotka olivat tuominneet Oinosen suvaitsemattomaksi ja tämän ajatukset sairaiksi. Pentti Oinonen ei kuitenkaan ole ainoa, joka vetoaa joka Jumalan kerta koulukiusaamiseen, kun puhutaan homoparien adoptio-oikeudesta. Ensinnäkin, näitä sateenkaariperheiden lapsia on jo olemassa, joten vaikka eduskunta ei tätä lakiesitystä hyväksyisikään, eivät nämä lapset katoa kuitenkaan minnekään. Toiseksi, lapsia kiusataan kouluissa silmälaseista, vääränlaisista farkuista, hassuista hatuista…lista on loputon. Pitäisikö nämäkin asiat vain kieltää – vai pitäisikö sen sijaan kiinnittää huomiota suvaitsevaisuuskasvatukseen ja tarttua koulukiusaamiseen entistäkin lujemmalla kädellä? Vaikka eipä sillä, kyllä tuo suvaitsevaisuuskasvatus näyttää olevan tarpeen myös vähän vanhempien keskuudessa…vai mitä, penttioinoset?

Love, Sini

Oikeusvaltio indeed!

Huhhuh. Kaikki minut Kokoomusnuorista tuntevat tietävät kyllä, että minä en ole ollut eturivissä vaatimassa pedofiileille kemiallista kastraatiota. En myöskään ole se, joka on kaikkein kovimpaan ääneen täysin varauksettomasti kannattanut seksuaalirikoksista saatavien rangaistusten skaalan koventamista. Mutta ehkä ihan näinä päivinä A. Ahonen (ei se liberaali homostelija) ja I. Viitanen saavat itselleen minusta hyvän kaverin.

Nimittäin Helsingin Sanomat uutisoi tänään siitä, että helsinkiläismies on tuomittu neljän vuoden ehdottomaan vankeuteen 34 lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lisäksi hänet todettiin syylliseksi seksuaalipalvelujen ostamisen yrittämiseen nuorelta ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan hallussapidosta ja levittämisestä. Vankilatuomion lisäksi mies joutuu maksamaan 34 lapselle (!) yhteensä 50 000 euron korvaukset.

Lasketaanpa näin: Per hyväksikäytetty lapsi mies istuu vankilassa 43 päivää. Jos 50 000 euroa jaetaan tasan hyväksikäytettyjen lasten kesken, tulee summaksi hieman vajaa 1500 euroa per lapsi. Jos verrataan niihin summiin, joita vaikkapa graffitin tehnyt nuori joutuu pulittamaan, herää kysymys (jälleen) siitä, miksi Suomessa omaisuusrikoksista saadut tuomiot ovat järjestään kovempia.

Täytyy kyllä myöntää, että tämän postauksen otsikko on vähän harhaanjohtava. Oikeusvaltion määritelmiinhän kuuluu demokraattisen hallitsemisen lisäksi se, että hallinta on lainalaista ja oikeusvarmaa. Oikeusvarmuudella taas tarkoitetaan sitä, että oikeus on kaikille sama – kenenkään tuomioon eivät vaikuta esimerkiksi asema, raha tai ikä. Samoista rikoksista saadaan samanlaisia tuomioita kautta linjan. Suomessahan kaikista hyväksikäyttötapauksista on saatu jatkuvasti todella vähäisiä tuomioita, jotka toisinaan vielä hovioikeuteen vietynä lieventyvätkin, joten sikäli oikeusvarmuus toteutuu kyllä. Se, ovatko nämä tuomiot niiden kymmenien hyväksikäytettyjen lasten kannalta oikeudenmukaisia, onkin ihan toinen juttu.

Love, Sini

p.s. Kaverillani Joonaksella oli kyllä vinha pointti tänään, kun keskustelimme tästä aiheesta. Ehkä hyväksikäyttäjä onkin uhri. Täytyy antaa lapsille sakkoja siitä, että käyttävät liian tiukkoja kurahousuja. Häpeäisivät.

Hear hear!

Turun Sanomien mukaan Turussa pohditaan jälleen päivähoidon siirtämistä opetustoimen alle. Apulaiskaupunginjohtaja Maija Kyttää on nyt yhdessä opetustoimen kanssa pyydetty nimeämään yhteinen työryhmä, jonka tarkoituksena olisi tutkia asiaan liittyviä etuja ja uhkia.

Kokoomusnuoret ottivat tähän teemaan kantaa silloin, kun istuin liittohallituksessa vuonna 2007, ja tämä tavoite on seissyt KNL:n tavoiteohjelmassa jo useamman vuoden. Kokoomusnuoret tosin ehdottivat aikoinaan, että myös valtionhallinnon tasolla päivähoito siirrettäisiin sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudesta opetusministeriön alaisuuteen.

Apulaiskaupunginjohtaja Kytän tulevan työryhmän yksi tarkoitus on myös pohtia, millainen vaikutus tällä uudistuksella olisi Turun sosiaali- ja terveystoimen ikäkaariajatteluun. Itse näen, että samalla, kun päivähoidon tehtävänä on tukea lapsen kasvua ja kehitystä, on myös oppiminen ensisijalla. Tutkimusten mukaan mahdolliset oppimisvaikeudet ja muut tulevaan koulutaipaleeseen vaikuttavat ongelmat on mahdollista erilaisten testien – leikin varjollakin tehtyjen – kautta saada kiinni jo 2-4-vuotiailta lapsilta. Esimerkiksi tietyt sanojen ja lauseiden muodostukseen liittyvät tekijät korreloivat mahdollisen dysleksian kanssa suhteellisen aikaisin. Tässä tutkimuksessa on erityisesti Suomessa ansioiduttu. Päivähoidon kiinteä yhteys opetustoimeen mahdollistaisi siten myös varhaiskasvatuksen uudistustyön. Itse en näe, että uudistuksella olisi sikäli mitään vaikutusta sosiaali- ja terveystoimen vaalimaan elämänkaariajatteluun – pienet lapset kun kuuluvat kuitenkin syntymästään asti sosiaali- ja terveystoimen palveluiden piirin joka tapauksessa.

Riittävinä synergiaetuina näen jo sen, että uudistuksen myötä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen yhtenäinen opetussuunnitelmatyö vahvistuisi, eikä eri ammattiryhmien yhteistoiminta ja yhteisten täydennyskoulutusten järjestäminen enää olisi niin monimutkaista. Mielestäni jo nämä tekijät riittäisivät syiksi uudistuksen toteuttamiseen. Ihanaa, että Turussa harkitaan taas aitoja, lasten tulevaisuuden kannalta aidosti tärkeitä asioita!

Love, Sini

Mainokset