Arkistot kuukauden mukaan: Tou 2009

Hullua nostalgiaa

Sain käsiini Scandinavian Music Groupin uusimman levyn Palatkaa Pariisiin! Kaikkine elämänmyönteisine biiseineen se on ihan okei, mutta ei siitä kuitenkaan tule ihan samaa fiilistä kuin vuonna 2002, kun ankeaakin ankeampi Minne katosi päivät? soi teini-ikäisen Sinin soittimessa.

Eikö ole muuten pelottava ajatus? Minä (kuka tahansa) teini-ikäisenä. Tuplasti angstia ja noin kolmannes nykyisestä harkintakyvystä. (Siis mistä harkintakyvystä?)

Love, Sini

Mainokset

Kipusisko Jutta


Uusin Image kolahti luukustani taas eilen ja siinä oli kannessa, kukas muukaan kuin, Jutta Urpilainen. Urpilainen oli puettu sairaanhoitajaksi ja itse jutussa myös moneksi muuksi ”moderniksi työläisnaiseksi”. Jutan huonoa onnea (vai onko se kuitenkin taito?) voi vaan ihmetellä, koska samaan aikaan Imagen ilmestymisen kanssa lehdissä suorastaan vilisee uutisia sairaanhoitajista, jotka ovat ottaneet potilaansa hengiltä.

MTV3-uutisille Imagen päätoimittaja Mikko Numminen toteaa kohusta, että: ”Tietysti sellainenkin lukutapa on mahdollinen, että liittää kuvan myrkkyhoitajiin, mutta se ei ole ollut tarkoituksemme.” Urho Kekkosen sanoin tähän voisi kommentoida, että politiikassa kaikki on sitä, miltä se näyttää.

Aivan aluksi haluaisin toivottaa onnea Sosialidemokraateille. Vähän insuliinia ihon alle ja kaikki nöyryytys on ohi.

Love, Sini

Huonosti käy

Iltalehti uutisoi maanantaina, että Australiassa on tehty huipputärkeä tieteellinen tutkimus, jossa on tutkittu pituuden ja painon vaikutuksia palkan suuruuteen. Minusta on niin koskettavaa, että jotkut ihan aidosti käyttävät arvokasta aikaansa tällaisten asioiden tutkimiseen, mutta johonkin sitä kai on Australiankin kansalliset tutkimusrahastot ammennettava.

Tutkimuksen mukaan miesten tuntipalkka nousee kolme prosenttia jokaisella kymmenellä pituussentillä, jolla he ylittävät sukupuolensa keskipituuden eli 178 senttiä. Eli 188-senttinen mies tienaa 3 prosenttia enemmän kuin 178 senttiä pitkä mies keskimäärin, 198-senttinen taas 6 prosenttia enemmän ja niin edelleen. Naisilla kymmenen lisäsenttiä yli keskipituuden nostaa palkkaa noin kahden prosentin verran. Mielenkiintoista olisikin tietää, laskeeko tuntipalkka, mikäli ihminen alittaa sukupuolensa keskipituuden. Itsehän olen peräti 3 senttiä lyhyempi kuin suomalainen nainen keskimäärin. Huonosti siis käy. (Tavallaan kuitenkin tosi lohduttavaa, että jos tulevaisuudessa miespuoliset ystäväni tienaavat keskimäärin enemmän kuin minä, voin syyttää pituuttani. Hooray! Ei enää turhaa syiden kaivamista omasta toiminnasta.)

Hienointa oli kuitenkin tutkimusta johtaneen professorin Andrew Leigh’n kommentti painon vaikutuksesta keskipalkkaan: ”Yllätyimme siitä, että lihavuus ei tulostemme mukaan ole haitta palkkauksessa.” Mutta ei hätää, sillä Leigh’llä on myös selitys kehissä: Olemme niin tottuneita lihavuuteen, että emme enää syrji toisiamme työpaikalla sen vuoksi. Ihanaa. Ihmiset kehittyvät sittenkin.

Voi hyvänen aika.

Love, Sini

Ei näin…

Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) on lausunut sukupuolten välisen tasa-arvon ongelmista. Muuten ihan kohtuullisen järkevän kannanoton pilaa vaatimus sukupuolikiintiöistä, jotka velvoittaisivat kummallekin sukupuolelle vähintään 40 prosenttia pörssiyhtiöiden hallituspaikoista. Vaikka olenkin toisinaan suuremman luokan feministi ja mouhuan naisten huonosta asemasta työmarkkinoilla, minkäänlaista kiintiöintiä en ole koskaan ymmärtänyt.

En usko, että tasa-arvoa voidaan aidosti edistää kiintiöitä lisäämällä, koska ne eivät korjaa sitä perimmäistä asenneongelmaa, joka esimerkiksi työmarkkinoilla ja kunnallisessa päätöksenteossa toisinaan ilmenee. Paikat pitäisi jakaa aina ja kaikkialla sen mukaan, kuka on tehtävään/tehtäviin oikeasti paras eikä sen mukaan, mitkä lisääntymisvälineet housuista/hameen alta löytyvät. Nähdäkseni paras tapa edistää ihan kaikkien ryhmien välistä tasa-arvoa on valita päättäjiksi ja johtotehtäviin niitä ihmisiä, jotka ymmärtävät monimuotoisuuden olevan jo arvo ja rikkaus sinänsä. Siten he voivat edistää omissa organisaatioissaan suvaitsevaa ja tasa-arvoista ilmapiiriä.

Toki toki, kauheeta utopistista läpinäähän edellä oleva teksti on. Parhaita ihmisiä ei läheskään aina valita tärkeille paikoille – joissakin organisaatioissa jopa harvemmin käy näin onnellisesti. Erilaisten voimasuhteiden ylläpitämisen tarve ja hyvä veli-verkosto ajavat monesti yhteisen edun edelle. Tästäkin huolimatta en haluaisi koskaan tulla valituksi kiintiönaisena mihinkään tehtävään. Koen, että naisten uskottavuutta tietyillä paikoilla syö jo pelkästään tieto siitä, että tuo henkilö istuu tuossa käytännössä siksi, että sillä on tissit. Jotkut naiset, jotka on valittu kiintiön kautta vaikkapa kunnanhallitukseen, ovat kokeneet kiintiöpaikan jopa taakaksi. En ihmettele ollenkaan. Naisilta myöskin odotetaan erilaisia asioita. Hyvä naistyöntekijä (näin karrikoiden) on hiljaa ja hoitaa tehtävänsä kuuliaisesti. Miehen kuuluu olla aggressiivinen ja pyrkiä aktiivisesti eteenpäin. Jos nainen tekee tätä samaa, hänet leimataan femakoksi tai hankalaksi. Eteneminen naisena ei ole samalla tavalla helppoa kuin mitä se on miehille. Mutta sitä ei korjata sukupuolikiintiöillä, vaan kiinnittämällä huomiota vaikkapa siihen, millaisiksi ihmisiksi koulu ja ympäröivä yhteiskunta meidän sosiaalistaa.

Asenteista tästä on kyse, hyvät ystävät. Ja siitä, että ruvetaan näkemään kyvyt sukupuolelta. Osaamista kun löytyy varmasti molemmista leireistä.

Love, Sini

Naisten ja miesten välisistä eroista

Viime aikoina mä olen ollut täynnä rakkautta, mutta sehän ei liity tähän mitenkään muuten kuin että The Teenagers on bändi, jota absoluuttisesti rakastan. Mikään muu bändi ei ole onnistunut kuvaamaan naisten ja miesten välisiä eroja yhtä aseistariisuvasti tai todenmukaisesti. Here’s why:

Boy: I fucked my American cunt.
Girl: I loved my English romance.
Boy: I fucked my American cunt.
Girl: I loved my English romance
Boy: It was dirty a dream came true.
Just like I like it she’s got nice tits
Girl: It was perfect, a dream came true.
Just like a song by Blink182

Jos ette usko, niin katsokaa vielä tämä. Sitten te ymmärrätte.

Elämä on ihmeellistä.

Love, Sini

p.s. How cool, että osasin melkein yksin laittaa blogiini videon? Ei siihen tarvittukaan kuin lähdekoodin loputonta tonkimista ja yksi entisen poikaystävän nerokas vinkki.

Mainokset