Arkistot kuukauden mukaan: Touko 2009

Nerokkain vaalikampanja ikinä!


Näin eteni eurovaalihurinan toistaiseksi nerokkain kampanja:

– Kai Pöntinen laittoi Hesariin mainoksen, jossa lukee isolla…no, lukekaa itse.
Iltalehti julkaisi aiheesta etusivuillaan uutisen, jossa kuvituksena on Kai Pöntisen mainos. Jokainen voi siitä sitten itse laskeskella, että Pöntinen sai itselleen täysin ilmaiseksi mainoksen toisessakin suomalaisten suosimassa lehdessä.
– Facebookissa vilisee viestejä ja linkkejä liittyen Pöntisen mainokseen – jälleen kerran loistavaa sissimarkkinointia.
Uusi Suomi kirjoitti Kokoomuksen euroehdokkaan sopimattomasta mainoksesta. 27 kommentoijan joukosta löytyy ihmisiä, jotka pahoittelevat ehtineensä äänestämään Perussuomalaisia Pöntisen sijaan.
– Pöntinen on saanut puolueen johtajat kommentoimaan omaa mainostaan – esimerkiksi Helsingin Sanomissa Katainen tuomitsee Pöntisen mainoksen täysin.

Tee perässä! Eiköhän näin populistisella ja kansan syviin riveihin vetoavalla kampanjalla vedetä välistä kaiken maailman timosoinien ja persujen äänistä. Minusta tää on vaan lähinnä aatteellisesti surullista olla samassa puolueessa tällaisten ihmisten kanssa, mutta olen toki seurani jo huomattavasti aiemminkin tunnistanut.

Love, Sini

Paras kampanjamateriaali ikinä!


Niko Korte, kaverini lukioajoilta asti, on Sosialidemokraattien eurovaaliehdokas. Nikon kanssa meillä oli tapana ottaa Kuopion nuorisovaltuuston kokouksissa yhteen – varsinkin silloin, kun Niko halusi lähteä sittarina Demareiden listalle kuntavaaleissa 2004. Minä avauduin naama punaisena kokouksessa, että minä en halua itseäni leimattavan demariksi, jos koko nuorisovaltuustoa edustava puheenjohtaja niin tekee. Oh, those were the days. (Jälkikäteenhän olen tästä ehdokkuusasiasta muuttanut näkemystäni, mutta palataan siihen joskus toiste…)

Nyt Niko on ottanut kampanjamateriaalikseen niin kutsutun Paavikumin, jolla hän haluaa herättää ihmiset näkemään sukupuolivalistuksen tärkeyden. Nikon mukaan katolisen kirkon näkemykset kondomin käytöstä ja perhesuunnittelusta ovat jo nyt aiheuttaneet valtavan inhimillisen tragedian kehittyvissä maissa. Kortteen mielestä Euroopan unionin olisi toimittava päinvastaisen sanoman levittäjänä ja edistyksellisenä tiennäyttäjänä sekä Euroopassa että kehittyvissä maissa.

Nikon kanssa on varmaan enemmän kuin riittävästi poliittisia kysymyksiä, joista emme ehkä pääse koskaan yhteisymmärrykseen, mutta tämän kampanjamateriaalin leiska on kaikessa yksinkertaisuudessaan parasta ikinä. Niko on ehkä ainoa demari, jolle aidosti toivon menestystä näissä vaaleissa. Ja tulevissa.

Love, Sini

Relax, don’t do it!

Urheilua hulluna fanittavat ihmiset ovat mulle ehkä maailman toiseksi suurin mysteeri heti nuorisotyöntekijöiden jälkeen. (Noeiny, vitsi vitsi.) Helsingin Sanomat uutisoi, että eilisen Mestareiden Liigan (en mä edes oikeasti tiedä, mikä se on) jälkeen pettynyt Manchester Unitedin fani oli ajanut bussilla voittaneen joukkueen fanien päälle. Neljä ihmistä kuoli ja kymmenen loukkaantui. Aika hard corea toi urheilu.

Siis ymmärrän kyllä, että kiihkeän pelin katsominen saa ihmiset vähän sekaisin – näkisittepä minut jääkiekon MM-kisojen aikoihin, kun kaverit pakottavat minut television ääreen. Jopa minusta sulkeutuu ihminen, joka olevinaan tietää, mitä paitsio tarkoittaa. Tää on nyt kuitenkin jo vähän liikaa.

Toisaalta, ManUn fanin reaktiosta voisi ottaa mallia marraskuisen Kuopion liittokokouksen varalle. Noeiny, vitsi vitsi.

Love, Sini

TOP 3 syytä rakastaa asiakaspalveluammattia

Kesäisin minulla on tapana tehdä töitä, joissa aivot laitetaan narikkaan. (Tai sitten olen palkallisella kesälomalla, mutta tällä kertaa tässä kävi näin…) Olen siis tarjoilijana Turussa ja tänään minulle kirkastui kolme pääasiallista syytä rakastaa tätä ammattia.

1) Tiskin toiselta puolelta saattaa tulla mitä tahansa pyyntöjä. Lauantaina ollessani töissä japanilainen turisti halusi ottaa minusta kuvan ja sanoi, että: ”This is something I always do. I’m Japanese.” Niinpä niin. Ja tänään kolme hurmaavaa brittimiestä pyysi minua seurueensa mukaan Börsiin työvuoroni jälkeen. Tällä kertaa pojilla ei käynyt tuuri.

2) Jalat on jatkuvasti mustelmilla. For real. Näytän siltä kuin mua olisi hakattu huolella. Ja siis miten ihmeellisiin paikkoihin mustelmia voikaan saada! Polvitaipeeseen ja nilkkoihin. Jos joku kysyisi minulta, mihin olen itseni kolhinut, en osaisi vastata. Joten älkää tehkö sitä. Älkääkä kauhistelko niitä mustelmia. Se on elämää.

3) Vuorokausirytmiä ei ole. Eilen pääsin nukkumaan puoli viideltä, koska nukun ihan vituralleen, kiitos pitkien iltatöiden. Kun kotiin pääsee yhden aikoihin, käy vielä niin suurilla kierroksilla, ettei nukkumisesta tule mitään. Ja kun tähän lisätään vielä tuntien puhelinsessiot useiden ihmisten kanssa juuri yöaikaan, on koko setti kasassa. No mutta jotain hyvääkin siitä seuraa. Esimerkiksi viime yönä luin Landerin Käskyn loppuun. Ei sitä ollutkaan jäljellä kuin 256 sivua.

Love, Sini

p.s. Ja niin. Ei. Minusta ei tule isona ravintola-alan ammattilaista.

Vaalipropagandaa!

Ensi viikon keskiviikkona alkaa eurovaalien ennakkoäänestys, joka kestää 2.6. asti. Olen itse ollut hämmentynyt siitä, että erilaisten gallupien mukaan suomalaisista vain noin joka kolmas aikoo äänestää vaaleissa, joiden merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle on kuitenkin huomattava.

Sillä, millaiset ihmiset meitä Euroopan unionissa edustavat, on aidosti väliä. Kysymys kuuluukin, haluammeko olla osa sitä porukkaa, joka kehittää EU:ta entistäkin kilpailukykyisemmäksi ja parempia mahdollisuuksia kaikille tarjoavaksi vaiko siinä porukassa, joka vieläkin käy juupas-eipäs-väittelyä siitä, onko Euroopan unioni ylipäätään hyvä asia. Siitä keskustelusta on nimittäin aika ajanut jo auttamattomasti ohi.

Äänestäkää, ihmiset. Tai lakatkaa valittamasta.

Love, Sini

p.s. Tietenkin voin kertoa teille, ketä teidän pitäisi äänestää. Soitelkaa vaikka. Suosittelen kuitenkin tutustumaan ensin ihan itse vaikkapa näihin kahteenkymmeneen erinomaiseen ehdokkaaseen. Tehdään pienestä suuri. (Oh, it sounds so lame when you say it out loud…)