Testing, testing…

Kävinpä tänään YTHS:llä (ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöllä, siis), koska työnantajani haluaa todistuksen siitä, etten kanna salmonellaa elimistössäni – tämä lienee ihan viisasta, koska kannan ihmisten ruokia työkseni. Samalla ajattelin, että koska mulla nyt on sellainen (erittäin hyvä) tapa käydä kaikenlaisissa testeissä joka tapauksessa kerran tai kaksi vuodessa, hoitaisin senkin samalla pois alta.

YTHS:llä on sellainen tapa, että jos haluaa saada lähetteen HIV-, klamydia- ja muihin mitä-niitä-nyt-onkaan-testeihin, täytyy käydä tuttavallisesti keskustelemassa asioista oletettavasti asiansa osaavan terveydenhoitajan kanssa. Näin siis tein tänään. Istahdin siihen penkkiin ja kerroin asiani. Terveydenhoitaja otti penkissään mukavan asennon ja katsoi minua pitkään ennen kuin aloitti tiedustelun elämäntavoistani. En kertaa niitä nyt tässä, mutta kuunneltuaan tovin, nainen sanoi melkoisen tympeään sävyyn, että: ”Sinun ei kyllä kannata niitä testejä tulla tänne ottamaan kuin vasta kesän jälkeen.” Okei, fine. HI-virus näkyy varmuudella veressä kolme kuukautta tartunnan jälkeen, joten sikäli ihan okei. Menin kuitenkin penkissäni ihan hiljaiseksi ja tuijotin terveydenhoitajaa suu auki. Ettäkö hän osaa arvioida, millainen minun sosiaalinen elämäni on?!

YTHS:llä suhtaudutaan muutenkin usein oudosti siihen, kun opiskelija ilmoittaa haluavansa käydä sukupuolitautitesteissä. Rovaniemellä – ennen kohtalokkaan HIV-miehen ilmaantumista – opiskelijoille oli saatettu ihan suoraan sanoa, ettei testeissä kannata käydä, koska ”ei meillä täällä Rovaniemellä ole mitään sellaisia ongelmia”. No, lopputuloksestahan saimme lukea lehdistä muutama vuosi taaksepäin. Helsingissä ja Turussa minulta on tivattu, olenko ollut ulkomailla tai olenko ollut kontaktissa jonkun ulkosuomalaisen kanssa. Ihan kuin suurin murheenkryyni löytyisi ainoastaan rajojen ulkopuolelta.

Voisi luulla, että kun kerran ennen testejä tulee aina käydä terveydenhoitajalla, olisi suhtautuminen ja ohjeet vähintäänkin asiallisia, jos eivät vaikka sydämellisiä olisikaan. Vaikka toki, jos terveydenhoitajilla itsellään onkin aina jalat ristissä ja Jumala mielessä, niin hyvä heille. Uskallan kuitenkin epäillä, että opiskelijoiden keskuudessa tilanne ihan näin olisi – vaikka ei joka ilta eri kaverin kahvipöydässä istuisikaan.

Love, Sini

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: