Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2009

Testing, testing…

Kävinpä tänään YTHS:llä (ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöllä, siis), koska työnantajani haluaa todistuksen siitä, etten kanna salmonellaa elimistössäni – tämä lienee ihan viisasta, koska kannan ihmisten ruokia työkseni. Samalla ajattelin, että koska mulla nyt on sellainen (erittäin hyvä) tapa käydä kaikenlaisissa testeissä joka tapauksessa kerran tai kaksi vuodessa, hoitaisin senkin samalla pois alta.

YTHS:llä on sellainen tapa, että jos haluaa saada lähetteen HIV-, klamydia- ja muihin mitä-niitä-nyt-onkaan-testeihin, täytyy käydä tuttavallisesti keskustelemassa asioista oletettavasti asiansa osaavan terveydenhoitajan kanssa. Näin siis tein tänään. Istahdin siihen penkkiin ja kerroin asiani. Terveydenhoitaja otti penkissään mukavan asennon ja katsoi minua pitkään ennen kuin aloitti tiedustelun elämäntavoistani. En kertaa niitä nyt tässä, mutta kuunneltuaan tovin, nainen sanoi melkoisen tympeään sävyyn, että: ”Sinun ei kyllä kannata niitä testejä tulla tänne ottamaan kuin vasta kesän jälkeen.” Okei, fine. HI-virus näkyy varmuudella veressä kolme kuukautta tartunnan jälkeen, joten sikäli ihan okei. Menin kuitenkin penkissäni ihan hiljaiseksi ja tuijotin terveydenhoitajaa suu auki. Ettäkö hän osaa arvioida, millainen minun sosiaalinen elämäni on?!

YTHS:llä suhtaudutaan muutenkin usein oudosti siihen, kun opiskelija ilmoittaa haluavansa käydä sukupuolitautitesteissä. Rovaniemellä – ennen kohtalokkaan HIV-miehen ilmaantumista – opiskelijoille oli saatettu ihan suoraan sanoa, ettei testeissä kannata käydä, koska ”ei meillä täällä Rovaniemellä ole mitään sellaisia ongelmia”. No, lopputuloksestahan saimme lukea lehdistä muutama vuosi taaksepäin. Helsingissä ja Turussa minulta on tivattu, olenko ollut ulkomailla tai olenko ollut kontaktissa jonkun ulkosuomalaisen kanssa. Ihan kuin suurin murheenkryyni löytyisi ainoastaan rajojen ulkopuolelta.

Voisi luulla, että kun kerran ennen testejä tulee aina käydä terveydenhoitajalla, olisi suhtautuminen ja ohjeet vähintäänkin asiallisia, jos eivät vaikka sydämellisiä olisikaan. Vaikka toki, jos terveydenhoitajilla itsellään onkin aina jalat ristissä ja Jumala mielessä, niin hyvä heille. Uskallan kuitenkin epäillä, että opiskelijoiden keskuudessa tilanne ihan näin olisi – vaikka ei joka ilta eri kaverin kahvipöydässä istuisikaan.

Love, Sini

Mainokset

Kiitos YLE!

YLEltä tulee tänään erinomaista ohjelmaa, uskokaa tai älkää. TV1:ltä tänään kello 20.00 tuleva MOT-ohjelma on viimein näyttänyt toteen, että ammattiyhdistysliike tukee vasemmistopuolueita, SDP:tä ja Vasemmistoliittoa. MOT oli saanut käsiinsä muun muassa Sosialidemokraattisen puolueen tilinpäätöksen, jossa SAK:lta saatu summa oli noin 400 000 euroa. Vasemmistoliiton summa on MOT:n mukaan pienempi, 50 000 euron luokkaa.

Kokoomusnuorten Winter Gameseilla vieraili SAK:n henkilökunnan jäsen, joka intti, ettei ay-liikkeellä ja Demareilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Suora vastaus taisi olla jotain luokkaa ”Ei sille voi mitään, jos useilla SAK:laisilla on vasemmistolainen tausta.”. Niin. Minusta se on melkein yhtä todennäköistä kuin se, että Kokoomuksen puheenjohtaja on kokoomuslainen.

Ei siinä mitään, jos SAK olisi avoimesti (tai no…avoimemmin) ja rehellisesti vasemmistolainen järjestö. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin mielestäni kysymys siitä, kuinka moni SAK:n jäsen todella tajuaa maksavansa Vasemmistoliitolle ja SDP:lle piilopuoluetukea omasta pussistaan. On aika rohkea oletus, että kaikki, jotka kuuluvat SAK:öön, ovat myös vasemmistopuolueiden kannattajia.

Hienoa työtä, MOT. Tuskin tästä mitään seurauksia SAK:lle sen kummemmin tulee, mutta tämän jälkeen asioista saa ainakin puhua niiden omalla nimellä. Seuraavaksi olisikin aika kaivella SAK:n kanssa, noh, läheisissä tekemisissä olevan nuorisojärjestön kokous- ja avustusjärjestelyitä. Mutta se on jo ihan toinen likapyykki.

Love, Sini

Aki googletti vaimonhakkaajan


Maailman hauskin läppä tuli eteeni tänään. Aki oli googlettanut sanalla ”vaimonhakkaaja” ja kuvahaun tuloksista löytyi peräti kolmantena kuva minusta, Akista ja Emmistä Kurikan Haku päällä-festareilla. Kuva ei siis ollut tuloksissa siksi, että Aki olisi vaimonhakkaaja (tai siksi, että minä tai Emmi olisimme sellaisia…kai…), vaan saamme syyttää tästä täysin Emmin outoa bloggausta siltä kesältä. Kuriositeettinä kerrottakoon muuten, että tuo kuva on otettu samana päivänä, kun meidät kaikki kolme kuvattiin Kokoomusnuorten kalenteria varten – toisilla oli kuvassaan enemmän vaatteita ja toisilla sitten…ei ollenkaan.

Sitä, miksi Aki oli googlettanut vaimonhakkaajan, tarina ei kerro. En ole myöskään varma, haluaisinko tietää.

Love, Sini

Liberaali homostelija, alright

Tein Facebookissa Kokoomusnuoret-testin ja tulokseksi tuli seuraava:

”Olet joko helsinkiläinen kaljupää, pirkanmaalainen homppeli tai varsinaissuomalainen ihmisoikeusaktivisti. Olet seksuaalivähemmistöjen suuri ystävä sekä petikaveri ja haluat vapauttaa monet tuotteet markkinoille, kuten miedot huumausaineet. Vihaat valtion asettamia rajoituksia ja suunnittelet muuttoa johonkin lämpimään maahan, esimerkiksi Amsterdamiin.”

Luonnollisesti tulos tuli itselleni täytenä yllätyksenä ja pyytämättä – kuten faksi Annelille. Älkää olko liian järkyttyneitä. Ja tätä blogia lukeville sukulaisilleni haluan tarkentaa, että vaikka edellä olevassa kuvauksessa minun sanotaan olevan ”seksuaalivähemmistöjen suuri ystävä ja petikaveri”, olen edelleen hetero. Ei siis kannata turhaan soittaa paniikissa mummille.

Love, Sini

False alarm!

Huh. Koin elämäni järkytyksen tänään, kun kävin selailemassa vanhaa suosikkiani; Johanna Tukiaisen blogia Hymy-lehden sivuilla. Viime lokakuun jälkeen sinne ei nimittäin ollut tullut ainoatakaan uutta kirjoitusta. Tietenkin vähän hätäännyin, että mitäs nyt, kuka minua nyt viihdyttää. Mutta ei hätää, hyvät ystävät, sillä Tuksu on vaan siirtynyt autuaammille metsästysmaille – Seiskan julkkisblogeihin.

Jotta lasku pääsiäisestä arkeen ei olisi liian rankka kenellekään, kannattaa viettää hetki Johannan elämän ihmeellisessä maailmassa. Erityisesti hänen postauksensa hänen myrkyttämisestään oli varsin viihdyttävä. Suosittelen lämpimästi.

Love, Sini