Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2009

Quo vadis, Jutta Urpilainen?

Jutta Urpilainen on kyllä mun idoli. Jutta nostettiin nykyiselle paikalleen uudistamaan puoluetta ja luomaan uutta, mediaseksikkäämpää imagoa puolueiden välisissä taisteluissa ryvettyneelle Sosialidemokraattiselle puolueelle. Puheenjohtajuutensa aikana Urpilaisesta on toki ollut moneksi; verkkosukkahousut istuivat Jutan päälle varsin kivasti ja kuultiinpa hänen suustaan erinomainen idea siitäkin, että lääkäreiden tulisi valita julkisen ja yksityisen sektorin väliltä. (Olisi muuten ollut kiva nähdä, kuinka moni lääkäri olisi tosiasiallisesti jäänyt huolehtimaan julkisesta terveydenhuollosta. Sääli siis, ettei esitystä voinut ottaa edes vähän tosissaan.)

Urpilaiselle terveydenhuoltopuoli on ilmeisesti varsin rakas, sillä hänen uusin esityksensä koskee Kela-korvauksen poistoa yksityislääkärillä käymisestä. Tällä hetkellähän armoitettu kansaneläkelaitoksemme korvaa yksityislääkärin palkkiosta korkeintaan 60 prosenttia ja yksityislääkärin tai yksityisen hammaslääkärin hoidoista tai tutkimuksista korkeintaan 75 prosenttia. Urpilainen haluaisi Aamulehden mukaan siirtyä nykyisestä, niin sanotusta kaksikanavaisesta rahoitusjärjestelmästä yksikanavaiseen järjestelmään, jossa julkisin varoin tuettaisiin ainoastaan julkista terveydenhuoltoa. Urpilainen sanoo, että 60 prosenttia terveysasemista on akuutissa kriisissa lääkäripulan vuoksi ja että terveydenhuoltosektoria on organisoitava uusiksi. (Jälleen, olisin halunnut nähdä sen lääkäripulan, mikä Urpilaisen aiemmasta esityksestä olisi poikinut, mutta ehkä Jutta on antanut suurisuisuutensa itselleen anteeksi.)

Tämänhetkisessä tilanteessa yksityinen sektori on se, joka turvaa useissa tilanteissa mahdollisuuden riittävän aikaiseen hoitoon. Hammaslääkärille ei tarvitse kivuliaiden oireiden kanssa jonottaa viikkoja tai kuukausia, vaan ajan saa tarvittaessa nopeasti. Itse olen turvautunut yksityiseen hammaslääkäriin yliopistotaipaleeni alussa, enkä kadu sitä 72 euroa, jonka hoitoihini käytin – kiireettömyys ja paineettomuus yksityisellä puolella takasivat silloin parhaan hammashoidon, jota olen eläessäni saanut. Ilman Kela-korvausta opiskelijalle olisi ollut puhdas mahdottomuus käyttää yksityisen sektorin palveluita. Uskon vapauteen siinä(kin) mielessä, että valtion ei pitäisi sanella, mistä kukakin hoitonsa saa. Kela-korvaukset mahdollistavat pienempituloisellekin mahdollisuuden yksityisen puolen hoitoon. Kela-korvauksen poistohan iskisi nimenomaan juuri pienituloisiin! Nopeasti ajatellen voisi luulla, että Jutta ei haluaisi ottaa ”omiltaan” pois, mutta ei tämä tietenkään ole ensimmäinen kerta, kun demarit tekisivät niin. Mietitään nyt vaikka pääomatuloverotuksen huomattavaa laskemista ja progression poistamista niihin aikoihin, kun demarit vielä olivat riittävän voitokkaita hallitusvastuuseen.

Jonkun pitäisi nyt sanoa Urpilaiselle, että hänen yrityksensä tehdä oppositiopolitiikkaa terveydenhuoltokysymyksillä ovat surkeasti epäonnistuneita. Ettei naisraukka enää jatkaisi valitsemallaan tiellä.

Love, Sini

Mainokset

I did it. Finally.

Tänään multa meinasi päästä itku. Valtionapupäätökset tulivat ja siellä se seisoi ministeriön sivuilla ihan lukuna: Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto – NUVA ry – järjestö, jolle olen omistanut suurimman osan hiestäni ja kyyneleistäni viimeiset kuusi vuotta – tuplasi tälle vuodelle valtionapunsa. 45 000 euroa muuttui 90 000 euroksi kiitos suuren työn, erinomaisten ystävien ja osaavan verkoston ansiosta. Kaikkien järjestöjen valtionavut voit käydä tarkistamassa täältä. Kiitos kaikesta teille, ilman teitä tämäkään ei olisi onnistunut. Kyllä te tiedätte, keitä te olette.

Niin, ja onnittelut niille monille järjestöille, joiden hyvä ja arvokas työ palkittiin myös kohtuullisella valtionavun korotuksella. Näin vaikka Eurooppanuoret ja OSKU ry:n mainitakseni niistä monista.

Mä olen onnellinen. Mun jälkeeni seuraavan puheenjohtajan ei tarvitse enää raapia rahaa omasta selkänahastaan. Ja se on aika siistiä.

Love, Sini

Go Steffi!

Kulttuuriministeri Stefan Wallin on varmasti ehtinyt ministeriuransa aikana kasvattamaan suosiotaan erityisesti nuorten ja opiskelijoiden keskuudessa. Hän on todella skarpannut opintotukiasioissa, ja putki jatkuu edelleen. Helsingin Sanomat kertovatkin, että Wallin olisi valmis maksamaan ylijäävät opintotuet kaikille tavoiteajassa korkeakouluopintonsa päättäville. Käytännössä siis ne, jotka selviäisivät opinnoistaan viidessä vuodessa, saisivat ylijäävät opintorahansa käteen viimeisen opintovuoden aikana kuitenkin siten, että opiskelijalle maksettaisiin maksimissaan yhdeksän kuukauden opintorahat. Erinomainen uudistus!

Wallinin ehdottama uudistus todella motivoisi valmistumaan nopeammin, sillä 2682 euroa on kohtuullisen suuri valmistumislahja. Uudistuksella olisi myös inhimillisempi puoli, sillä näin opiskelija ei putoaisi valmistumisen jälkeen tyhjän päälle – vaikka onkin todettava, että työttömyystuki on huomattavasti suurempi kuin opintotuki. Vaikka töitä ei löytyisikään ensimmäiseen kuukauteen tai kahteen, ei omasta toimeentulosta tarvitsisi olla huolissaan.

Täysin kritiikittömästi ei tähän kannata kuitenkaan suhtautua, koska suurin este tavoiteajassa valmistumiselle ei aina ole opiskelija itse. Etenkin yliopistoissa tilanne on se, että jos yksikin pakollinen kurssi jää väliin, eikä sitä tarjota enää toista kertaa lukuvuoden aikana, siirtyy kurssin suorittaminen väkisinkin seuraavalle vuodelle, mikä puolestaan viivästyttää pahimmassa tapauksessa valmistumista. Lisäksi työn määrä, mikä per opintopiste vaaditaan, on erilainen eri aloilla, mikä asettaa opiskelijat epätasa-arvoiseen asemaan keskenään. Joulukuussa Helsingin Sanomat uutisoivat siitä, miten esimerkiksi TKK:ssa Otaniemessä vuosittainen opintopistekertymä asettuu 40 opintopisteen tuntumaan, mikä ei riitä tavoiteajassa valmistumiseen. Näille yliopisto- ja oppialakohtaisille eroavaisuuksille olisi siis tehtävä jotain, jotta Wallinin muuten varsin erinomainen uudistusesitys kohtelisi kaikkia opiskelijoita yhdenvertaisesti. Mutta sehän nyt onkin jo sitten ihan eri ministerin tarinaa, palatkaamme siihen sitten toiste.

Love, Sini

Oops! He did it again!

Oh my dear God! Olen pahoillani, mutta minun kirjoittaa vielä yksi postaus liittyen Vatikaaniin. Nimittäin Vatikaanissa on nyt keksitty uusi termi, epäsuora abortti. Epäsuora abortti tarkoittaa siis aborttia, joka tehdään äidin hengen pelastamiseksi. Perjantaina paavi Benedictus XVI (josta on tulossa hyvää vauhtia mun lempi-ihmiseni koko maailmassa) avasi taas sanaisen arkkunsa julistaen, että: ”Kuinka synkkä onkaan väite, että elämän lopettaminen on osa lisääntymisterveyttä.” Tällä paavi viittasi Afrikan unionin peruskirjasta löytyvään osaan, jossa taataan oikeus aborttiin silloin, kun kyseessä on raiskaus- tai insestitapaus tai jos äidin henki on vaarassa. Paavin kommentin aiheuttaman ei-niinkään-yllättävän kohun jälkeen Vatikaanista kuitenkin korjailtiin kiireesti, että abortti on hyväksyttävä toimenpide silloin, kun sillä pelastetaan äidin henki.

Länsimaissa raskaudenkeskeytys tosiaan kuuluu osaksi lisääntymisterveydenhoitoa, halusipa paavi sitä tai ei. Raskauden jatkaminen saattaa joissakin tapauksissa johtaa lapsettomuuteen tai pahimmassa tapauksessa jopa kuolemaan. Kuten edelliseen postaukseeni kommentoinut viisaasti mainitsikin, katolisella kirkolla on ollut tapana tuomita julkeasti abortti myös kaikkein käsittämättömimmissä tapauksissa, kuten hyväksikäytöissä ja raiskauksissa. Nähdäkseni se, mitä nainen päättää omalla kehollaan tehdä tai olla tekemättä, ei kuulu kenellekään toiselle. Sama pätee mielestäni siihen, mitä kukin omassa makuuhuoneessaan tekee ja kenen kanssa.

Uransa ensimmäisellä Afrikan vierailullaan nykyinen paavi on ryhtynyt suorastaan vallattomaksi, sillä kuluneen viikon aikana Vatikaanin on pitänyt pehmennellä paavin lausuntoja liittyen sekä kondomeihin että aborttiin. Tämä mahtaa olla suuri asia katoliselle kirkolle, jonka perinteiseen uskomukseen liittyy käsitys paavin erehtymättömyydestä. Paavilla ei muutenkaan ole ollut reissullaan onnea, sillä eilen hänen puheensa aikana Angolassa tallautui kaksi ihmistä kuoliaaksi. Kuolivatpahan sentään hyvän asian puolesta, eikö? Viimeinen voitelu oli ainakin käden ulottuvilla.

Kun aloitin Kokoomusurani vuonna 2005, ensimmäisiä asioita, jotka pistivät Tampereen Kokoomusnuorten toimistossa silmääni, oli ilmoitustaululla oleva PorvariHomppeleiden (tuttavallisemmin PoHo:n) läpällä (toivottavasti) tehty kannanotto, jossa paavi Benedictus XVI:n valintaa tervehdittiin ilolla. Jaakko: tietenkään ette voineet tietää, että paavi on totaalinen idiootti, mutta silti. Shame on you.

Love, Sini

Vatikaanista kajahti (taas) viisauksia

Ehkä paaveja pitäisi ruveta jatkossa valitsemaan nuorten ja älykkäiden ihmisten joukosta, koska vanhuudenhöperöt miehet eivät selkeästikään kykene pitämään seniilejä ajatuksia itsellään. Kyllä, hyvä ihmiset, tarkoitan paavi Benedictus XVI:n lausuntoa siitä, että kondomit ovat itse asiassa haitallisia aidsin ehkäisemisessä. Valistus ja ihmisten henkinen herääminen sen sijaan ovat vastaus ongelmaan, joka tappaa tulevien vuosien aikana miljoonia ihmisiä pelkästään Afrikan mantereella – Saharan eteläpuolisessa Afrikassa hi-viruksen kantajia kun on jo yli 22 miljoonaa. Paavin tarjoamat keinot ovatkin varmasti hyviä…Utopiassa.

Ranskan ulkoministeriö ehti paavin sanoja suureen ääneen kritisoimaan, mutta ihmettelen suuresti, miksei esimerkiksi suuret, humanitaarista apua Afrikkaan vievät järjestöt, kuten Punainen risti, ole ottanut paavin sanomisiin mitään kantaa – ainakaan julkisesti. En ota kantaa siihen, onko katolisten suhtautuminen ehkäisyyn järkevää vaiko ei, mutta on aika vastuutonta tuomita kondomit silloin, kun niiden käyttö voi todella pelastaa ihmishenkiä.

No mutta ei pidä vaipua ilmeisesti Vatikaaninkaan suhteen täydelliseen epätoivoon, sillä tänään Helsingin Sanomien verkkosivuilla uutisoidaan, että Vatikaani on pehmentänyt paavin lausuntoa. Sen sijaan, että kondomit pahentaisivat ongelmaa (kuten katolisen kirkon päämies, paavi, tämän asian alunperin totesi), ne ovatkin vain ”riski” aidsin leviämisessä. Minusta tämä uusi lausunto, vaikka sen voikin tulkita myönnytykseksi paavin erehtyväisyydestä (onhan paavikin kuitenkin vain ihminen!), ei kyllä loppujen lopuksi muuta sanomaa mihinkään. Haluaisinkin nähdä, miten Vatikaanista käydään todella ihmisiä henkisesti herättelemässä ennen kuin aids-ongelma leviää entistäkin enemmän käsiin. Vaikka voihan olla, että Benedictus XVI on jotain sukua Pentti Linkolalle – luonnonvalintaa, vahvojen selviytyminen ja sitä rataa…

Love, Sini