Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2009

Perjantain hilpeät uutiset

Ihanaa! Taas on perjantai. Kaikkien paheellisten päivien sankari ja juuri se päivä, joka saa sinkkuihmiset ajattelemaan, että tänä viikonloppuna voi tapahtua IHAN mitä vain! (No, totuushan on se, että jokainen viikonloppu on joka Jumalan kerta sama, mutta itsepetos on petoksen muodoista jaloin.) Jotta niiden ihmisten viikonloppu, jotka tätä blogia edes toisinaan lukevat, olisi hiukan iloisempi, haluan jakaa kanssanne kaksi uutishuippua tämän päivän Helsingin Sanomista:

1) Britit ovat maailman kohteliain kansa, ei tullut kenellekään varmaan yllätyksenä. On äärettömän kohteliasta vaikuttaa jatkuvasti siltä, että elämässä ei ole mitään hyvää. Mutta vielä parempaa käytöstä on osoittaa se kuolemalla esimerkiksi nyt yhdysvaltalaisten puolesta Titanicilla. Tutkijat ovat nimittäin sitä mieltä, että brittien hukkuminen Titanicin suuronnettomuudessa vuonna 1912 oli seurausta osittain heidän kohteliaisuudestaan. Kannattaa siis mennä naimisiin jonkun britin kanssa. Se on kaikkein varmin tapa saada puoliso, joka kuolisi puolestasi.

2) Tämä uutinen ei ole hauska, varoitan jo etukäteen. Suomen valtio velkaantuu ennätystahtia, eikä siinä tosiaan ole mitään hauskaa. Mutta katsokaapa tämän uutisen yhteydessä olevaa kuvaa! Joko Matti on a) itse aiheuttanut velkaantumisen, b) todella järkyttynyt tästä taloudellisesta tilanteesta tai c) laskenut housuihinsa.

Ihanaa perjantai-iltaa! Muistaakaa, että mitä tahansa voi tapahtua! (Mä tuen teitä kaikkia tässä itsepetoksessa ihan täysin.)

Love, Sini

Mainokset

Antin uudet hiukset

Olipa kerran Antti. Antti oli aika hauska ja ikinuorekas mies. Antti hankki uudet hiukset ja näytti ihan Tauskilta, mutta ei ehkä kuitenkaan laulanut ihan yhtä hyvin – vaikka olikin ikinuori.

Ja Sini innovoi punaviinin kera. Tomppa soitti hyvää musiikkia ja Emmi soitteli koko ajan. Sini näki, että näin on hyvä. Niin päättyi ensimmäinen päivä.

Love, Sini

Paavin hyväksymä: Youtube

Youtube-sivuston omistajat hyppivät varmaan riemuissaan tasajalkaa, sillä nyt armoitettu Paavi Benedictus kuudestoista aikoo myös liittyä videoiden tuotteliaiden tuottajien joukkoon. Oh joy! YLEn mukaan video- ja audiomateriaalin tuottaa Vatikaanin oma radio ja tv-keskus. ”Kyseessä on katolisen kirkon merkittävin siirtymä uuteen mediaan sen jälkeen kun Vatikaani avasi omat verkkosivunsa vuonna 1995”, uutisoi YLE. Vatikaanissa aletaan siis selkeästi herätä siihen, että enää ei ole vuosi 1856.

Mun kaverini Arno teki jo aikaa sitten haalarimerkin, jossa Paavi Benedictus 16. tervehtii kaikkia. Merkissä lukee: Pope approved (vapaasti suomennettuna jotenkin näin: paavin hyväksymä). Se on ehkä coolein haalarimerkki ikinä – mä aion ainakin kiinnittää sen vasemman pakarani kohdalle, kunhan saan oikeanlaiset haalarit. Miksei Vatikaani brändäisi siis kaikkea muutakin? Vähän samaan tapaan kuin meillä on joutsenmerkki, Vatikaani voisi iskeä Benedictuksen kuvan kaikkeen, mikä ei ole syntiä katolisen kirkon mielestä. Sääli sinänsä, että ainoastaan Raamattu ja avioliittotodistus saisivat tämän arvostetun merkin. Niin, ja Youtube. Ja kuoropojat. Arno varmaan ihan mielellään myy oman designinsa Vatikaanille, kunhan hinnasta sovitaan. Arnon yhteystietoja voi sit vaikka kysellä multa.

Love, Sini

Oooh my goodness!

No niin. Päivän epistolan on kertonut Nina Mikkonen, Timo T.A. Mikkosen vaimo, kotiäiti. Ninan mielestä nimittäin lapsen (ja ilmeisesti myös naisen?) paikka on kotona, koska lastentarhat ovat fasistinen natsien keksintö. Kaikki tarhaaminen on pahasta, kotona lapsella on rakastavat vanhemmat ja riittävät virikkeet.

Mä alan nyt enemmän ymmärtää itseäni, sillä mä olen yksi niistä ihmisistä, joiden äiti on töihin päästäkseen laittanut lapsensa päivähoitoon alle vuoden ikäisenä. Mä en selkeästikään ole saanut riittävästi rakkautta tai läheisyyttä, virikkeistä puhumattakaan. Nina Mikkonen unohtaa sen, että osa vanhemmista kasvattaa lapsiaan yksin. Pitäisikö tuossa tapauksessa äidin tai isän siis istua lapsen kanssa kotona tämän kouluikään asti kehittämättä itseään millään tavalla ammatillisesti? Niin, että työllistyminen olisi varmasti mahdollisimman hankalaa siinä vaiheessa, kun lopulta olisi tilaisuus tehdä töitä lapsen kehitystä vaarantamatta. Entäpä sosiaaliset suhteet? Vertaisryhmässä lapsi oppii sosiaalisen elämän peruspelisäännöt sen lisäksi, että empatiakyky kehittyy yhdessä leikkiessä ja konflikteja ratkoessa. Vaikka äiti, isä ja siskot varmasti antavat sosiaalisia virikkeitä, on koti kanssakäymiseltään aina erilainen ympäristö kuin vaikkapa päiväkoti tai koulu. Entä ne tilanteet, joissa perhe ei todellakaan ole lapselle se kaikkein paras kasvuympäristö? Useat tutkimukset osoittavatkin, että turvallinen vertaisryhmä tai aikuisen tuki päiväkodissa tai koulussa voi toimia moderaattorina, joka minimoi tai ainakin vähentää haitallisen kasvuympäristön vaaroja lapsen terveelle kehitykselle. Rouva Mikkosen soisi tarkistavan faktan tai kaksi ennen Aamu-TV:ssä saarnaamista.

Ymmärrän huolen silloin, kun päiväkotiryhmät paisuvat niin valtaviksi, että lasten turvallisuutta ei voida kaikissa tilanteissa taata. Ymmärrän huolen myös silloin, kun yhdelle lapselle ei riitä huomiota ryhmän koon vuoksi. Mutta eikö silloinkin keskustelussa kuuluisi paneutua enemmän resurssien turvaamiseen kuin päiväkotien leimaamiseen natsien perinnöksi yhteiskunnalle? Voi Nina, Nina…

Love, Sini

P.S. Jos haluaa omaan esiintymiseensä saada ninamaisia aspekteja, niin käykää opiskelemassa rouva Mikkosen esiintymistä YLE Areenalta.

Pieni pieni maailma

Mun menneisyyteni vainoaa mua. Matias, armas entinen poikaystäväni ja muutaman vuoden takainen avomieheni, soitti minulle noin kaksi minuuttia sitten. Siinä nyt ei sinänsä ole mitään uutta, koska Matiaksen kanssa me soitellaan paljon. Here’s the breaking news:

”Mun oli pakko soittaa sulle nopeesti ennen luennon alkamista. Faija soitti ja kertoi –”
”– että sen vaimo on taas raskaana?”
”No ei. Vaan että se on Kokoomuksen varavaltuutettuna Taivassalossa.”
”Oh my fucking God. Ihan liikaa.”
”Joo, se sanoi edustavansa Kokoomuksen vihreää siipeä.”
”No kai sä sanoit sille, että ollaan samassa veneessä, koska mä edustan kuulemma Kokoomuksen vasemmistosiipeä?”
”Hahaa, joo. Ja mitäs sä nyt haitkaan lukemaan?”
”Valtio-oppia.”
”Joo, saatat saada itselles opiskelukaverin.”
”Niinku kenet?”
”Faija sanoi hakevansa lukemaan valtio-oppia Turun yliopistoon.”

Että sellaista. Pekka ja minä varmaan sit hengaillaan kampuksella ihan kympillä. Matiaksen perheellä ei mun kokemuksen mukaan ollut kamalan lämmin suhtautuminen Kokoomukseen. Kun kerroin silloiselle anopilleni vuonna 2004, että Kokoomus pyysi minua kuntavaaliehdokkaakseen, sen ensimmäinen kommentti oli vaan, että: ”No mutta onkohan se Kokoomus nyt kuitenkaan oikea vaihtoehto?”. Tosin täytyy myöntää, että Pekan kanssa en juurikaan suuria poliittisia keskusteluita käynyt. Ehkä se kerran tai pari jotain mainitsi yrittäjyydestä ja verotuksesta. Olisihan se silloin pitänyt arvata.

Eipä aikaakaan, kun varmaan istutaan Pekan kanssa samoissa piirikokouksissa äänestelemässä. Best Friends Forever.

Love, Sini

Mainokset