Joulun satoa

Olen viettänyt nyt kaksi ja puoli viikkoa kotona äidin ja isän hellässä huomassa. Nyt, kun suuntaan tänään nenäni kohti uuden vuoden viettoa Tampereella, on aika summata, mitä joulusta jäi käteen.

1) Järkytys. Serkkuni, joka on 18-vuotias ja henkisesti ehkä – öö…- noin 8-vuotias, saa lapsen. Yritin sen kanssa vähän asiasta keskustella, mutta se oli vaan niin ylpeä koulun lopettamisesta ja sosiaaliturvan varassa elämisestä, että katsoin paremmaksi lopettaa keskustelun. Mua otti se niin paljon päähän, että tärisin vielä tunninkin päästä.

2) Nostalgia. Meidän perheessä jokainen joulu on ihan samanlainen. Jouluaattona mennään isän äidin luokse ja Tapaninpäivänä isän isän luokse. Mummon luona on ihan nastaa, koska mummo on aika asennemuija. Sen mielestä mikään ei ole koskaan riittävän hyvin (vaikka se olisi tehnyt ruokaa aamuneljästä lähtien) ja se heittää loistavaa läppää. Ukin luona taas kaikki istuvat paikoillaan ja yrittävät käyttäytyä tosi sivistyneesti, mutta eihän siitä – meidät tuntien – koskaan tule mitään. Ukilla on hieman vasemmistolaisia taipumuksia, ja mua on kielletty puhumasta politiikasta sen kanssa.

3) Lisää nostalgiaa, perinteiset Tapsakännit. Minä, Kaisa ja Ehi menimme Introon, jossa ei aluksi ollut ketään, mutta sitten siellä olivatkin kaikki. Sheikkasin (suom. ravistin) ihan hulluna koko illan sellaisten poikien kanssa, joita olin viimeksi nähnyt yhdeksännellä luokalla. Kauniita poikia niistä on tullutkin, ei siinä mitään. Olin taas ihan luvattoman humalassa. Sellaisessa kunnossa en ole koskaan ennen ollutkaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät kuulu Kokoomusnuoriin.

4) Lisää järkytystä. Henry voittaa mut jo kaikissa mahdollisissa peleissä. Jopa Trivial Pursuitissa, jossa mä olen perinteisesti voittanut kaikki meidän perheen jäsenet. Puolustuksekseni on kuitenkin todettava, että Henry vei voiton kotiin vastaamalla oikein seuraavaan kysymykseen: ”Minkä värinen on Muumitalon ulkoseinä?”

5) Koti-ikävä. Kun on Kuopiossa katsellut lunta ja tuntenut tuulen alushousuissa asti, kaipaa jo Turkuun, missä ruoho alkaa näinä hetkinä jo vihertää. Ah, Turku!

Love, Sini

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: