Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2008

Joulun satoa

Olen viettänyt nyt kaksi ja puoli viikkoa kotona äidin ja isän hellässä huomassa. Nyt, kun suuntaan tänään nenäni kohti uuden vuoden viettoa Tampereella, on aika summata, mitä joulusta jäi käteen.

1) Järkytys. Serkkuni, joka on 18-vuotias ja henkisesti ehkä – öö…- noin 8-vuotias, saa lapsen. Yritin sen kanssa vähän asiasta keskustella, mutta se oli vaan niin ylpeä koulun lopettamisesta ja sosiaaliturvan varassa elämisestä, että katsoin paremmaksi lopettaa keskustelun. Mua otti se niin paljon päähän, että tärisin vielä tunninkin päästä.

2) Nostalgia. Meidän perheessä jokainen joulu on ihan samanlainen. Jouluaattona mennään isän äidin luokse ja Tapaninpäivänä isän isän luokse. Mummon luona on ihan nastaa, koska mummo on aika asennemuija. Sen mielestä mikään ei ole koskaan riittävän hyvin (vaikka se olisi tehnyt ruokaa aamuneljästä lähtien) ja se heittää loistavaa läppää. Ukin luona taas kaikki istuvat paikoillaan ja yrittävät käyttäytyä tosi sivistyneesti, mutta eihän siitä – meidät tuntien – koskaan tule mitään. Ukilla on hieman vasemmistolaisia taipumuksia, ja mua on kielletty puhumasta politiikasta sen kanssa.

3) Lisää nostalgiaa, perinteiset Tapsakännit. Minä, Kaisa ja Ehi menimme Introon, jossa ei aluksi ollut ketään, mutta sitten siellä olivatkin kaikki. Sheikkasin (suom. ravistin) ihan hulluna koko illan sellaisten poikien kanssa, joita olin viimeksi nähnyt yhdeksännellä luokalla. Kauniita poikia niistä on tullutkin, ei siinä mitään. Olin taas ihan luvattoman humalassa. Sellaisessa kunnossa en ole koskaan ennen ollutkaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät kuulu Kokoomusnuoriin.

4) Lisää järkytystä. Henry voittaa mut jo kaikissa mahdollisissa peleissä. Jopa Trivial Pursuitissa, jossa mä olen perinteisesti voittanut kaikki meidän perheen jäsenet. Puolustuksekseni on kuitenkin todettava, että Henry vei voiton kotiin vastaamalla oikein seuraavaan kysymykseen: ”Minkä värinen on Muumitalon ulkoseinä?”

5) Koti-ikävä. Kun on Kuopiossa katsellut lunta ja tuntenut tuulen alushousuissa asti, kaipaa jo Turkuun, missä ruoho alkaa näinä hetkinä jo vihertää. Ah, Turku!

Love, Sini

Mainokset

Blame it on the gay people!

Paavi on avannut sanaisen arkkunsa. Helsingin Sanomien mukaan hän on taas antanut erään loistavista lausunnoistaan ja verrannut homoseksuaalisuutta sademetsien tuhoon. Erinomainen rinnastus!

Kiitos Paavin voimme nyt lakata ihmettelemästä ilmastonmuutosta, koska senkin varmaan todetaan ennemmin tai myöhemmin johtuvan homoista. Entä dinosaurusten tuho? Tietenkin, Facebookissakin se jo tiedetään! Mutta ei nyt sentään liioitella, sillä katolisen kirkon mukaan homo saa olla, kunhan ei kerro siitä kenellekään ainakaan teoin.

Mitä sanottavaa katolisella kirkolla itse asiassa voi edes olla moraalittomasta käytöksestä? Vuosittainhan heidän piiristään tuntuu valuvan keskuuteemme viestejä lasten hyväksikäytöistä jopa lafkan oman henkilökunnan toimesta. Vai onko heillä joku sääntö siitäkin? Lapsen kosketteleminen ei ole syntiä, kunhan sitä ei katso silmiin samalla? OMFG!

Love, Sini

Isän ja tyttären laatuaikaa

Olen torstaista asti ollut enemmän tai vähemmän kuumeessa yrittäen yskiä keuhkojani suun kautta ulos. En ole siis kyennyt pitämään yllä sellaista energiatasoa, että olisin jaksanut taistella isäni kanssa kaukosäätimen herruudesta. Nimittäin ihan jokaisena viikonloppuna se parkkeeraa olohuoneen sohvalle seuraamaan talviurheilua, jota on ihan vaan esimerkiksi tänään näytetty pelkästään YLEn kanavilta yli kuusi tuntia. Olen olohuoneessa koomaillessani altistunut aivan järjettömille määrille ampumahiihtoa, sprinttihiihtoa, hiihtoa, jääkiekkoa ja mäkihyppyä.

Tämä loma on johtamassa monin tavoin siihen, etten enää koskaan ole entiselläni. Eilen saatoin jopa sanoa ääneen, että minun olisi pitänyt alkaa harrastaa ampumahiihtoa nuorena tyttönä. Laitetaan kuumeen piikkiin. Päätin lisäksi tuossa reilu viikko sitten, että en rupeakaan isona kansanedustajaksi, vaan norjalaiseksi. Koska norjalaiset miehet tuntuvat menestyvän noissa talviurheilulajeissa ihan kohtuullisesti, voin aloittaa kansallisylpeyden harjoittamisen tulevaisuutta varten jo Suomesta käsin. Niin kätevää!

Love, Sini

Pakko mainostaa

Tulin Kuopioon asti valokuvauttamaan itseni, jotta minusta olisi jatkossakin elähdyttävää kuvamateriaalia. Kävin Studio Aliaksessa, joka tuntuu olevan työyhteisönä ja -ympäristönä sellainen, millaisen soisin joskus itselläni olevan. Sitä paitsi siellä minusta onnistuttiin ottamaan hyviä kuvia, vaikka

1) laskeva kuume sai minut hikoilemaan kuin pieni sika, ja
2) olen ehkä maailman epävalokuvauksellisin ihminen.

So cool.

Love, Sini

Maailmanlopun fiilis

Olen asettunut nyt Kuopioon lomani ajaksi. Anna soitti mulle tänään ja sanoi, että olen alkanut puhua savoa. En siis suosittele soittamaan.

Lähikauppa, joka on ollut paikoillaan aina muistini alusta asti, lopettaa nyt toimintansa, koska kävelymatkan päähän on tullut Citymarket. Pienen kaupan asiakkaat ovat siis vähentyneet, eikä kauppaa ole järkevää enää pitää auki. Se on sitä markkinataloutta, luulisin. Anycase, tänään oli viimeinen aukiolopäivä ja kaikki tuotteet oli ostettavissa puoleen hintaan. Kävin pikkuveljeni kanssa ostamassa aamupalaa ja popcornia, ja voi HYVÄ LUOJA sitä meininkiä. Jengi kasasi kärryihinsä tavaraa samaan tyyliin kuin saatetaan hamstrata ydinsodan uhatessa. Yhdelläkin naisella oli kasoittain ja kasoittain kauneustuotteita kärryissään. Hän puhui puhelimessa jonkun kanssa ja kyseli kauppaa kaaoksessa pyörittäviltä hurmaavilta nuorilta miehiltä, että onko tämä alennettu? Entä tämä? Surullista, hyvin surullista. Seisoimme Henryn kanssa karkkihyllyjen vieressä ja hyllyllä oli vielä kuusi kaunista pakettia Reilun kaupan käsintehtyä suklaata. Kysyin Henryltä, että haluaako hän suklaata, ja täsmälleen samalla hetkellä edessämme oleva mies kauhaisi kaikki kuusi pakettia omaan koriinsa. Talk about greedy.

Kaupassa oli siis töissä kaksi nuorta miestä, Teemu ja Tommi. Toiselle olin isosena rippileirillä ja toista me kiusattiin pienenä kaveriporukan kanssa. (Ilkeää, tiedän tiedän. Mutta onko teistä kukaan yllättynyt? Didn’t think so.) Oh my God, niistä oli tullut komeita poikia. Hetken verran harkitsin vakavasti rankkaa lomaromanssia itseäni kaksi vuotta nuoremman, enkelikasvoisen ja niin niin komean pojan kanssa. Harkitsen ehkä vähän vieläkin. Koska eikös se niin mene, että kun ollaan eri postinumeroalueella, niin niitä ei muistella…vai miten se nyt oli?

Love, Sini